Yleistä höpinää

Onni ei todellakaan oo jokasäänkoira. Jouluna meidän sohva näytti aika pitkälti tältä. Lähetääks lenkille? Jos joku kehtas ehdottaa lenkille lähtöä, Onnin asento vain hieman vaihtui... Ja tämä ei ole vitsi! Onnin vastaus: Ei Tosin mua ei oo haitannut Onnin nukkuminen, koska mäkin oon nukkunut enimmäkseen. Jouluaattona tuli nukuttua 14 tunnin yöunet ja sama trendi jatkui läpi joulun. Mun veriarvot on taas hieman pielessä ja saas nähdä pääsenkö sytotiputukseen torstaina. Väsymys ja päänsäryt varmaan johtuu huonoista veriarvoista... Onni on ollut taas 2½ viikkoa ilman kohtauksia. Me eletään taas jännityksessä ja odotetaan seuraavaa kohtausta. Hyvää uutta vuotta! Ens vuosi menee taatusti paremmin kuin tämä mennyt vuosi.

Onni ilmesty tänään aamulla kainalooni seitsemän paikkeilla. Siinä sitten köllöteltiin ja rapsuteltiin tunti. Kasilta suunnatiin lenkille. Lenkin jälkeen laitoin Onnille ruuat, mutta herralle ei ruoka maistunut ja ei sitä pahemmin oo näkynyt päivän aikana. Mä otin mallia Onnista ja menin lepäilee. Nukuin kolme tuntia, vaikka mielestäni mä en edes ollut kovinkaan väsynyt. Meidän viime viikko meni aika pitkälti syöden, lepäillen ja nukkuen. Viime kohtauksesta on yli viikko! Tassujen asento on tärkeä luuta syödessä. Onnille olis tarjolla pari sohvaa ja iso rahi, mutta kuitenkin se änkee itsensä pienelle rottinkikirstulle (ja voivottele kun hyvää asentoa ei saa).

Tämä postaus on kirjoitettu 8.12 (eli yli viikkositten) ja on jostain syystä jäänyt "Luonnostilaan" Tänään on eka suht normaalin oloinen päivä - heräsin normaaliaikaa kasilta ja päiväkin on tähän mennessä mennyt ihan mukavasti ilman hajottavaa väsymystä. Lounas syötiin Pink Dylanin brunssilla. Aamupala syötiin jo ennen ysiä, niin kahdeltatoista oli jo ihan hyvä nälkä. Tosin brunssiksihan tuota ei voi kutsua. Mun makuaisti on vielä ihan kadoksissa. Viime sytostaatin jälkeen makuaisti vain katosi ja ei tarvinnut kärsiä siitä ikävästä metallinmausta. Avokki on nyt vapaapäivinään hoitanut Onnin aamulenkitykset ja se on ollut ihan mukavaa vaihtelua. Mä kävin tänään "töissäkin" tutkimusprojektien merkeissä. Tosin hukkareissu siitä enimmäkseen tuli, kun en tietänyt missä tietyt asiat oli. Olishan sitä voinut ottaa aivot käyttöön jo hieman aikaisemmin ja kysellä työkavereilta. Huomenna alkaa sit taas uusi kierros verikokeilla ja tiistaina toivottavasti 4. sytotipp

Läppäri aukes tänään ekan kerran yli viikkoon :) Mä oon taas elelly "hiljaiseloa" sängynpohjalla viimeisen viikon. Viime viikon tiistaina oli neljäs sytostaattitiputus ja meitsi kuvitteli sen menevän yhtä "jouhevasti" kuin aikaisemmin. Kolme ekaa (Taxotereä) sytostaatti selvittiin lähinnä vatsaväänteillä ja nukkumalla. Nyt neljännen sytostaatin kohdalla vaihtu myrkyt (CEX) ja niin myös jälkioireet. Kahden päivän jälkeen alkoi vesi ja paihoinvointilääkkeet pysyy sisällä, kolmantena päivänä jo mehukeittokin. Oli aika voittaja olo... NOT. Ainakin mun rapakunto on loytänyt ihan uuden aallonpohjan - ihan järkyttävää. Avokki joutu viime viikolla sit ottaa lähes täyden hoitovastuun Onnista. Mä taisin kyllä käydä Onnin kanssa sellaisia 5-10 minuutin pikalenkkejä, mutta vasta perjantaina mä pääsin "Tour-de-Lammen" (eli kolmenkymmenen minsan lenkin lammen ympäri).  Perjantaina ulkoilukeli oli aivan loistava - aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lampi oli

Onnin peti on viime viikkoina ollut Onnin mieluisin nukkumapaikka. Ennen se nukku pääasiassa sohvalla, mutta viime viikot se on viettänyt päivät pedillään. Mistäköhän tällainen muutos? Sohva on kuitenkin päivisin aina vapaana. Otetaan rennosti. Onnin peti on muutenkin osoittautunu hyväksi ostokseksi. Mä pelkäsin, että "styroksipallotäyte" löytyy joku kaunis päivä levitettynä pitkin kämppää ja loput Onnin masussa. Onnin parhaista yrityksistä ja useasta pesusta huolimatta, sänky ja sen irtopäälliset on edelleen täysin ehjät. Uudet "styroksipallot" pitää varmaan pistää kohtapuoli tilaukseen - kolmessa vuodessa peti on mennyt aika littanaksi.

Viime viikolla ei oikeastaan tapahtunut mitään erikoista. Mä olin lievässä nuhassa, nukuin ja kävin lääkärissä. Onni sai muutaman kohtauksen. Onnin mielestä mä oon ilmeisesti  liian paljon kotona. Perjantaina kun tulin kotiin lääkärireissulta, niin Onni tuli tervehtii  mua ja puoli minuuttia myöhemmin se loikoili jo keittiön lattialla.

Meillä ei oo tapahtunut mitään ihmeellistä viikkoon. Mä oon tiistain jälkeen yrittänyt toipua sytostaateista (nukkumalla) ja Onni on ollut ihan oma itsensä. Onni on vihdoinkin tottunut mun kotona oloon ja tekemättömyyteen. Se ei enää pahemmin noteraa mua päivällä - eli ei hääri mun perässä, vaan ottaa rennosti sohvalla. Sunnuntaina vihdoinkin jaksoin tehdä jotain normaalista lenkkeilystä poikkeavaa Onnin kanssa - ns. hömppä-hakua. (Tarkoituksena on tehdä hakua vain meidän omaksi iloksi ja viihdykkeeksi.) Jälkiliina kiinni ja toinen meistä menee piiloon. Vaikein hetki Onnille on odottaa lupaa aloittaa etsiminen. Onnilla on hakiessa hieman liikaa vauhtia ja kadottaa aina välillä hajun. Aina se kuitenkin on haettavan paikantanut, vaikka tän syksyn ollaan tätä vain "harrastettu". Työntouhussa Täysillä perille asti ja viimeistely Onni-pommilla Sunnuntain treenit oli aika nysät, koska mun rapakunto ei kestänyt kovinkaan pitkälle ja oli pakko lopettaa kolmannen h

Onni on tänään vähän väsy. Aamulenkin jälkeen koira suuntasi suoraan sohvalle koisimaan. Siellä se on ollut nyt suurimman osan päivästä. Eilinen Luukin reissu oli Onnille (ja meille ihmisillekin) todella mieluisa. Ollaan hengailtu kotinurkissa aika tiiviisti tää syksy ja mitään kunnon ulkoilureissuja ei oikeastana ole ollut mahdollista tehdä. Onnin epilepsia on saatu hieman paremmin kuriin. Onni oli jopa reilut kaksi viikkoa ilman kohtauksia. Ihan helmee :) Kohtausväli on kokoajan kasvanut muutamalla päivällä, edellinen tämän syksyn ennätys oli 12 vuorokautta ja nyt ollaan jo 16 vuorokaudessa. Toivottavasti sama trendi jatkuu. Onni on alkanut nirsoilla BARF-ruuan suhteen. Välillä se syö ihan hyvin, mutta viime päivät se on taas nyrpistellyt ruualleen. Toisaalta tämä on ihan tyypillistä Onnia  - kun uutuudenviehätys katoaa, niin sit alkaa nirsoilu. Onnin pakki on ollut paremmassa kunnossa kuin pelkillä nappuloilla ja muutenkin se on ollut jotenkin vähän rauhallisempi.

 Kovasta tuulesta huolimatta, me käytiin tänään pieni puolentoista tunnin kävelyretki Luukissa. Käveltiin ekaa kertaa Kaitalampi ympäri. Kadotettiin se merkattu polku jossain vaiheessa ja jouduttin hieman haasteellisempaan maastoon. Ylämäkeä Alamäkeä vähän liian vauhdikkaasti ja mä jouduin turvautumaan puunhalaukseen. Kova tuuli Levähdystauko - possunkorva ja auringonlasku Mä oon ihan rapakunnossa ja jalat on nyt täysin hyytelöä.

Maanantai ei ehkä menny ihan niin hyvin kuin olin toivonut. Rikoin heti alkajaisiks auton tuulilasinpyyhkijän, kun olin lähdössä verikokeeseen. Tuulilasi oli paksun jääkerroksen peittämä ja varovaisesta irrottamisyrityksestä huolimatta, se kumiosa irtos osittain. Verikoe otettiin ihan mallikkaasti ja siinä ei ollut ongelmia. Lähdin sitten Motonettii ostamaan uusia pyyhkimiä, jotta avokki ei pääsis kuittailee asiasta illalla. Eihän se nyt kovinkaan vaikeaa voi olla... Pienen arpomisen ja huoltokirjan avustuksella sain pyyhkijät irti ja kaupasta henkilökunnan avustuksella sain ostettua uudet pyyhkijät. Se uusien pyyhkimien takaisin asentaminen hieman tökki. Arvoin siinä jonkin aikaa mikä lisäosa siihen pyyhkijään pitää kiinnittää, mutta onneksi kiltti herra tajoutui auttamaa ja napsautti pyyhkijät paikalleen alta aikayksikön. Aivan loistavaa!!! Iltapäivällä sytostaattihoitajalta ilmoitti, että mun tiistain tiputus on peruttu.  Maksa-arvot oli hieman liian korkeat ja tiputusta siirre

Onni-pommit (= juostaan täysiä päin ja loikataan tuohon lantion korkeudelle) on vielä ihan arkipäivää meillä, eikä oo hajuakaan miten ne sais karsittua pois sen käytöksestä. Nykyään se käyttää jo hieman oveluuttaa ja yrittä harhauttaa ohi meidän blokkausten. Onni on lopettanut sohvapöydällä hengailun. Ratkaisu tähän ongelmaan oli vain olla huomioimatta Onnia. Kaikki huomio on siis hyvää huomiota Onnille. Oli oikeasti yllättävän vaikeaa olla mitenkään reagoimatta sohvapöydällä makoilevaan snautseriin. Avokki makaa sohvalla ja Onni kömpii "viereen", seuraavaksi kuluu "Et sä mun pään päälle istu". Onni osaa heittää itselleen tennispalloa. Tästä pitäis saada joskus video Mä kadotin Onnin tällä viikolla. Juoksin pitkin kämppää ja etsin Onnia. Aloin jo epäilee, että olin unohtanut sen ulos, parvekkeelle tai takapihalle. Onni ei myöskään tullu luokse kutsusta. Lopulta löysin Onnin makoilemassa unenpöpperössä mökissään(=häkissään)... Siis se ei ikinä nuku siellä norma

Tällä viikolla on tullu herkuteltua ehkä jo vähän liiankin paljon. Pakollinen laihis alkaa taas ens tiistaina, eli ei tätä iloa kauaa kestä. Päivällä on tullut nukuttua noin kolme tunnin päikkäreita ja täydet yöunet siihen päälle. Mä oon taas ottanut ilon irti syömisestä ja nukkumisesta. On ollut aika mukavaa kun ei ole tarvinnut kahteen viikkoon käydä sairaalassa (potilaana). Heinäkuun puolesta välistä alkaen sairaalakäynnit on ollut tähän asti viikottainen ajanviete... Onniakaan ei ole tarvinnut roudata eläinlääkäriin vähään aikaan. Tänään käytiin Myrtsin syysmarkkinoilla. Sieltä ei lähtenyt mukaan kuin kilo omenaa ja vähän herkkuja. Myrtsistä suunnattiin Meilahteen ja Wrap and Rolliin. Oli ihan hyvää ruokaa ja tulee varmaan käytyä toistekkin. Sijaintikin on just sopivasti sairaalan vieressä. Hiukset kasvaa hitaasti ja harvasti. Avokkia ihmetyttää vieläkin mun kalju kohta. Siitä piti ihan ottaa kuva. Onneks se ei oo enää niin törkeän näköinen enää, kun hiukset jo hieman peittää

Tänään on ollut hyvä päivä! Eka päivä kahteen viikkoon, kun en oo nukkunut päiväunia ja vatsakin on ilmoitellut nälästä. Ainiin, makuaistikin palailee hiljalleen.. Osa menneen viikon päänsäryistä johtui varmaankin matalasta verensokerista. Pahaolo ei ole ollut, mutta vaikea muistaa syödä, kun vatsa ei ilmoita siitä. Syömistä ei myöskään motivoi se, että jopa vesikin maistuu pahalle. Onni herätti puol' seiskalt ja normi aamurutiinit oli hoidettu pois alta kahdeksaan mennessä. Yritin jatkaa unia, mutta siitä ei tullut mitään. Istuskelin koneella ja tein muutaman rästihomman. Harkitsin siivoamista, mutta se tyssäs pyykkien viikaamisen ja yleisen paikkojen siistimisen jälkeen. Puolilta päivin sain loisto idean lähteä Luukkiin koirapuistoilee. Koko iso puisto oli meidän käytössä ja Onni riekku frisbeen perässä ihan onneessaan. Frisbee-onnea Lopulta Onni sai tarpeeks ja pyysi ulos koirapuistosta. Onkohan meillä ainoa koira joka ei suostu tekee tarpeitaan koirapuistoon? Nyt

Mä tein tänään ruuan pitkästä aikaa ihan itse. Tein jotain helppoa ja hyvää - salviakanaa riisipedillä. Ongelmana on, että sytostaatit on vieny mun makuaistin... tai siis kaikki maistuu metalliselle. Ihan silloinkin kun ei syö mitään, niin se maku on suussa. Mulla ei nyt oo harmaintakaa aavistusta onko tuo mun tekemä kana oikeasti mautonta moskaa vai enkö mä vain maista mitään?! Ehkä avokki osaa ratkaista tän ongelman... Tosin en mä nyt tiedä onko sillä väliä onko toi ruoka oikeasti hyvää, koska enhän mä maista sitä kuitenkaan. Ruuanlaitto ei muutenkaan mennyt ihan putkeen, taisin mitata veden määrän hieman väärin ja lopputuloksena vetistä riisiä... Tämäkin viikko on mennyt aika tiiviisti sänky-sohva akselilla - Onni tiiviistii kainalossa.. Eli ei mitään ihmeellistä Vakiosettiä - pehmeä sohva, katseltavaa ohjelmaa telkussa ja snautseri kainalossa.

Tämä viikko ei oo ollut kovinkaan tapahtumarikas. Maanantaina kävin verikokeissa ja täytin Onnille pakastimen täyteen barfia seuraavaksi kolmeksi viikoksi. Illalla kävin vielä moikkaamassa kaveria keskustassa. Tiistai aamupäivän käytin tehokkaasti hyväksi ja tein "töitä". Puoliltapäivin suuntasin sitten Meikkuun tokaan tiputukseen. Tän jälkeen onkin sitten elelty hiljaiseloa ja suurin osa ajasta on vietetty sängyssä tai sohvalla nukkuen. Huonoa oloa ei oo ollut, vain väsy ja vatsassa on sellainen outo tunne. Eilinen oli ehkä pahin, mutta tänään on jo ei-niin-väsynyt-olo. Tosin nukuin mä kolmen tunnin päikkärit ja täydet yöunet tänään. Kellojen siirtäminen hieman hämäs tänään aamulla. Onni herätti noin 6:40 ja ihmettelin, kun se näin aikasin herää. Lähdin sitten lenkilla ja ihmettelin, kun on niin valoisaa. Piti tarkistaa kännykän kellosta aika pariin kertaan lenkin aikana, mutta mulle ei ihan välähtänyt kellojen siirtäminen. Kotiin tullessa ihmettelin avokille, miten ulko

Tiistaina hiukset oli ihan normaalisti kiinni päänahassa, vaikka se reilut kaksi viikkoa ekasta sytostaatista oli kulunut. Lääkärikin hieman ihmetteli miten ne on niin tiukasti päässä kiinni vielä. Keskiviikkona lähti hieman ja ajelinkin hiukset 2,5 cm pituisiksi. Torstaina ei irtoillut hiuksia käytännössä yhtään. Perjantaista lähtien on irtoillut sitten taas hieman enemmän hiuksia. Mua ehkä ärsytti eniten päänahan hilseily ja kutina. Tänään kyllästyin jatkuvaan kutinaan ja ajelin pääni kaljuks. Hiuksia oli vielä ihan hyvin jäljellä... mutta oi että helpotti kun sain hinkata rasvaa päänahkaan. Hiukset vielä tänään aamulla. Ihan syykin tuolle kutinalle löyty, mun päänahka oli alkanu "kuoriutumaan". Ihan samalla tavalla kuin jos olis polttanut itsensä auringossa. Hiuksien lähteminen ei  oikeastaan haittaa, koska sit ei ainakaan voi olla "bad hair day"... vain "no hair day"...  Kaljukuvia en oo vielä ottanut ja kaikki varmaan tietää muutenkin miltä kalj

Avokilla oli "Minä, Ozzy"-äänikirja koneellaan, jota hän ehdotti minulle ajanvietteeksi sairaalaan. Pienen "ei mua kiinnostaa mitkään Ozzy Osbournet"- vastustelun jälkeen, siirsin sen kännykkääni. Ozzy Osbourne ei ehkä kuulu henkilöihin joiden elämästä olisin oikeasti kiinnostunut ja olin aika skeptinen kirjan suhteen, mutta tuo kirja oli oikeasti hyvä ja hauska. Sairaalassa tuli hekoteltua koko sen viikon ajan kun siellä hengailin ja kirjan kuunteleminen piristi kummasti sairaalan ankeaa arkea. (Oikeasti mä en tajua miten Ozzy on elossa kaiken sen jälkeen.) Mulla on nyt syskyllä ollut usein hetkiä jolloin väsyttää ihan hirumuisesti, mutta ei kuitenkaan kykene nukkumaan, lukemaan kirjaa tai katselee telkkuu. Ozzyn-äänikirja todisti, että äänikirjan kuuntelu on loistava tapa viettää aikaa tällaisina hetkinä. Kuunneltuani Ozzy-kirjan loppuun, ostin astetta asiallisemman äänikirjan - Khaled Hosseinin "Tusen strålande solar"  (Tuhat loistavaa aurinkoa). Se o

Onnin turkki on alkanut pysyä todella hyvin kiinni B-vitamiini pillereiden ansiosta, ehkä jopa vähän liiankin hyvin. Onnilta on jo ihan pennusta asti irronnut karvaa ihan hirmuisesti, niin oletin sen olevan Onnin karkealle turkin laadulle normaali tila. Olis ehkä pitänyt kysenalaistaa Onnin turkinlähtötahti jo aikaisemmin... Stupid me! Onnin päästä alkaa karva irtoilee jo ihan kivasti, mutta ei se karva ihan kypsää nyppimiselle oo. Tosin en mä tiedä kuinka paljon nypittävää tuossa koirassa tänäkään vuonna on. Karva on lyhyttä ja kylkien nyppiminen on aina ollut todella tuskastuttavaa (ja turhaa). Tosin ei me tässä odotella vain Onnin karvanlähtöä, multakin varmaan tipahtelee hiukset tällä viikolla alkaneiden sytostaattien ansiosta... Mä veikkaan, että mun karvanlähtöaika koittaa ennen Onnin nyppimisurakkaa. Mä kyllä leikkasin hiukset poikatukaksi jo pari viikkoa sitten... eli Onnin karvoja pidempiä hiustuppoja ei pitäis ainakaan irrota. Alkuviikosta iloitsin kun Onni ei ollut  sa

Kuten jo aikaisemmassa postauksessa olen maininnut, niin sairaslomalla oon saanut katsoa TV:tä enemmän kuin sielu sietää. Viime aikoina on tullut katsottua vahoja "klassikoita" pitkän tauon jälkeen. Nuorempana ei ilmiselvästi ole tajunnut joidenkin suosittujen elokuvien hienoutta. Näin suomalaisen potilaan toimea antaumuksella viettäneenä kera snautseripotilaan, tänään tuli katseltua Engantilainen potilas -leffa. Tiedän katsoneeni sen aikaisemmin, mutta mitään muistikuvaa ei ole elokuvasta jäänyt... muuta kuin se lentokoneilla lentäminen ja leffa oli mielettömän tylsä. Nyt elokuva oli oikeasti mukaansa tempaava ja voisin katsoa sen toistekkin. Tosin toi meidän snautseripotilas olis voinut jättää oman shownsa väliin kyseisen leffan aikana. Jouduin lopulta katsomaan leffan kahdessa osassa, koska puolivälissä elokuvaa Onni pisti pystyyn isot "mä haluun nukkua sohvalla yksin rauhassa"-kiukuttelut. Menin sitten kiltisti yläkertaan istuskelee tietokoneen eteen ja koir

Onnin epilepsiakohtausten tiheydessä ei ole pahemmin ollut muutoksia viime aikoina. Niitä tulee noin kerran viikossa, mutta seuraillaan tilannetta. B-vitamiinin lisääminen ruokavalioon on auttanut huomattavasti turkin irtoiluun ja kynnetkin on paremmassa kunnossa. Robotti-imurinkin sisällöstä suurin osa on nykyään hiekkaa ja pölyä, eikä Onnin karvoja. On kaikenlaisia teorioita, mikä auttaa epilepsiaan... hauskin keskustelunaihe kotona oli marihuanan "syöttäminen " Onnille ja ei se varmaan pahitteeksi olis mullekkaan tällä hetkellä. Mutta tähän me ei kuitenkaan ryhdytä. Onnin pakki on todella herkkä kaikille ruokavalion muutoksille ja lääkkeiden on imeydyttävä kunnolla. Ripuli ja/tai oksentelu ei Onnin tapauksessa ole vaihtoehto. Aikaisemmat nappulanvaihtokokeilut on aina epäonnistunut ja pahimmasa tapauksessa tuloksena on ollut eläinlääkärireissu. Koko kesän luin raakaruokinnasta ja selvittelin... Luin pääni pyörälle ja en ihan vielä päässyt selvyyteen miten homma oikea

Meidän auto on nyt kokonaan meidän oma. Maksettiin laina pois reilussa kahdessa vuodessa, vaikka laina-aikaa olis ollut neljä vuotta. Eihän se meidän auto ole kuin sellainen ns. pieni kauppakassi (Mitsubishi Colt). Autoon mahtuu just kahden hengen ja koiran tavarat viikon matkalle. Eli just passeli meille. Takapenkki mökkireissulla 2012 Onni aina valmiina haukkumaan kaikki moottoripyöräilijät.

Sairaslomalla on muuten aikasta lailla ankeata, jos liikuntamahdollisuudet on rajoittuneita. Mä en saa harrastaa hikiliikuntaa enkä nostaa mitään kolmea kiloa painavempaa. Autolla saan sentään ajaa ja koiraa ulkoilutin yksin jo viikko kotiutumisen jälkeen. Mä en myöskään muista ottaa omia lääkkeitäni oikeaan aikaan, vaikka Onni saakin omat lääkeensä aina ajallaan. Hassua sikäli, koska meidän molempien pitäisi ottaa lääkkeet samaan aikaan... Ihan hirumuisen tylsää mulla ei kuitenkaan oo ollut. Lääkärikäyntejä on ollut vähintään yksi viikossa. Muuten mä oon viettänyt aikaa katselemalla leffoja ja dokumentteja, lukemalla kaunokirjallisuutta, "ahdistelemalla" lopputyötä tekevää ohjattavaani ja oon mä istunut aika paljon koneella miettimässä tutkimusjuttuja. On ollut oikeasti virkistävää miettiä oikeasti rauhassa tutkimusasioita ja ainoa potentiaalinen häirikkö löytyy alakerrasta (nukkumassa). Voiko tää olla mukava asento nukkua? Mä oon myös shoppaillu, mutta kaikkea en ol

Onnin dosetti on tällä hetkellä aika karua katseltavaa. Alkuvuodesta kun hankin sen, mietin että tässä on varmaan turhan monta lokera. Ikävä kyllä olin väärässä. Lääkkeiden annosteleminen valmiiski dosettiin on helpottanut meidän elämää huomattavasti ja enää ei ole tarvinnut muistella milloin tai onko lääke annettu. Onnin dosetti  sisältää Keppraa, Pexionia ja B-vitamiinia Tällä hetkellä Onnille menee kaksi kertaa päivässä 1½ tablettia Pexionia, kolme kertaa päivässä ½ Keppra ja tähän lisäksi vielä B-vitamiinit kerran päivässä. Onni saa ruokansa mukana myös Omega-3 öljyä. Öljyn lisääminen ruokaan vähensi heti Onnin ilmavaivoja, mutta kohtauksiin tämä ei ole ainkaana vielä vaikuttanut mitenkään. Toisaalta omega-3 lisän vaikutusta Onnin kohtauksiin on mahdotonta arvioida, koska lääkityskin on muuttunut täysin. B-vitamiinien lisäämisen jälkeen kynnet ovat ainakin paremmassa kuosissa ja eilen vain yhdessä kynnessä oli selkeästi havaittavissa pientä liuskottumista. Sairaslomalais

Tylsyyden tappamiseksi olen tänään laittanu ruokaa normaalia enemmän - Guinesspataa, sämpylöitä ja broilerinsydämi Onnille. Ruuanlaiton ohessa tajusin, että avokki on selkeästi innostunut päivittämään meidän keittiönkaappien sisältöä. Aiemmin kaappien sisältö oli 95% mun hankkimaa tai lahjaksi toivomaa. Keväällä meille ilmesty yllättäen CrockPotti. Ensiajatus tästä oli "Ihan humpuukia! Kyllä tuolla hellallakin pärjää". Nojoo, tällä hetkellä Crockpotissa porisee Guinesspata ja vois sanoa, että huomattavasti stressittömämpää ruuan laitto on esim. ei tarvitse jatkuvasta vahtia palaako pohjaan vaiko ei. Tosin en mä tätä osais kaivata ellei sitä olis... En itseasiassa ollut kuullut koko vempeleestä, jollei avokki siitä olisi kertonut (ja kertonut tilanneensa sen). CrockPot Vedenkeitin on myös ollut pitkään ostolistalla. Mä olin kaavaillut päiväittäväni vanhan vedenkeittimen johonkin samanlaiseen peruskeittimeen. Avokki tais kyllästyä mun jahkailuun ja posti kiikutti kotiin

Mun kesäloma muuntui kuuden viikon sairaslomaksi. Viime viikko tuli vietettyä sairaalassa pinkki pyjama päällä ja sini-valkoinen kassi kainalossa. Mutta tästä keikasta ei sen enempää... Menneen viikon asu (ja sänky) Häämöttävän sairasloman takia mökkireissu piti perua ja kesäloman tekemiset piti "mahduttaa" yhteen viikonloppuun. Kyseisestä viikonlopusta sunnuntaiaamu meni töissä projektin merkeissä, eli käytettävissä oli käytännössä 1,75 päivää. Lauantaina melkein pari viikkoa sitten suuntasimme minilenkille Luukkiin. Ohjelmassa oli lyhyt kävely ja makkaran grillausta. Onni käyttäyty tällä kertaa mallikelpoisesti ja alkuhötkyilyt kesti vain muutaman minuutin. Matkalla Nuotion sytytys ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Aamulla oli satanut ja puut olivat katoksesta huolimatta kosteahkoja. Avokki yritti eka nuotion sytytystä ja käytti kaikki meidän sytykkeet. Avokki yrittää sytyttää nuotiota Onneksi grillikatoksen yhteydessä oli roskis, josta löytyi kuiva P

Toissa viikonlopun katastrofiin verrattuna, mennyt viikko on oikeasti sujunut vallan mainiosti. Onni ei ole saanut ainuttakaan kohtausta ja Keppral ei ole aiheuttanut huomattavia siuvaikutuksia. Lauantaina vain lähinnä hengailtiin ja nautittiin lämpimistä keleistä. Pitkän pohdiskelun jälkeen päätin sunnuntaina tarttua saksiin ja kyniä Onnin parran. Onnin kynitty parta ja Ruffwearn valjaat ja frisbe Onnin parta ja epilepsia on aika inha yhdistelmä - kohtauksen jälkeen parta on aina märkä valkoisesta vaahdosta ja mahdollisesti kuolavaahdon seassa on myös verta (puree kieleen). Partaa on hankala putsata, koska kuolaa ei saa helposti pyyhittyä pois.ja Onniakaan en halua kohtauksen jälkeen stressata ylimääräisillä toimenpiteillä. Kun Onni lähtee liikkeelle vaahtopartansa kanssa kohtauksen jälkeen, niin sitä kuolaa on oikeasti ihan kaikkialla (verhoissa, seinillä ja huonekaluissa). Jos Onnin kohtaus tilanne pysyy suht hyvänä, niin sitten parta saa kasvaa takaisin, mutta muuten se varm

Noin vuosi sitten ostin uudet työkengät itselleni . Kengät ovat hieman likaantuneet ja naarmuuntuneet käytössä (vähän niin kuin kuvassa näkyvä lattia), mutta kengänpohjat ovat vielä kuin uudet. Kengät ovat mukavat jalassa, mutta jäätävät talvella. Jos kävelee päivän aikana paljon, niin silloin palelu ongelmaa ei ole. Varpaiden palelusta  en siis ole pääsyt eroon. Saas nähdä miten nämä kengät jaksaa vuoden päästä. 

Mä mokasin torstaiaamuna aika perusteellisesti - mä unohdin antaa Onnille lääkkeet. Normaalisti mä annan lääkkeet HETI kun tullaan sisälle lenkiltä ja nyt mä en tehnyt sitä. En ymmärrä!  Viimeisen vuoden aikana en kuitenkaan oo kertaakaan unohtanut...  Onni oli saanut kohtauksen torstaina päivällä, jotka sitten jatkui perjantai yönä ja iltapäivällä. Perjantain ja lauantainvälisen yön Onni oli todella rauhaton, läähätti ja vinkui tauotta klo 2 (yöllä) aamu kuuteen - ulkona se kuitenkin oli ok. Mä yritin rauhotella ja ulkoiluttaa Onnia ekat pari tuntia ja sitten avokki yritti samaa - TULOKSETTA. Mä otin Onnin hoitovuoron puoli kuuden paikkeilla ja sain Onnin lopulta nukahtamaan viereeni sohvalla. Puoli ysiltä lauantaiaamuna tuli seuraava kohtaus. Aamu"lenkillä" ja Onni ihan pihalla (lääkityksestä) Eläinlääkäripäivysytkseen Espoon eläinsairaalan suunnattiin klo 14 pissalle haisevan ja kuolaisen koiran kanssa. Eläinlääkäriin harvemmin tulee haisevia juoppoja hoidettavia,

Onni on tällä viikolla saanut vain yhden ainoan kohtauksen - se oli tänään aamulla 5:10. Itseasiassa se sai kyllä kaksi kohtausta, mutta nämä tulivat vajaan viiden minuutin välein. Onhan se mahdolliste, että nuo lääkkeet vaikuttavat vasta pienellä viivellä... Huomenna pitää soittaa eläinlääkäriin ja varata aika lääkärin pakaille sekä pyytää täydennystä ensiapulääkkeisiin. Lenkillä