Yleistä höpinää

Puolihaikeina jätimme taakse Serifoksen. Serifos oli ihana saari, mutta kaipailimme jo uusia maisemia. Matka Milokselle meni jouhevasti. Miloksen Adamasiin jalkauduttuamme, suunnistimme suoraan autovuokraamoon (ehkä 50 m. sataman portista). Olimme vuokranneet sellaisen toiseksi halvimman pikkukotteron, mutta autovuokraamo-täti ilmoitti heti "meillä on teille hieno auto". Ja ihan hieno ja iso auto se olikin... Chevrolet Cruze Laitoimme tavarat autoon ja taisin pari kirosana sanoa, koska pelkäsin Miloksen teiden oleva yhtä "kivoja" kuin Serifoksen. Matkalaukkut upposivat hyvin takakonttiin, eli sen kanssa ei ollut ongelmaa. Ajellessamme halki saaren ja etsiessä ruokapaikkaa, totesimme saaren teiden olevan todella hyväkuntoisia. Olihan siellä paikoitellen kapeita paikkoja, mutta siis ei mitään Serifoksen saareen verrattavaa. Auton tutkat helpottivat myös kääntyilyä tiukoissa paikoissa. Yli puolet saaresta on sellasita aluetta, jonne ei vuokra-autolla saa aj

Serifoksen pieneltä saarelta löytyy parisen kymmentä rantaa. Livadian ja Livakdakisan rannat ovat ehkä ne ruuhkaisimmat, mutta ei sielläkään tungosta ole. Saarella on ehkä eniten italialaisia ja ranskalaisia turisteja, joten meno on aika leppoisaa ja rannoilla asu  on vapaa tai siis vapaaehtoinen.  Ikävintä rannoissa oli sinne pääseminen. Pahimmillaan saimme ajella 15-20 minuuttia päätieltä todella kapeaa kiemurtelevaa hiekkatietä rantaan. Ja kun se päätie kiemurteli korkealla kukkuloiden reunoilla, niin se 15 minuuttia oli  koko matkan alamäkeä. Ne tiet oli oikeasti todella ahdistavia ajaa.  Huomasin myös kantapään kautta, että joihinkin risteyksiin kykenee kääntymään vain toisesta ajosuunnasta (lopputulos alla).  Eli kannattaa käydä kääntymässä sopivassa paikassa, eikä yrittää liian tiukkaa käännöstä ja siitä sitten vekslailla edestakas. Siellä on meinaan yllättäviä reunoja ja kuoppia... Jäljistä päätellen, en olllut eka  joka tuohon kuoppaan lankes. Meitsin näyte ajota

Serifoksen saarella on yllättävän monta ravintolaa. Satamakaupunki Livadian ranta oli täynnä ravintoloita. Muualla ne sitten oli lähinnä yksittäin ripoteltuna rantojen läheisyydessä. Kaikki syömämme ruoka oli vähintään ihan hyvää. Eli mitään sellaisia Ateenan pakasterankalais-moussaka-viritelmää ei tullut vastaan ja hyvä niin. Mukavin uusi tuttavuus oli "kreikkalainen" tuoremehu tai siis persikkatuoremehuun. Suomalaisen määritelmän mukaan tuo olisi varmaan lähempänä sosetta. Se oli ihan mielettömän hyvää ja täyttävää. (Kaupasta ostetut persikatkin oli muuten ihan mielettömän hyviä.) Persikkamehua Serifoksen saarella syödessä kannattaa lompakossa olla käteista. Vain muutamassa ravintolassa kävi kortti. Ja sitten kävi kerran niin, että siellä periaatteessa olis olllut mahdollista maksaa kortillla... mutta se korttipääte ei toiminut. Melkein kaikissa Serifoksen ravintoloissa oli samanlainen pöytäliina Saarelta saa kalaa ja se oli todella hyvin valmistettua aina.

Vuokrasimme auton kahdeksi päiväksi Poseidonin autovuokraamosta. Saimme allemme pikku-Peugeotin 90€:lla kahdeksi vuorokaudeksi. Saarella ajaminen oli aika jännää, koska teiden kunto vaihteli todella paljon ja kapeat tiet kiemurtelivat kaiteettomia jyrkänteen reunoja pitkin. Alanyassa, Sisiliassa, Kefaloniassa ja Sloveniassa oli aika eksoottisia teitä välillä, mutta siis Serfios on ihan omaa luokkaansa tässä asiassa. Ja sitten taas asiaan... Serifoksen saari on täynnä hylättyjä kaivoksia. Kaivoksen tunneleihin pääsee tutustumaan vain oppaan kanssa, mutta meille riitti "seikkailu" ihan tunneleiden ulkopuolellakin. Megalo Livadin kaivos alue ei ole iso, mutta omalla tavallaan jännä. Siellä oli rapistuneita rakennuksia, kärryjä sekä kiskoja ja vahvana kontrastina on sitten upea turkoosi meri. Megalo Livadin hylätty kaivos Maasto oli välillä vähän haasteellista ja mun flip-flopit ei ollu se paras jalkine tänne. Lenkkareilla olis saanut vähän paremmin pitoa ja suoj