Yleistä höpinää

Viime viikkoon verrattuna, tämä viikko on ollut todella seesteinen. Onni ei oo saanut kohtauksia, mutta mun rintakipu on palannut. Ei kiva, koska kipu on ajoittain jo häiritsevällä tasolla. Maanantaina kävin opiskelemassa koirankoulutusta (ilman Onnia), keskiviikkona oli Onnin akupunktio ja torstaina rallytoko treenit. Viikonloppu meni sisätiloja ja pihaa siivotessa. Hiekan määrä sisätiloissa alkoi taas viikon jälkeen olla ihan järkyttävä ja ollaan taas haaveiltu robotti-imurista. Ihan heti tällainen ei kuitenkaan tule hankintalistalle. Pihan siivous oli lähinnä löytöretki ja suunnittelua kesää varten. Etupihalta löytyi järkyttävä määrä karkkipaperia (GRRRR - taloyhtiön kakaroissa ei oo mitään muuta vikaa kuin tämä roskien levittely). Toisaalta löytyi pihalta hyviäkin asoita. esim ilokseni sain huomata, että viime kesänä istuttamani mustikkapensaat selvisivät hengissä talven yli. Tosin ne taitaa olla pahasti tulilinjalla Onnin leikeissä. Saas nähdä miten niiden käy. Onnin "u

Mä virkkasin meidän keittiöön uuden maton ( ohje ) . Kun matto oli viimeisteltynä lattialla, totesin sen olevan liian pieni. Purin pari ulointa kierrosta ja virkkan siihen muutaman ylimääräisen kierroksen lisää. Virkkausprojekti ei siis ole vielä ohi.

Viikko alkoi ihan hyvin, mutta sitten tiistaina mentiin jo alamäkeä. Tiistai-illan vietin enimmäkseen sängynpohjalla päänsäryn ja mielettömän lihasjumituksen takia.  Raahauduin kuitenkin buranan avustuksella Onnin kanssa akupunktioon. Onni oli kuulemma unelmapotilas ja tietenkin Onni tykkää, jos se saa joltain ihmiseltä jakamattoman huomion. En sit tiedeä johtuiko Onnin tyytyväiseltä vaikuttava olotila siitä akupunktiosta vaiko lääkäriltä saadusta huomiosta. Keskiviikkona ei auttanut enää  burana eikä migreenilääkket.  Lähdin töistä kotiin aikaisemmin ja vietin illan sängyssä. Kuumetta ei ollut kuin ns. lämmönnousuun verran. Torstaina jäin suosiolla kotiin, koska olotila ja lihasjumitus ei ollut kuin lähinnä pahentunut. Nukuttiin Onnin kanssa kahteentoista ja sitten olo olikin jo parempi. Käytiin lyhyellä lenkillä ja mä tein hieman töitä. Iltaan mennessä olotila parani ja ajattelin lihasjumituksen paraneva  rallytokoilemalla. Treenit meni hyvin ja Onni oli taas ihan unelmakoira. Tr

Onni sai viimeks kohtaukset 1½ viikkoa sitten. Poikkeuksellisesti ensimmäinen näistä kohtauksista oli mahdollisesti hereillä tai sitten ihan heti nukahtamisen jälkeen. Onni oli käynyt moikkaa mua 5 minuuttia aikaisemmin ja hieman vaikea kuvitella Onnin nukahtaneen niin nopeasti. Normaalistikkin Onnin kohtaukset tulee ½-1½ tuntiin nukahtamisen jälkeen, eli kohtaus oli muutenkin ajoitukseltaankin poikkeava. Toivottavasti tämä ei nyt tarkoita, että Onnin epilepsia on pahentumassa tai muuttamassa muotoaan. Fenobarbituraatti kontrollissa kävimme viime viikon torstaina. Onni sai samalla täydennystä ensiapulääkkeisiin. Tämän viikon tiistaina kävimme sitten Onnin neurologin pakeilla ja nostimme myös lääkityksen tasoa 2 pilleriä aamulla +2  illalla. Neurologi ehdotti akupunktio-kokeilua kohtausten vähentämiseksi. Olen lukenut asiasta, mutta hieman skeptinen kuitenkin olen ja niin oli lääkärikin. Toisaalta kaikkea kannattaa kokeilla ja eihän tässä voi mitään hävitä. Ens viikon tiistaina olis e

Kukaan ei varmaankaan pidä ylimääräisestä turhasta tavarasta, mutta kuitenkin sitä aina on pääsee kertymään nurkkiin. Kaikkea ehjää ja ihan ok kuntoista tavaraa ei kuitenkaan viitsi heittää roskiin ja mulla on aika korkea kynnys antaa tavaraa vain pois esim UFF:lle, kun ei kuitenkaan ole varmaa tietoa mihin se raha oikeasti menee. HESY:lle mä oo vienyt tavaraa silloin kun sinne sopivaa tavaraa on ollut. Käyttämätöntä tavaraa tässä meidän nykyisen asunnon kaapeissa alkoi olla enemmän kuin liikaa. Joko mä heitän ison kasan tavaraa roskiin tai sitten mun täytyis viedää tavaraa kirppikselle. Aloin kerätä  varastoon tavaraa ns. "kirppislaatikkoon" parin vuoden ajan, kun en raaskinut heittää niitä pois. Laatikkoita oli sitten lopulta ylistepursuava kahden laatikon (vino) pino makuuhuoneen nurkassa. Ei mikään kaunis ja sisustussilmää miellyttävä sisustuselementti, varsinkin kun Onni oli hieman muotoillut laatikoita mieleiseksenä. (Kirppiksillä en oo pahemmin viihtynyt edes asiak

Musta on oikeasti tainnu tulla aamuihminen. Ennen ysiltä herääminen oli aikaisin, nykyään herään viimeistään seiskalta vapaapäivinäkin. Kesäaikaankaan siirtyminen ei vaikuttanut kuin sen yhden ainoa sunnuntaiaamun. Hihkuin innoissani avokille, kun olin kellojen siirron jälkeisenä aamuna nukkunut kasiin. Seuraavana päivän heräsin sit taas normaalisti seiskalta. Aikaisin heräämisellä on hyvät puolensa. Arkisin töihin heräämiseen ei oikeastaan enää tarvitse herätyskelloa ja viikonloppuisin ehtii esim. lenkittää koiran ja siivota keittiön ennen kuin avokki herää. Viikonloppuisin aamulla saa lenkkeillä ihan yksin ja aamuisin luonnossa on sellainen jotenkin seesteinen tunnelma. Parhaat kuvanikin oon ottanut aamulla. Päivittäinen päänvaiva on se, että Onni ei ole aamuvirkku koira ja välillä joudun "odottelee" tovin lenkille lähtemistä. Aamu-usva Huonojakin puolia tosin löytyy. Aamuvirkku on iltatorkku, eli en iltaisin todellakaan jaksa valvoa myöhään. Avokki naureskeli pääs

Pääsiäinen tuli ja meni, mutta pääsiäisloma jatkuu vielä talvilomalla. Ei oikeastaan tehty tai tehdä mitään ihmeellistä, odoteltu lähinnä kevättä (edelleen). Normaalisti ollaan pääisäisenä tehty isompaa remonttia ja/tai lomailtu. Nyt ei sitten olla tehty kumpakaan. Remontoida ei jaksa ja lomalle ei lähdetty, kun ei tiedetty millaisella mallilla Onnin epilepsia on. Ja ihan hyvä, ettei lähdetty, Onni sain kohtauksen tänään päivällä. Ilokseni sain huomata perjantaina, että terassin nurkkaan oli ilmestynyt tulppaaninversoja. Takapiha on tuota pientä nurkkaa lukuunottamatta täysin paksun lumikerroksen peittämänä. Tulppaanit puskevat esille lupaavasti  Koska talvi näyttää uhkaavasti loppuvan, iski tietenkin paniikki lumilautailun vähyydestä tänä vuonna. Niinpä ajattelin - kävi miten kävi, mä lähden rinteeseen. Sunnuntaina pyyhin pölyt laudasta ja suuntasin nokan kohti Messilää. Vaikka olinkin aikaisin liikenteessä, niin ihmisiä rinteessä oli ihan liikaa. Mun rintakehä ei ihan