Yleistä höpinää

Onnilla menee ihan hyvin. Pexion ei ole aiheuttanut minkäänlaisia sivuvaikutuksia, päinvastoin olen vasta nyt ymmärtänyt täysin millaisia sivuvaikutuksia Barbivetillä on ollut. Onnin on pirteempi, juomisen ja virtasaamisen tarve vähentynyt ja sen vatsa on paljon stabiilimpi. Onni on ehkä hieman tottelemattomampi ja se ei oo enää niin tossukka toisten dominoivempien urosten kanssa. Onnin ruokahalu on hieman vähentynyt, mutta ei se ruokahaluton todellakaan ole... Onnin on nyt lähinnä nirsompi kuin ennen lääkkeen vaihtoa. Onnin pirteyden ansiosta ollaan käyty uimassa ja pidemmillä lenkeillä. Nyt ei tarvitse niin tarkkaan miettiä kuinka paljon Onni on lenkkeilly päivän aikana ja kuinka pitkälle lenkille sen voi viedä. Koirapuistoilua - tästä  ei oltu nautittu pitkään aikaan. Meillä ei ole vielä täysi Pexion-annos käytössä. Seuraavat 1½ viikkoa pitäisi mennä ½ Barbivetillä ja 1 Pexion tabletilla kaksi kertaa päivässä. Tämän jälkeen poistuu Barbivet käytössä ja Pexion-annons on 1½ tabl

Me hengailtiin taas juhannus perinteisesti kotona. Juhannusruuat oli suunniteltu viikkoja sitten  ja ostoslista naputeltu Google Driveen hyvissä ajoin. Ruokaostokset hoidettiin keskiviikkona järjestelmällisesti, eli lista jaoteltiin kahteen osaan - avokki suuntasi oman listanpuoliikaansa/kännykkänsä kanssa Lidliin ja minä K-Supermarkettiin. Kaikki tarvittava tuli ostettua, paitsi se kaasu grilliin... Torstaina tein pienen shoppailukierroksen Jumbossa - saalis oli lopulta aika hyvä alemyyntejen ansiosta (taki, neuleita ja paita). Tämän lisäksi valmistelin ribsit perjantaiksi ja hain uudet kaasut grilliin. Juhannuksen aloitusta sai odottaa normaalia pidempää, koska avokki joutui ehkä ensimmäistä kertaan ikinä ylitöihin ja kotiutui vasta seiskan paikkeilla. Juhannusaaton aamupäivä meni valmistellessa juhannuslounasta ja tätä seurasi luonnollisesti sen lounaan syöminen. Lounas oli sen verran tuhti, että väsähdin vähän sohvalle nnin kanssa sulassa sovussa. Päikkärit:  sohvakin on jae

Kävimme tänään Vantaan Vetokankaalla uimassa (ilman koiraa). Ihmisille tarkoitettu uimaranta on todella kiva ja menemme sinne varmaankin toiste. Ihmisten uimarannan lähellä on Vantaan ensimmäinen ja ainoa koirien uimaranta. Vantaan Sanomien kuvissa ranta näytti todella hyvältä. Kävimme tänään katsastamassa paikan (ilman koiraa) ja totuus oli todella karu. Uimapaikka on siis Vantaanjoessa, eikä paikasta mistä Vantaan Sanomien kuvat ovat... Paikalla ollut koiranomistaja kertoi, että sinne oli kuulemma uponnut muutama isokokokoinen koira ja ne oli jouduttu pelastamaan sieltä. Näin ollen koirarannalla ei todellakaan ole sorapohja... vaan upottava mutapohja. Aluetta ei ole myöskään aidattu. (Vantaanojan leveys kyseisessä kohdassa on noin 5 m.) En myöskään ymmärrä miksi opastekyltit koirarantaan ohjaavat kulkemaan alueen läpi, joka on kielletty koirilta? Kuka tämän on oikein suunnitellut? Onko tämä oikeasti vain (huono) vitsi?! Vantaan kaupunki on todennäköisesti halunnut koirille vira

Lomapäivänä aamu alkaa ihan kuten normaalinakin arkipäivänä, eli Onnin halailulla sängyssä. Nyt lomalla makoilua voi vain harrastaa hieman normaalia pidempään. Puolen tunnin halailu-rapsutus session jälkeen lähdetään lenkille. Pituus on vaihdellut huomattavasti kelin mukaan, välillä kävellään puoli tuntia ja välillä tehdää tunnin lenkkejä.. Sisälle tultaessa Onnia juoksee vauhdilla keittiöön vinkumaan. Keittiöön päästyäni annan Onnille lääkkeet ja aamuruuan. Tämän jälkeen Onni katoaa ns. "kuin pieru Saharaan" tämän talon uumeniin. Se löytyy milloin mistäkin nurkasta nukkumassa ja vinkumista tai unihaukuntaa saattaa kuuulua. Nukkumisasento on ainakin kunnossa. Mä oon käyttänyt päiväni shoppailuun tai siivoamiseen. Olen keräillyt uuteen kirppislaatikkoon tavaraa ja pessyt pyykkiä. Mä en tajua miten kahden hengen koirallisessa taloudessa voi olla näin paljon pyykkiä. Olen myös saanut etupihan "kasvojenkohotuksen" suunnilleen valmiiksi. Kaverilta saamilleni t

Lomakelit olis voinut alkaa paremmina. Perjantaina tuli poljettua töihin ja kotiin kaatosateessa. Töissä päänvaivaa aiheutti rapaiset jalat - se ei irronut vaikka kuinka hinkkasi. Onneksi työhousuissa on pitkät lahkeet!!! Perjantaiaamun ratkaisematon ongelma - kuinka rapa saadaan irti. Väline- vaiko tekniikkalaji? Perjantai-iltana toimin avokin juoppokuskina ja vedin ns. spagettiöverit. Tuunasin sitä blogeissa kohuttua avokadopastaa pekonilla, paahdetulla valkosipulilla ja valkoviinillä. Tällä kertaa siitä tuli oikeasti hyvää ja vedin koko kahden hengen annoksen yhdeltä istumalta. Lauantai alkoi shoppailukierroksella. Ostin kolmet kengät, kahdet olivat vain ihanat ja kolmas pari - lenkkarit tuli tarpeeseen. Mitään muuta ei tarttunut mukaan, vaikka ihan kohtalaisesti koluttiin Jumbon lähellä olevan outlet-keskittymän kauppoja. Syömässä käytiin avokin bongaamassa "ravintola" Pikku Jerusalemissa Maunulassa. Se ostari oli todella, todella, todella karu, mutta ravintolass

Onni sai pari kohtausta maanantaina - ekan joskus päivällä ja toisen illalla puoli yhdentoista paikkeilla. Onni palautui kohtauksista nopeasti, tiistaina Onnilla oli perinteisesti taas maailmaa syleilevä meno. Kaikki vastaantulijoita olisi pitänyt tervehtiä ja häntä vipatti hirmuista vauhtia. Pistääköhän Diapamin Onnin pään sekaisin vaiko ne kohtaukset? Toisaalta Onnilla on hieman maailmaa syleilevä meno välillä muutenkin ja näitä päiviä kutsutaan meillä "täteilypäiviksi". Ihan vain siksi, koska Onni valikoi nuorempana "uhreiksi" yksinomaan naisia. Nykyään kelpais kaikki paitsi teinit... tosin Onni pääsee todella harvoin tervehtimään - syy on yksinkertaisesti Onnin kyvyttömyydestä tervehtiä nätisti. (Parempaan suuntaan mennään kuitenkin koko ajan.) Onnilla ei oo hirveesti ollut energiaa viime aikoina ja se väsähtää todella nopeasti. Kävimme keskiviikkona eläinlääkärissä asian tiimoilta. Onni sai paljon pusuja ja haleja tietenkin, tämän lisäksi saimme vinon pinon r

Ihana viikonloppu takana. Launtaina aamulla kävin pakollisella kauppareissulla. Ostoslistalla oli lihaa Onnille ja meille erilaisia raakamakkaroita grillattavaksi, jotka hain  Lihaexperteiltä . Makkaroiden lisukkeena toimi perinteinen salaatti, uudet perunat ja grillattu minimaissi. Iltapäivällä matkalla vanhempieni luokse, poikkesin kaverini luona hakemassa tuoksukurjenpolven taimia. Kaverilla kyseinen kasvi menestyy vähän liiankin hyvin ja hän halusi hieman harventaa kasvustoa. Otin ilomielin taimet vastaan ja sainkin niitä ison kasan. Niistä riitti viemisiä myös äidille. Vanhempien luona Onnilla riemu repesi frisbeen kanssa. Sääli vain, että lääkitys väsyttää merikittävästi ja muutaman noudon jälkeen pötköteltiin selällään nurmikolla. Onni ja Ruffwearin frisbe Kotiuduttuani, istutin tuoksukurjenpolvet alustavasti etupihalle pähkinäpensaan juurelle. Ajattelin siirtäväni taimet myöhemmin sopivampaan paikkaan, kunhan sellainen löytyy. Kurjenpolvia istutettaessa, totesin taimi

Mä en sittenkään onnistunut tappaa meidän raparperia... vielä. Tosin Onnin yritti viime viikolla kaivella raparperia esiin, koska ilmeisesti sen mielestä kyseisessä nurkassa pitää olla kuoppa... Siellä on aina ollut Onnin kaivama kuoppa ja todennäköisesti se siellä myös jatkossa on. Uusia lehden alkuja havaittu raparperin siirron jälkeen Mun pyörän tilanne ei oo ihan yhtä ruusuinen. Tuollaiseen perus Nishikiin takapakan vaihtaminen ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan ja edessä on uuden takarenkaan/vanteen osto. Toisaalta mä myös mietin, että jos vaihtais koko pyörän... Pitäiskö vaihtaa pyörä vaiko vain sen osat? Meidän pihalla taitaa kasvaa mansikoita muuallakin kuin amppelissa. Kukat ovat niin isoja, että ne eivät voi olla metsämanikoita. Ikinä aikaisemmin noissa ei ole ollut kukkia, vain pelkät lehdet ja olen ihmetellyt miten metsämansikalla voi olla niin suuret lehdet. En aio nyppiä niitä pois, koska ne ovat ihan kauniit ja Onni saa siitä itselleen mansikoita... ett

Viikko alkoi epäonnistuneella pyörämatkalla töihin. Kahden kilometrin jälkeen pyörä sanoi "snäp ja kruntsh" ja tämän jälkeen ei enää vaihteet vaihtunut. Avokki onneksi on pihi himopyöräilijä, eli on itse opetellut huoltamaan pyöränsä ja hän lupasi hiustenleikuuta vastaan korjata pyöräni. Oikeasti siihen pitäis vain vaihtaa etuvaihtajan vaijeri ja se itse vaihtaja, mutta pienen pyöräkatsastuksen jälkeen vaihtoon menee myös takapakka,  takavaihtaja ja kaikki vaijerit. Jos avokki ei saa pyörää lopulta toimimaan, niin onneksi tässä lähellä on pyörähuolto! Mun "rakas" Nihsiki odottelee huoltoa...  Uusi pyörä olis kyllä kiva, mutta täm pyörä on vasta seitsemän vuotta vanha ja sillä on ajettu vain noin 800 km vuodessa. Ja enhän mä oo ajanut sillä vasta kuin yhden kolarin! Tosin hyviä yrityksiä autoilijoilla on ollut tänä keväänä... Rengasrikkoja on muuuten ollut nolla kappaletta, sen jälkeen kun hankin nuo Schwalben marathon plussat!!! Eli näillä mennään ainakin tämä