Yleistä höpinää

 Tällä viikolla olo on jo ollut ihan jees, jos pieniä päänsärkyjä ei oteta huomioon. Mä oon siivonnut, tehnyt ruokaa, löhöillyt sohvalla ja käynyt moikkaamassa kavereita. Onnin kanssa on tietenkin käyty lenkillä. Perjantaina Onni myös "avusti" siivouksessa. Mä käväsin ulkona ja sillä aikaa Onni oli taiteillut muutaman reiän olohuoneen liukuestemattoon. Liukuestematto Onnin tuunaamana Onni tuhoaa useimmiten vain ja ainoastaan omia lelujaan. Välillä se sitten saa näitä ihme älynväläyksiä, jossa se lyhyessa ajassa saa yllättävän paljon tuhoa aikaiseks. Viikko on muuten mennyt suht rennosti ja mitään poikkeavaa ei oo tapahtunut.

Onni täytti eilen kome vuotta. Muutama snautserin omistaja on sanonut, että snautsereille tulee järkeä päähän vasta kolme vuotiaana. Me taidetaan vielä odotella tätä vaihetta. Eilen metsälenkillä tuli vastaan peuralauma.. Peuralauma oli polun vasemmalla puolella (10 metri meistä) ja Onni etsi niitä täysin vastakkaisesta suunnasta. Mä en tajuu... Onnin mielestä peurat on kuononosoittamssa suunnassa,  mutta oikeasti ne on ihan täysin päinvastaisessa Onni sai tietenkin muutaman syntymäpäivälahjan. Mieluisin niisä on ollut avokin ostama Kong Wubba. Onni esitteli miellään uutta lelua kameralle.

Mulla piti olla viimeinen sairaslomaviikko tällä viikolla, mutta keskiviikon lääkäritapaamisessa lääkäri totes mun veriarvojen perustella olevan vielä levon tarpeessa  ja sain sairaslomaa vielä viikon lisää. Infektioriski on niin suuri ja keho tarvitsee vielä toipumisaikaa.... Enpä pistänyt vastaan, koska väsy tulee edelleen aika nopeasti ja päikkärit kuuluu edelleen päivärutiineihin. Veriarvot kontrolloidaan vielä varmuuden vuoksi kuukauden päästä. Siihen asti pitäis ottaa suht rauhallisesti ja en saa rasittaa itseäni. Muuten lääkärillä ei ollut mitään uutta - kaikki näyttää lupaavalta, seuraavat viisi vuotta pitää käydä vuosikontrolleissa ja sain taas mappiin lisättäväksi muutaman infopaperin. Posti kiikutti jo perjantaina ajat elokuun kontrolleihin. Ärsyttää  vain, että me vietetään aina kesälomaa elokuussa ja nyt mietitään siirretäänkö kontrolleja vaiko lomaa. Onnilla on mennyt enimmäkseen hyvin. Onni ei oo arvostanut näitä vesikelejä, mutta lenkille se on kuitenkin lähtenyt. Naa

Tiistain välikohtausta lukuunottamatta, tää viikko on mennyt ihan hyvin. Keskiviikosta alkaen ollaan odoteltu Onnin seuraavaa kohtausta, mutta sitä ei ole tullut. Viime kohtauksesta on jo yli kolme viikkoa. Torstaina sain kontrollikuvien tuloksen ja mitään ikäviä ylläreitä ei tullut. Lääkärireissun jälken kävin vähän shoppailee, että Onni sais nukkua pidemmät päikkärit. Tosin Onnin mielestä mä taisin tulla kuitenkin liian aikaisin kotiin. Sen tervehdys oli vain yksi haukottelu ja venyttely. Sitten se meni väsähtäneen näköisenä istuu. "Innokas" tervehtijä Onnin kotiintulorituaalit on useina aika hillittyjä, mutta tää oli poikkeuksellisen laimea. Yleensä kun tullaan kotiin, niin me tervehditään Onni vasta sitten kun ulkovaatteet on riisuttu. (Me silloin aikoinaan päätettiin, ettei haluta mitään kotiintuloriehumista... koska se on yksinkertaisesti vaan rasittavaa.) Perjantai meni meiltä nukkuen. Mulle kävi taas vähän perinteisesti - menin aamupäivällä sänkyyn lepäilee

Eilinen ei ehkä menny ihan putkeen. Onni herätti vinkunalla klo 6. Vein sen lenkille, mutta ei se siellä tehnyt mitään muuta kuin poukkoillut remmissä. Lenkin jälkeen annoin ruuan ja tämän jälkeen koira jatkoi uniaan tyytävisenä useamman tunnin. Mäkin jatkoin uniani ja heräilin aamupalalle joskus kymmenen jälkeen. Ihan jees aamu tähän asti siis. Aamupalan jälkeen päätettiin lähteä ja testaille miltä vähän pitempi lenkki tuntuis. Lenkin viisi ekaa minuuttia oli ihan kivat, mutta sitten vapaana ollut koira hyökkäsi Onnin kimppuun! (Onni oli mulla remmissä.) Näinhän mä, että ne  käveli siellä kauempana, mutta hyökkäys ei tullu mieleenkään. Se koira hyökkäs vielä ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta, eli se tuli ihan täytenä yllätyksenä meille. Mä en oo ikinä kuullut Onnin vinkuvan niin kovaa ja olin ihan varma, että tästä ei nyt ihan pienillä vammoilla selvitä. Se hyökkäävä koira oli vielä sen rotuinen, että sillä oli kaikki edellytykset tehdä todella pahaa jälkeä.  Mä en oikeasti