Yleistä höpinää

Meillä ei oo tapahtunut mitään ihmeellistä viikkoon. Mä oon tiistain jälkeen yrittänyt toipua sytostaateista (nukkumalla) ja Onni on ollut ihan oma itsensä. Onni on vihdoinkin tottunut mun kotona oloon ja tekemättömyyteen. Se ei enää pahemmin noteraa mua päivällä - eli ei hääri mun perässä, vaan ottaa rennosti sohvalla. Sunnuntaina vihdoinkin jaksoin tehdä jotain normaalista lenkkeilystä poikkeavaa Onnin kanssa - ns. hömppä-hakua. (Tarkoituksena on tehdä hakua vain meidän omaksi iloksi ja viihdykkeeksi.) Jälkiliina kiinni ja toinen meistä menee piiloon. Vaikein hetki Onnille on odottaa lupaa aloittaa etsiminen. Onnilla on hakiessa hieman liikaa vauhtia ja kadottaa aina välillä hajun. Aina se kuitenkin on haettavan paikantanut, vaikka tän syksyn ollaan tätä vain "harrastettu". Työntouhussa Täysillä perille asti ja viimeistely Onni-pommilla Sunnuntain treenit oli aika nysät, koska mun rapakunto ei kestänyt kovinkaan pitkälle ja oli pakko lopettaa kolmannen h

Onni on tänään vähän väsy. Aamulenkin jälkeen koira suuntasi suoraan sohvalle koisimaan. Siellä se on ollut nyt suurimman osan päivästä. Eilinen Luukin reissu oli Onnille (ja meille ihmisillekin) todella mieluisa. Ollaan hengailtu kotinurkissa aika tiiviisti tää syksy ja mitään kunnon ulkoilureissuja ei oikeastana ole ollut mahdollista tehdä. Onnin epilepsia on saatu hieman paremmin kuriin. Onni oli jopa reilut kaksi viikkoa ilman kohtauksia. Ihan helmee :) Kohtausväli on kokoajan kasvanut muutamalla päivällä, edellinen tämän syksyn ennätys oli 12 vuorokautta ja nyt ollaan jo 16 vuorokaudessa. Toivottavasti sama trendi jatkuu. Onni on alkanut nirsoilla BARF-ruuan suhteen. Välillä se syö ihan hyvin, mutta viime päivät se on taas nyrpistellyt ruualleen. Toisaalta tämä on ihan tyypillistä Onnia  - kun uutuudenviehätys katoaa, niin sit alkaa nirsoilu. Onnin pakki on ollut paremmassa kunnossa kuin pelkillä nappuloilla ja muutenkin se on ollut jotenkin vähän rauhallisempi.

 Kovasta tuulesta huolimatta, me käytiin tänään pieni puolentoista tunnin kävelyretki Luukissa. Käveltiin ekaa kertaa Kaitalampi ympäri. Kadotettiin se merkattu polku jossain vaiheessa ja jouduttin hieman haasteellisempaan maastoon. Ylämäkeä Alamäkeä vähän liian vauhdikkaasti ja mä jouduin turvautumaan puunhalaukseen. Kova tuuli Levähdystauko - possunkorva ja auringonlasku Mä oon ihan rapakunnossa ja jalat on nyt täysin hyytelöä.

Maanantai ei ehkä menny ihan niin hyvin kuin olin toivonut. Rikoin heti alkajaisiks auton tuulilasinpyyhkijän, kun olin lähdössä verikokeeseen. Tuulilasi oli paksun jääkerroksen peittämä ja varovaisesta irrottamisyrityksestä huolimatta, se kumiosa irtos osittain. Verikoe otettiin ihan mallikkaasti ja siinä ei ollut ongelmia. Lähdin sitten Motonettii ostamaan uusia pyyhkimiä, jotta avokki ei pääsis kuittailee asiasta illalla. Eihän se nyt kovinkaan vaikeaa voi olla... Pienen arpomisen ja huoltokirjan avustuksella sain pyyhkijät irti ja kaupasta henkilökunnan avustuksella sain ostettua uudet pyyhkijät. Se uusien pyyhkimien takaisin asentaminen hieman tökki. Arvoin siinä jonkin aikaa mikä lisäosa siihen pyyhkijään pitää kiinnittää, mutta onneksi kiltti herra tajoutui auttamaa ja napsautti pyyhkijät paikalleen alta aikayksikön. Aivan loistavaa!!! Iltapäivällä sytostaattihoitajalta ilmoitti, että mun tiistain tiputus on peruttu.  Maksa-arvot oli hieman liian korkeat ja tiputusta siirre

Onni-pommit (= juostaan täysiä päin ja loikataan tuohon lantion korkeudelle) on vielä ihan arkipäivää meillä, eikä oo hajuakaan miten ne sais karsittua pois sen käytöksestä. Nykyään se käyttää jo hieman oveluuttaa ja yrittä harhauttaa ohi meidän blokkausten. Onni on lopettanut sohvapöydällä hengailun. Ratkaisu tähän ongelmaan oli vain olla huomioimatta Onnia. Kaikki huomio on siis hyvää huomiota Onnille. Oli oikeasti yllättävän vaikeaa olla mitenkään reagoimatta sohvapöydällä makoilevaan snautseriin. Avokki makaa sohvalla ja Onni kömpii "viereen", seuraavaksi kuluu "Et sä mun pään päälle istu". Onni osaa heittää itselleen tennispalloa. Tästä pitäis saada joskus video Mä kadotin Onnin tällä viikolla. Juoksin pitkin kämppää ja etsin Onnia. Aloin jo epäilee, että olin unohtanut sen ulos, parvekkeelle tai takapihalle. Onni ei myöskään tullu luokse kutsusta. Lopulta löysin Onnin makoilemassa unenpöpperössä mökissään(=häkissään)... Siis se ei ikinä nuku siellä norma

Tällä viikolla on tullu herkuteltua ehkä jo vähän liiankin paljon. Pakollinen laihis alkaa taas ens tiistaina, eli ei tätä iloa kauaa kestä. Päivällä on tullut nukuttua noin kolme tunnin päikkäreita ja täydet yöunet siihen päälle. Mä oon taas ottanut ilon irti syömisestä ja nukkumisesta. On ollut aika mukavaa kun ei ole tarvinnut kahteen viikkoon käydä sairaalassa (potilaana). Heinäkuun puolesta välistä alkaen sairaalakäynnit on ollut tähän asti viikottainen ajanviete... Onniakaan ei ole tarvinnut roudata eläinlääkäriin vähään aikaan. Tänään käytiin Myrtsin syysmarkkinoilla. Sieltä ei lähtenyt mukaan kuin kilo omenaa ja vähän herkkuja. Myrtsistä suunnattiin Meilahteen ja Wrap and Rolliin. Oli ihan hyvää ruokaa ja tulee varmaan käytyä toistekkin. Sijaintikin on just sopivasti sairaalan vieressä. Hiukset kasvaa hitaasti ja harvasti. Avokkia ihmetyttää vieläkin mun kalju kohta. Siitä piti ihan ottaa kuva. Onneks se ei oo enää niin törkeän näköinen enää, kun hiukset jo hieman peittää

Tänään on ollut hyvä päivä! Eka päivä kahteen viikkoon, kun en oo nukkunut päiväunia ja vatsakin on ilmoitellut nälästä. Ainiin, makuaistikin palailee hiljalleen.. Osa menneen viikon päänsäryistä johtui varmaankin matalasta verensokerista. Pahaolo ei ole ollut, mutta vaikea muistaa syödä, kun vatsa ei ilmoita siitä. Syömistä ei myöskään motivoi se, että jopa vesikin maistuu pahalle. Onni herätti puol' seiskalt ja normi aamurutiinit oli hoidettu pois alta kahdeksaan mennessä. Yritin jatkaa unia, mutta siitä ei tullut mitään. Istuskelin koneella ja tein muutaman rästihomman. Harkitsin siivoamista, mutta se tyssäs pyykkien viikaamisen ja yleisen paikkojen siistimisen jälkeen. Puolilta päivin sain loisto idean lähteä Luukkiin koirapuistoilee. Koko iso puisto oli meidän käytössä ja Onni riekku frisbeen perässä ihan onneessaan. Frisbee-onnea Lopulta Onni sai tarpeeks ja pyysi ulos koirapuistosta. Onkohan meillä ainoa koira joka ei suostu tekee tarpeitaan koirapuistoon? Nyt