perjantai 10. helmikuuta 2017

Ummikot Aasiassa 2016 - Taipei

Ei ehditty kovinkaan perusteellisesti koluta läpi Taipeita. Kaupunki on todella iso ja paljon jäi näkemättä. Toisaalta reissu veteli viimeisiään, takana oli monta upeaa kokemusta ja ihan pientä kisaväsymystä oli havaittavissa.
Tölkki-lohikäärme
Taipeissa taidettiin olla hieman enemmän tottuneita turisteihin ja käyttäydyttiin ehkä vähän rennommin meitä kohtaan. Kyllä muuallakin ihmeteltiin, miten sinne olitiin eksytty, mutta tämä on ainoa paikka missä minua osoiteltiin avoimesti sormella ja ihmeteltiin miten olen niin pitkä. Avokki sai huomattavasti vähemmän huomiota.
Lohikäärmetanssi
Taipeissa on useita keskittymiä, mutta en osaa sanoa mikä niistä on keskusta. Hotellimme oli keskeisellä sijainnilla parin korttelin päässä päärautatieasemasta. Muutaman korttelin päässä oli myös Rauhanpuisto. Siellä oli kaikenlaista rakennelmaa, paljon oravia ja paahtavan kuuma.
Rauhanpuiston monumentti

Lukutuokio varjossa


Avokki kuvaa oravia ja minä avokkia
Taipein tunnetuin rakennus ja maamerkki on ehdottomasti 101-pilvenpiirtäjä. Muut rakennukset olivat suhteellisen matalaia tähän verrattuna. En käynyt huipulla, koska sinne oli ihan mielettömät jonot ja halusin keskittyä shoppailuun. Shoppailun tulos oli tosin hieman laiha, koska hihat ja housujen puntit jäivät autaamatta ihan liian lyhyiksi minulle.

101-rakennus
Taipei oli paikoitellen todella vehreä kaupunki. Puita, pensaita ja muuta oli luovasti käytetty kaupunki kuvassa.



sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Nummelan lentokentän luistelurata

Me vietettiin eilen ihan täydellinen tunti Nummelan lentokentän luistinradalla. Käytiin siellä viime vuonnakin. Tällä kertaa mulla oli molemmat luistimetkin mukana ja hätävarana vielä ne mun vanhat luistimetkin.

Keli oli ihanan aurinkoinen ja ruuhkaa ei ollut. Alku oli hieman kankeaa ja uusiin luistimiin kesti tovin tottua.

Alkoi se sitten sujua ja nuo uudet luistimet ovat todella paljon paremmat. Uusilla luistimillani on vain hieman vaikeaa luistella hitaasti. Sporttikellon mukaan luisteltiin lopulta n. 12 km ja reilun tunnin verran.  

Luistelun jälkeen kävin pika-vaateshoppailee Hamptonissa ja brunssilla Tuusan tuvassa. Nämä sijaitsevat vierekkäin Nummelan keskustassa. Löysin Hamptonista juuri niitä vaatteita mitä olin koko edellisen iltapäivän etsinyt Helsingistä. Perjantai-iltapäivän shoppailu ei muutenkaan ollut mikään menestys. Löysin vain yhden kynttilän alesta... ja kuvittelin se mahtuvan etupihalla olevaan lyhtyyn.

Lyhty ja kynttilä
Ei mahtunut.... Joten sahasin se kahteen osaan ja nyt minulla on kaksi kynttilää. Ehkä.

Ummikot Aasiassa 2016 - Sandiolingin reitti

(Huom! Tämä postaus on pitkä... siis todella pitkä)

Avokki oli bongannut jostain mielenkiintoisen patikkareitin noin tunnin junamatkan päässä Taipeista. Sunnitelmissa oli parin tunnin tarpominen merkittyä reittiä pitkin. Matkan varrella olisi useita vesiputoksia ja kaunista metsää. Keli oli hieman sateinen, mutta tietenkin lämmin. Olin tunohtanu sadeviittani hotellille, mutta se ei menoa haitannut....varsinkin kun sadekuurot lakkasivat puolenpäivän jälkeen.


Reitin alkupää löytyi helposti ja reitti vei ylöspäin aika jyrkästi. Polku oli ihan hyväkuntoinen, mutta hieman märkä ja liukas. Taiwanin vihreys oli minulle ihan uutta ja viikonkin jälkeen se pääsi aina yllättämään. Kaikki oli vihreää, siis todella vihreää. Tämänkin päivän jälkeen kamerassa oli useita kuvia kasvillisuudesta.

Kaikki vihreän eri sävyt
Ensimmäinen vesiputous tuli vastaan todella nopeasti.


Alunperin käyttämämme reitti oli muodostunut vuosisatojen saatossa, kun ihmiset liikuivat kylästä toiseen. Reitti oli aktiivisessa käytössä nytkin. Moni vastaantulleista oli sellaisia harmaahapsisia eläkeläisiä (päiväkävelyllä). Olispa itsekkin sit joskus yhtä hyvässä kunnossa. Reitti oli varmanakin hiljattain kunnostettu ja kaikki näytti niin uudelta ja ehjältä... ainakin alkuun
Riippusilta pienen puron yli
Sateista johtuen, vesiputouksissa oli paljon vettä. Nämä vesiputoukset olivat todella upeita ja saimme ihastella niitä kaksistaan. 




Putouksen pohjalla oli yllättävän kova tuulenvire. Siellä oli mahdoton kuvata, koska linssi oli täynnä tippoja silmän räpäyksessä.

Vesiputousten ihailun lomassa tuli myös kiivettyä myös muutama porras... onneksi osa oli sitä vanhaa reittiä ja tarjolla oli vaihtoehtojakin.

Vanhat "portaat" - ei käytetty näitä
Uudet "portaat" - näitä käytettiin


Jos niitä kaikkia nyt voi portaiksi kutsua


Korkeuserot oli aika huimia ja polut kapeita. Alla olevassa kuvassa, on suora pudotus alaspain n. 30 cm  kengästäni oikealle. En ihan oikein ymmärrä mitä teräsvaareja ja mummoja tällä saarella asuu, mutte he kävelivät ihan kepeästi ja huolettomasti tuosta.


Reitti haarautui aika pian vesiputousten jälkeen ja merkattu reitti loppui. Tai siis merkkejä oli useita....

Kännykässä ei ollut kenttää, joten emme pystyneet siitäkään tarkistamaan karttaa tai sijaintia. Vastaan tulleet paikallisetkaan eivät osanneet sanoa mihin suuntaan meidän pitäis mennä. Ilmeisesti moni käveli reitin edestakaisin tai sitten kysyimme väärin.... No lähdimme sitä isompaa tietä pitkin.


Päädyimme seuraamaan Houtongin asemalle vieviä kylttejä, koska sinne oli vain 4000 m. Virhe! Se kyltissä mainittu etäisyys oli pakko olla 4000 m linnuntietä, koska seuraavat 10 kylttiä näytti samaa 4000 m.

Tarvoimme ylös ja alas lukemattomia mäkiä, portaita ja muutaman puron.




Uimme joessa ja söimme ainoaksi evääksi ottamamme banaanit... meillähän oli tarkoitus kävellä vain pari tuntia. Onneksi oli ottanut varuilta vähän enemmän juotavaa mukaan...Pientä turhautumista alkoi tulla ja kohta olis pimeääkin.


Yllättäen avokki alkoi pomppimaan,viuhtomaan ja huutamaan. Mä oli varma että käärme oli hyökännyt kimppuu, mutta se olikin kämmenen kokoinen hämähäkki. En ole ikinä nähnyt niin isoa hämähäkkiä.


Lopulta viittojen etäisyydet alkoiva laskemaan ja näytti siltä että olimme saapumassa jonnekkin. 


Ja polku alkoi laskeutumaan ja nousuja ei enää ollut.


Lopulta olimme lähtemämme joen uomassa.

Pysähdyimme ensimmäiseen kahvilaan syömään. Paino tässä asiassa oli tuolla sanalla kahvi. Sieltä ei saanut mitään suolaista, joten söimme jotakin hedelm-jäähile jälkkäriä. En ole varmaan ikinä syönyt mitään niin hyvää jäähile-ruokaa nälkääni. Nälällä saattoi olla osuutta asiaan...

Kylään johon saavuimme, oli vanha hylätty kaivoskylä. Rakennukset olivat sen mukaisia.

Kylä oli tunnettu myös kissoistaan, selvisi meille jälkeenpäin. Ihmettelimme kyllä miten siellä oli niin paljon kissoja. Niitä hengaili ihan kaikkialla.


Ruokaa tästä kylästä ei saanut, tai sitten ruokapaikat olivat sulkeutuneet. Joten huristelimme nälkäisinä junalla Taipeihin asti. Hotellille palattuamme kävimme nopeasti suihkussa ja seuraavaksi suuntasimme Mongolialaiseen buffettiin ahmimaan. Tästä lisää myöhemmin.

lauantai 7. tammikuuta 2017

Ummikot Aasiassa 2016 - Junalla Hualienista Taipeihin

Junaliput kannattaa Taiwanissa ostaa mahdollisimman aikaisin. Tämän opimme, kun Hualienissa ostimme lippuja Taipeihin. Lähtö oli lauantaina ja olimme ostamassa lippuja pari päivää aikaisemmin. Hualienin ja Taipein välillä on useita junavuoroja päivässä, joten emme arvaanneetkaan että kaikki paitsi yksi junavuoro oli täyteen buukattu. Tästä junasta saimme junan kaksi viimeistä vapaata paikkaa.

Junalippu
Junamatka Hualienista Taipeihin kesti muutaman tunnin. Avokki ja minä istuimme eri vaunuissa. Ihailin myös alkumatkasta rannikon vehreyttä ja marmoriseinämiä.


Minä istuin jonkun turistioppaan vierellä koko matkan ja juttelimme siinä kaikenlaista.  Matka kului rattoisastati siinä jutustellessa ja taisin torkahdellakin.