Yleistä höpinää

Mulla oli visio opettaa Onni kantarellikoiraksi, niin että siitä koirasta olisi oikeasti jotain hyötyä. Tavoite Edellisellä koiralla tämä sienikoiratouhu kaatui siihen, että se koira oli todella perso mustikoille. Ja sienikausi ja mustikkakausi menee päällekkäin... niinpä edellinen koira etsi vain niitä mustikoita itselleen. Aloitimme treenauksen keltavahveroista, eli kantarelleista. Sitten kun tämä on hallussa niin sitten vuorossa on  suppilovahverota ja mahdollisesti mustat torvisienet. (Tähän mun ruokasienitietous sitten loppui. Jos me näin pitkälle päästään, niin mun pitäis opiskella uusia sieniä). Viime syksynä keräsin sellaisia b-luokan kanttarelleja Onnille (kantarellisilppua, hieman huonokuntoisia kantarelleja ja kantarellin kantoja). Treenaminen aloitettiin opettamalla Onnille että "kantarelli"-sanasta pitää hakea kanttarelli ja siitä saa palkkion. Onni oppi helposti etsimään kanttarellin sisällä. Ongelmana lähinnä oli että se söi ne... mutta nykyään se kai

Meillä oli tänään taas loistavat rally-toko treenit takana. Onni toimii aivan loistavasti, mun ohjaamisessa oli paljon toivomisen varaa. Vähemmän ohjaajan (=mun) sekoilua ja selkeämpää ohjausta... niin me voitais oikasti olla aika hyviä tässä. Onnilla on aika usein käskyt hyvin hallussa ja se osaa jo vaikka mitä. Välillä se sitten pistää koko homman läskiks ja sitä ei kiinnosta tehdä yhteistyötä mun kanssa. Lenkillä se aika usein kerjää tekemistä seuraamalla oikeaoppisesti. Jos tähän ei reagoi, se alkaa sitten pomppia hihnassa. Tämän takia lenkillä Onni tulee sitten treenattua enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Jos mua laiskottaa, niin käsken Onnin pakittaa edessäni. Ihmiset katselee kyllä vähän pitkään kun Onni kävelee takaperin mun edessä pitkät matkat. Toinen vakio on sitten ketjuttaa rally-tokon liikkeitä - seuraa, istu, seuraa, maaahan, 360 astetta vasemmalle, paikka seisten, 360 astetta oikealle jne. En tiedä näyttääköhän toi sitten yhtään järkevämmältä, mutta koira on ainaki

Me oltiin Ljubljanassa aika aikaisin, kaikki torimyyjätkään eivät olleet ehtineet paikalle. Todennäköisesti tämän takia parkkipaikkakin löytyi suhteellisen helposti. Kävelimme torilla ja keskustassa. Kaupungin keskusta oli pieni ja söpö. Ei mitään ihmeellistä, mutta ihan ok.  Vesi Ljbuljanan läpi virtaavassa joessa oli yllättävän kirkasta Katukuvassa näkyi paljon koiria. Löysimme Ljubljanasta teekaupan Le Palais des Thé . Ensin pistäydyimme sinne vain katselemaan, mutta lopulta päädyimme haistelemaan useampaa teetä ja tietenkin myös ostimme useamman pussin. Lounasaikaan kävimme syömässä torin laidalla olevassa kalaravintolassa. Tämä osoittautuin virheeksi. Paikka oli melkein tyhjillään kun sinne tulimme, mutta täyttyi pian paikallisista. Palvelu oli hidasta ja laskua jouduimme pyytämään useamman kerran. Ruoka oli ihan ok, mutta se hidas palvelu ärsytti ihan mielettömästi. Lounaan jälkeen suuntasimme takaisin autolle. Ennen kuin pääsimme autolle, vastaan pörhälsi hirumis

Alkoi hieman toivo hiipua lomarytmiin pääsystä, kun heräsimme taas kerran seitsemältä. Mä en tajua! Silloin kun sais nukkua, niin ei nukuta... mutta sitten kun pitäis lähtee töihin vois nukkua vaikka puoleen päivään. Söimme tukevan aamupalan ja ajelimme pienelle aamukävelylle Iska Vintgar. Iska Vintgar on ulkoilualue kymmenen kilometriä Ljubljanasta etelään. Mä en oikeastaan tiennyt minne oltiin matkalla ja paikan löytäminen oli hieman haastavaa. Kylttejä oli matkan varrella satunnaisesti ja emme todellakaan ajaneet sinne lyhintä tietä. Oikeaan paikkan löydettyämme,  totesimme edessä olevan vähintään 1½ tuntia kävelyä haluamallemme kohteelle. Olin avokilta ymmärtänyt, että tekisimme vain sellaisen pikaisen aamulenkin ja emme olleet varustautuneet sen kummemmin. Kunnon vaatetus tietenkin oli, mutta eväänä meillä ei ollut muuta kuin vettä. Tukeva aamupala kun oli alla, niin eihän me nälkään voida kuolla. Lähdimme sitten kävelemään joen reunaa pitkin kohteelle. Aamu oli todella vi

Aamu aloitettiin aamupalalla ja aamu-uinnilla. Edellisen päivän myrskystä oli jäljellä vain märät tuolit terassilla ja raikas ilma. Aamupäivällä pakkasimme laukut autoon ja suuntasimme nokan kohti Nova Goricaa ja apteekkia. Mun reidet oli edelleen totaalisen jumissa ja totesin reisieni tarvitsevan jotain muuta kuin liikuntaa ja venyttelyä... Kysyin sitten sopivaa "lääkettä" lihaskipuun apteekkarilta ja hän möi mulle jonkun sinisen pullon geeliä ja antoi näytteet toisesta voiteesta. Voiteiden testailun jätin iltaan. Apteekki oli ostoskeskuksessa, jossa oli SportsDirect urheiluvaatekauppa. Se piti tietenkin katsastaa ja ei me tietenkään tyhjin käsin sieltä ulos päästy. Nova Goricasta suuntasimme pieneen vanhaan kylään. Siellä kävelimme ja ihastelimme kylää. Pidin erityisesti kirkosta ja puutarhasta. Meillä oli hieman vaikeuksia löytää puutarhaan ja otimme yhden kierroksen verran vauhtia kyseisen kylän ympäri. Kylä ei ollut onneksi kovinkaan iso. Puutarha oli varmaan nähnyt

Taas kerran heräsimme ihan liian aikaisin. Olimme "tilanneet" aamupalan lo 8 ja jouduimme siis keksimään jotain tekemistä ennen sitä. Aamu oli pilvinen ja aika viileä, niin aamu-uinnin sijaan suunnistimme aamukävelylle. Ajattelin, että kävely saattais auttaa mun kipeisiin reisilihaksiin. Viinitila on muutaman sadan metrin päässsä Italian rajasta ja itseasiassa tilalle autolla ajettaessa käydään Italian puolella. Kävelimme siis aamulla Italiaan jaa kuvailimme maisemia (=viiniköynnöksiä). Viinirypäleet olivat kypsiä ja sadonkorjuu tehtäisiin viikon sisällä. Poimimista vaille valmiit.  Aamupala oli loistava - pieniä makeita viinirypäleitä, leipää, juustoa ja kinkkua. Tämän lisäksi oli jotain erittäin vaalean väristä hyvän makuista mehua. En tiedä mitä se oli, mutta hyvää se joka tapauksessa oli. Tämän lisäksi olisi saanut vielä paistettua pekonia ja munia, mutta en ole kummankaan ystävä ja jätin nämä väliin. Aamupalaa syödessämme pähkäiltiin, että mitään tän

Päivä alkoi taas siinä seitsemän paikkeilla aamupalalla. Pakkasimem laukut autoon ja suuntasimme kohti Slovenian ainoaa kansallispuistoa. Teimme lyhyen pysähdyksen pieneen kylään laskettelukeskuksen lähellä ja ostimme minulle hatun ja harjan. Molemmat olivat jääneet kotiin ja alkoi tuntua siltä, että kolmas päivä ilman hiusten harjausta olisi ollut liikaa. Triglavin kansallispuisto on saanut nimensä sen korkeimman huipun mukaan, mutta huipulle emme siis kiivenneet. Vuoristoketju on osa Alppeja. Tie kansallispuistossa oli mutkainen ja etenkin Bovecin puolella oli enemmän liikennettä. Maisemat oli tietenkin upeat. Matkalla pydähdyimme muutamaan paikkaan ihailemaan maisemia. GPS osoittama tie - muutama mutka matkassa Ja autoja ja pyöräilijöitä ja moottoripyöräilijöitä Matkalla vuorilta alas pysähdyimme ja kävelimme ihastelemaan vesiputousta Bocassa. Sloveniassa joet ovat häikäisevän valkoisia, johtuen kalkkikivestä. Bocasta suuntasimme Kobaridiin. Siellä on 5 km kävely

Meillä on ihan eläkeläisten vuorokausirytmi ja näin ollen olimme jo aamupalalla klo 7 aamulla. Majatalon isäntä oli hieman ihmeissään, kun pölähdimme ruokasaliin niin aikaisin. Ennen ysiä olimme jo Bohinjissa kävelemässä vesiputoukselle. Aamu oli viileä ja tyyni. Bohinji järven yllä oli järven yllä söpöt pienet pilvet. Tässä vaiheessa aloin todella ymmärtää kuinka upea maa Slovenia on! Maisemat järvelle rannalla olevan kylän suunnalta.  Vesiputous on kansallispuistossa, pysäköinti maksoi 3€ (per auto) ja sisäänpääsy 2,50€ (per nassu).Vesiputoukselle kävelee noin 15 minuutissa (ylämäkeä). Se vesiputous oli ihan kivan näköinen ja ne maisemat oli myös upeat. Vesiputous Maisemat vesiputoukselta Tämän jälkeen oli tullut mukava hiki pintaan ja pysähdyimme Bohinji järven rannalle uimaan. Harvoin saa uida näin upeissa maisemissa ja makeassa vedessä. Järvi oli täynnä kaloja. Ne pienimmät tulivat  maistelemaan mun herkullisia jalkoja. Uimassa Bohinji järvellä Ilmainen pediky