Yleistä höpinää

Levillä 2009 ja -32 astetta Mä en sit oikeati oo urheiluhullu, vaikka melkein kaikki postaukset onkin liikunnasta tai (koirista). Oikeasti mä viihdyn erittäin hyvin myös löhöilemässä sohvalla. Mä aloitin lumilautailun yläasteella kahdeksannella luokalla. Sukset jäi tämän jälkeen huomattavasti vähemmälle käytölle. Laskettelu jäi pois kuvioista kokonaan sen jälkeen kun katkaisin jalkani. Nilkan kohdalla jäi ruuvi ja jos siihen kohdistuu painetta, niin se tuntuu erittäin epämiellyttävältä. Tosin kaivoin mun laskettelu monot kaapi perukoilta pari vuotta sitten ja mietin että pitäisikö yrittää 12 vuoden tauon jälkeen... Mulla on ollut suurin osa varusteita ihan ok kunnossa, mutta lauta alkoi aiheutta ongelmia. Mulla oli mun edellinen lauta noin 15 vuotta, eli se palveli todella hyvin. Vanha lauta alkoi löystyä, kanttien teroittamisesta ei ollut hyötyä ja sillä ei ollut enää kiva laskea. Aloitin uuden laudan metsästyksen viime kesänä ja joulukuussa sain sen sitten vihdoin kiikutett

Mun viime vuoden paras ostos oli ehdottomasti Schwalben marathon kevlar pinnoitetut renkaat pyörään. Tätä ennen mulla oli pistosuojattuja Goodyearin renkaita ja sisäkumia sai paikkailla/vaihtaa vähintään kerran kuussa. Laskeskeli että tämän vuoden puolella on tullut poljettua reilut 700 km. Viime vuonna polkemiset jäi johonkin 700-800 km. Mun arvio että noilla renkailla on nyt poljettu noin 1000 km ja ei ainuttakaan rengas rikkoa vielä. (Koputtaa puuta). Investointi oli näin ollen kannattava. Eniten mulla on ollut pyörässä rengasrikkoja Helsingin rajojen sisäpuolella (kymmeniä), kaksi Espoon puolella ja ei ainuttakaan Vantaalla.  Olen ihmetellyt että mistä tämä johtuu?! Onko Helsingin puolella vain terävempiä kiviä ja enemmän lasia? Helsingin puolella on myös enemmän ihania hidaste töyssyjä (=katukivetyksiä), kun ylitetään autotietä. Mikiköhän sitä autotien ylitystä ei voida tehdä tasaiseksi? (Päivitin tänään aamulla tietoani näistä renkaista ja ilmeisesti Schwalben 2011 jälkeen

Koirantarvikkeisiin on mennyt varmaan enemmän rahaa, kuin mitä Onnin lääkärilaskuihin yhteensä. Snautserithan ovat trimmattavia koiria ja jos aikoo trimmata/siistiä/nyppiä koiran itse niin se vaatii sitten tietyt työkalut. Ja ne työkalut ei oo mitään halpaa tavaraa... Mä en oo mikään hyvä trimmaaja ja Onni ei todellakaan oo näyttelykunnossa mun käsittelyn jälkeen. Onneks Onnilla on todella helppohoitoinen turkki ja alapurennan jälkeen takia meitä ei myöskään nähdä näyttelyissä. Mun ei siis trimmauksesssa tarvitse stressata että pilaan sen turkin ja samalla näyttelykauden. Trimmauspöytä on ihan ehdoton ja koira pitää myös totuttaa tietenkin siihen. Meillä kun trimmauspöytää likutettaan, niin alkaa ihan mieletön hännän heilutus ja rauhaton tepastelu mun perässä. (Puhumattakaan siitä vinkukohtauksesta joka tulee, kun avomieheni ajaa partansa ja mä sattumalta olen myös yläkerrassa samaan aikaan.) Meillä on Vivogin trimmauspöytä kokoa 75x50 cm Se voisi kaiketi olla ihan vähän isompi, nii

Töissä mulla on aivan ihanat "sklobot" (= paksupohjaiset kengät), jotka ostin Berliinistä 2008. Ne on tosi mukavat kengät, mutta joskus tuntuu siltä että tarvis jotain keveyempää jalkaan. Monet töissä käyttää Crocseja, mutta mun mukavuudenhalun ei oo ihan vielä sitä luokkaa. Siellä on  myöshenkilötä, jotka käyttää näitä ns. barefoot kenkiä. Tämä on myös osittain syy siihen että olen alkanut selvittää tätä asiaa. Tarkoituksen olis siis löytää mahdollisimman hyvät työkengät kesällä 2012. (Lenkkeily ei oo mun juttu (ainakaan vielä ja lääkäri suositteli postimerkkien keräilyä lenkkeilyn sijaan).) Mun valinta on alkanut kallistua näiden barefoot-kenkien kannalle.  Aloin tällä viikolla selvittelee barefoot kenkiä ja ekana tuli mieleen Feelmaxit . Kävin lauantaina kokeilee niitä, mutta siellä ei ollut mun kokoa. Tänään sitten googeltin lisää ja näitä barefoot kenkiä on paljonkin tarjolla. Nyt pitäisi vain löytää se minulle sopiva versio! Mulla on ihan järkyttävän huono verenk

Koiratarvikkeista tulee kolme erillistä postausta: asuminen, trimmaus ja lelut Koirat eivät oikeasti tarvitse paljoa, mutta niille voi ostaa paljon kivaa. Pedin ostimme Dogs companionilta (koko L) ja se sänky on ollut todella kestävä. Onni on järsinyt, retuuttanut, raahannut pitkin kotia ja nylkyttänyt sitä antaumuksella, mutta se on edelleen kuin uusi. Fatboyn koiran sänky menee kuulemma helposti rikki snautserin käsittelyssä... tää ei. Dogs companionin sängyn päällisen voi vaihtaa, joka on mielestäni täysin pakollinen toimenpide meillä. Meillä on niitä kaksi: savunvärinen vakosametti ja likaahylkivä beige. Siivouksen yhteydessä käytetty menee pesuun ja kaapista otetaan uusi puhdas päällinen. Onni taitaa tykätä enemmän vakosamettipäällisestä.  Onni nukkuu Turvavyöt autoon . Meillä koira matkustaa takapenkillä turvavöissä. Ostimme sille juuri uudet, koska edelliset turvavyön muovilukot löytyi pureskeltuna lattialta. Kuljetushäkki eli mökki. Onnilla on kangasmökki, joka

Muutama vuosi sitten tuli telkusta aivan loistava sarja YLE:ltä, jossa Oz Clarke ja James May seikkailivat Ranskassa, USA :ssa ja tutustuivat Britannian alkoholi juomakulttuuriin. Kaikki kolme kautta olivat loistavia ja avasi minulle viinin maailman ihan uudella tavalla. Aikaisemmin viinien osto oli arpomista Alkossa. Mutta ei enää, tiedän mistä pidä ja mistä en. Tietenkin kokeilen aina uusia viinejä. Jenkki versiossa oli esittelyssä viinityyppi Zinfandel ja se on ollut yksi lempi viineistä siitä asti. Se Gallo Familyn Zinfandel on kuraa, mutta nuo muut Alkosta löytyvät Zinfandelint ovat minulle mieluista juotavaa. Haavena olisi joskus päästä USA:n läsnirannikolle toistamiseen ja tällä kertaa vierailla myös viinitiloilla. Sieltä ei tosin tuu lähdettyä raahamaan useampaa pulloa kotiin. Kotiin lentässä, viinipullot pitää laittaa ruumaan ja sitten jännitetään tuleeko ne ehjänä kotiin. Vielä ei oo kertakaan hajonnut, mutta "koputetaan puuta". Tämä haave tosin toteutuu vasta

Vaikka tärkein asia T-kirjaimella alkava asia/henkilö on tuo oma avomies, mutta päädyin kuitenkin kirjoittamaan teestä. Teetä olemme juoneet "aina". Avokkin alkoi juomaan teetä, koska mä join sitä satunnaisesti aamuisin. Nyt se sellainen pakollinen osa aamua ja aika usein myös iltaa. Innostus teehen on kasvanut vuosien saatossa. Ensin kokeilimme vain eri marketista löytyviä tee vaihtoehtoja. Sitten jo pikku hiljaa aloimme tuomaan reissuilta hyväksi havaittuja "markettikama"-teetä kotiin. USA:n roadtripillä 2011 ostimme Miamissa reissun ekana päivänä teemukit, niin että ei tarvitse juoda paperimukeista. Hieman naureseklin tälle, mutta enpä tiennyt että puolen tunnin päästä maistaisin Teavana teekaupassa aivan ihanaa teetä ja ostan sitä viellä sellaisen ison purkin 40$. Paluun jälkeen meille alkoi ilmestyä teen haudutuspannuja jne. Ensimmäinen saalis The huoneesta Seuraava reissu sitten olikin se perinteinen loppu kesän reissu Tukholmaan ja menimme varta vas