Yleistä höpinää

Avokki on tämän viikonlopun rellestämässä kavereidensa kanssa ja mä saan nauttia Onnin edesottamuksista ihan yksin. Onni on selkeästi tottunut tiettyihin rutiineihin esim. avokki laittaa aina Onnin nukkumaan (=hoitaa viimeisen iltalenkin ja vaihtaa vedet vesikippoon jne) ja Onni menee kiltisti hiljaa nukkumaan.... Kun mä tein eilen saman, niin lopputuloksena oli puolentunnin vinkukonsertti. Samaten viikonloppuaamuisin avokki katselee yleensä telkkaria Onni kainalossa. Mä yritin tehdä tänään saman ja mun seura ei ilmeisesti kelvannut keisarille. Onni katseli mua ihmeissään ja meni nukkumaan toiseen päähän sohvaa. Iltaisin mun sohvaseura kuitenkin kelpaa?! Tällä viikolla kelit ovat olleet aivan upeat ja oon käynyt normaalia pidemmillä kävelylenkeille. Väsy pääsee vain välillä vähän yllättämään. Kovien pakkasten takia Onnilla on ollut takki päällä, koska muuten kylmä pääsee yllättää Onnin ja kotiinpäin mennään mulle hieman liian reipasta vauhtia. Onni ei tällä viikolla lo

Viikonloppu alkoi leppoisasti. Lauantaina tehtii viikonlopun ruokaostokset ja käytiin Tiksin ravintola Reinossa syömässä. Kauppareissusta kotiuduttiin joskus kolmen jälkeen ja vastassa meillä oli unelias Onni. Se ei eka viitsinyt tulla edes moikkaa meitä, kun tultiin kotiin. Oma peti siis vei voiton meistä. Sunnuntaina aamulla heräsin klo 4 Onnin yskimiseen. Siitä ei meinannu tulla loppua ja aloin jo vähän huolestua. Yskiminen loppui lopulta ja jatkoimme unia. Kuuden pintaan Onni alkoi vinkua ja vein se pikaiselle aamulenkille. Kotiin tullessa huomasin, että Onnin peti oli pissassa. Onni ei vaikuttanut tai haissut yhtään siltä, että se olisi saanut kohtauksen. Yleensä Onnin kohtauksen kuulee, mutta kumpikaan meistä ei ollut kuullut mitään. Aamupäivällä Onni yski muutaman kerran, mutta sen jälkeen yskä katosi. Yskän syy jäi hieman mysteeriksi. Ehkä Onnilla oli vain mennyt karva väärään kurkkuun tai sitten sillä oli sellainen kuuden tunnin flunssa... (Onnilla on voimassaoleva kennely

Onnilla oli tänään onnenpäivät. Se pääsi leikkimään ihanaisen snautserikaverin kanssa koirapuistoon. Yhtään onnistunutta kuvaa mulla tästä tapahtumasta ei oo, kun kännykamera ei pysyny ihan mukana menossa. Onni käyttäyty enimmäkseen hyvin, jos muutamaa (kymmentä) Onnipommi yritystä ei oteta huomioon. Huomasin, että mä en oo ainoa rapakuntoinen meidän taloudessa - Onninkaan kestävyys ei enää oo ihan viime kesän luokkaa. Onni  riekkumiskaveri uuvutti Onnin ja yksikään koira ei oo vielä onnistunut siinä! Ainakin meillä on nyt erittäin väsynyt ja tyytyväinen apinautseri :) Kotiin kun tultiin, Onni arpo vähän aikaa nukkumapaikkaa ja sitten koirasta ei kuulunut kuin tuhinaa mökistään (=kevythäkistä). Iltaa kohden se kömpi esiin omasta mökistään mun viereen sohvalle. Aina valmiina rapsutukseen

Tärkein eka: maassa on vihdoinkin lunta! Sentti tai pari on jo ihan positiivinen asia mun mielestä. Onni lähtee lenkille huomattavasti innokkaammin ja ulkona ei oo enää niin pimeetä. Takapihalla Toka vika sytostaatti tuli ja meni. Paha olo saatiin onneksi täällä kertaa suitsittua lääkkeillä ja toipuminen on ollut ehkä hieman nopeampaa. Mun pahoinvoinit viime kierroksen jälkeen oli lääkärin mukaan kuulemma rajua, mutta enhän mä sitä tajunnu... Mä olin vain helpottunut kun tuli oksenneltua ilman sitä kammottavaa migreenipäänsärkyä. Ehkä mun vertailukohta oli sitten hieman väärä.... Kotiintulo sytostaattien jälkeen ei ollut kovinkaan hohdokas. Tajusin heti kun tulin kotiin, että Onni oli saanut kohtauksen. Onneksi sytoväsymys ei siinä vaiheessa ollut ehtinyt iskeä, niin jaksoin siivota sotkut ja pestä Onnin. Avokki otti hoitovastuun Onnista kotiuduttuaan ja mä lysähdin sohvalle. Onni sai vielä seuraavana aamuna pari kohtausta. Nyt ollaan sitten menty taas 2 viikkao ilman kohtauksi