Päässä on jo ihan hurjat 1½ cm pitkät hiukset. Iho elää ihan omaa elämää - päänahka hilseilee, kädet on ihan rutikuivat, mutta kasvot kukkii. Pään hilseilyn kanssa mennää koko ajan parempaan suuntaan apteekin hilseshampoon ansiosta. Oikea (leikattu) puoli hieman turpoaa aina välillä, jos nostelee tai kantaa paljon. Tälle nyt ei voi tehdä mitään... muuta kuin nakittaa kaikki raskaiden esineiden kantaminen avokille. Vasemmassa kädessä vielä hieman kipeitä sytostaatista ärtyneitä verisuonia, muttta ei läheskään yhtä paha kuin kuukausi sitten. Nyt voin jo laittaa paidan päälle, jossa vähän tiukemmat hihat. Kunto nousee kohisten, mutta lihakset jumittelee aika herkästi vieläkin. Juoksulenkeissä on aina alkuun hieman lisähaastetta, kun Onni vetää remmistä ihan täysin vastakkaiseen suuntaan. Liikunnan suhteen olen päässyt jo siihen tilanteeseen, että juoksu- tai pyörälenkille on päästävä. Pelkkä kävely ei enää riitä. Lenkin tehostajana 22 kiloa apinautseria vetämässä ihan väärään