Yleistä höpinää

Blogissa on ollut viime aikoina vähän hiljaista... Vähän niin kuin viikonloppuaamuisin meidän terassilla aamulenkin jälkeen... kun erään snautserin mielestä klo 8 herätys on ihan liian aikainen Pähkäilen nyt että kirjoittaisinko eka meidän keväisestä Ranskan reissusta vaiko kesälomareissusta Jyväskylän suunnaalla. Voishan sitä tietty kirjoittaa vähän tuosta meidän kylpärirempastakin, joka on nyt valmis viimeistä naulakkoa myöden..  Jatkan pähkäilyä ja palaan postauksella asiasta tai asian vierestä.

Kävi niinkin hassu sattuma että meille muutti täydellinen snautseri herra! Kaikki alkoi siitä kun olimme päättäneet että kylppärirempan jälkeen olisi aika alkaa etsiä meille koiraa. Selailimme rescue-yhdistysten sivuja ja ehdimme laittaa jopa adoptioanomuksen parista koirasta. Satuinpa sitten eräs ilta katselee Apulan sivuja. Sieltä bongasin ilmoituksen snautseri-herrasta. Heitin sitten ihan vitsillä avokille, että täällä olis tällainen ilmoitus snautseri-uroksesta. Avokin reaktio oli sitten että "SOITA, SOITA, SOITA"...  Käytiin kasvattajalla tutustumassa herraan ja saimme lenkitettää herraa. Kotimatkalla keskustelut avokin kanssa oli hyvin pitkälle tällaisia se ei vingu se ei pompi se osaa rauhoittua se kuuntelee mitä sille sanotaan se kävelee kuin unelma Sitten ne kasvattajat vielä tykkäs että me olla oikea koti snautseriherralle. Snautseriherraa kyydissä kotimatkalla (onnesta soikeana) ihmeteltiin, kun takapenkillä olikin hiljainen snautseri.

Mä olin ehdottomasti menossa Italiaan. Avokki löysi sitten halvat lennot Norwegianilla Nizzaan, joka on noin tunnin junamatkan päässä Italian rajasta.... eli rajan yli pääsis kätevästi. Ranskalaisethan on tunnetusti ihan hirveän ikäviä ihmisiä ja oon vältellyt sinne menemistä viimeiset 12 vuotta... Nooh.... kuinka sitten kävikään. Lennot Nizzaan oli ostettu ja avokki totes että jäädäänkin Ranskan puolelle ja vilautti pari hienoa kuvaa  Verdonista . Verdon Hieman siinä sitten esittelin vastalauseita, kun onhan siellä ranskalaisia... ranskalaiset hullut autoilijat... hirveän kallista... pahaa ranskalaista ruokaa ja mä oon aktiivisesti yrittänyt unohtaa yläasteella opiskelemani ranskankielen. Mun vastalauseita ei ihan hirveästi kuunneltu ja avokki varasi kaikki hotellit. Mulle jäi auton vuokraaminen. Multitasking - polkuveneen ohjaimissa ja GoProlla kuvausta Ainoa isompi valmistelu multa tälle reisulle oli uuden matkalaukun (heräte)osto.  Ne pari viikkoa ennen lomaa, oli tö

Viime viikonloppuna mä vielä fiilistelin juuri siivottua kotia, joka oli vielä silloin järjestyksessä. Olohuone pari viikkoa sitten. Viime viikkoina meidän olohuoneen portaiden alle on ilmaantunut laattaa, kiuasta, kaappeja, laastia ja muuta kylppäri kamaa. Osa tavaroista tulee ensi viikkolla esim. saunan ovi (jota oli yllättävän vaikea hankkia), joten tavaraa tulee vielä lisää.   Nyt pääsiäisenä meidän kodin entropia on lisääntynyt huomattavasti (fyysikon termein), eli meillä on pienimuotoinen kaaos. Syynä tähän on huomenna alkava kylppäriremppa. Kylppäri vielä tänään aamulla. Olohuoneen huonekalujen sijaintikin piti uudelleen järjestellä, koska takapihalta pitää saada tavaraa sisään ja osa putkista kulkee pitkin olohuoneen nurkkaa. Onneksi meillä on iso olohuone, mutta tästä on kyllä Feng shuit aika kaukana... Olohuone tällä hetkellä Ja ei tässä vielä kaikki. Avokin valtakunnaksi määritelty alkovi piti myös tyhjentää ja kaikki ne tavarat tunkea muualle. Av

Taipeista lennettiin vielä Hong Kongiin. Olimme siellä vain yhden yön ja käytännössä puolitoista päivää. Osan tästä katoin jo aikaisemmin kahdessa osassa (osa 1 ja  osa 2 ). Yövyimme Eco tree hotellissa ja koska hotelli oli täynnä saimme premiumhuoneen ylimmästä kerroksesta. Se oli vielä kulmahuone, joten saimme ihailla näkymiäkin... jopa suihkusta ja vessanpöntöltä. Maisemien lisäksi saimme ihailla ikkunan ohitse liiteleviä haukkoja(?) . Shoppailun osalta uusi löytö minulle oli (kansainvälinen) kauppaketju nimletä Uniqlo. Siellä oli ihan ok laatuista vaatetta suhteellisen halvalla. Oikeasti mä en ostanut sieltä muuta kuin ison läjän  avokassukkia , avokki osti sitten merinovillapaitaa, farkkuja ja t-paitoja. Lähtöpäivänä kulutettiin aikaa lentokentän lähellä olevassa outlet -kauppakeskuksessa. Se oli kohtalaisen iso kauppakeskus ja siellä sai ihan hyvin kulumaan tunnin jos toisenkin. Se ei ollut mikään superhalpa outletti, mutta löysin sielä itselleni vihdoinkin uuden

Taiwanissa ruoka oli aina todella hyvää ja useimmiten myös halpaa. Tämän lisäksi se ruoka sopi mun vatsalle todella hyvin. Sytojen jälkeen vatsa on välillä esittänyt omia protestejaan turpoamalla, mutta tällä reissulla ei ollut mitään muita ongelmia kuin se yksi ilta Kaoshiungissa. Avokkikin sanoi että vatsa on ollut yllättävän hyvässä kunnossa. Ruoka ei ollut tulista, tai ainkaan liian tulista meille kummallekkaan... vaikka mausteita siinä toki oli.  Ruuan tilaaminen tuotti harvemmin ongelmia. Usein ruokalistoissa oli englannin kieliset käännökset, joskaan ne niissäkin oli käytetty varmaankin google-translatea. Vaihtoehtoisesti ruokapaikat saattovat erikoistua vain yhteen asiaan esim. Beef-noodlesiin (nautaa ja nuudeleita) ja silloin sen paikan nimi oli myös Beef-noodle. Beef-noodels Taiwanissa tuli testattua myös monta uutta ruoka-ainesta. En esimerkiksi ikinä aikaisemmin ole syönyt kokonaista friteerattua rapua (hampurilaisen välissä). Ei se mikää makuelämys ollut, mutta

Viimeinen päivä Taiwanissa käytettiin Maokongin teekukkuloille. Kukkuloille pääsi kätevästi gondolilla. Tämä oli ehdottomasti pisin gondoliajelu, jolla olen ikinä ollut.    Matkalla oli kolme välipysäkkiä ja tietenkin se päätepysäkki. Näkymät oli tietenkin mahtavat ja erittäin vehreät Vehreyttä sai myös ihailla suoraan alaspäin, koska gondoleissa oli läpinäkyvä lattia. Huipulla sitten ihmeteltiin tovi että mitä tehtäis. Päätettiin vuokrata päheät sähköpyörät. Mä otin pinkin. Huristeltiin edestakaisin alueella ja käytiin myös pienellä kävelyllä jonnekin huipulle. Ei sielä mitään nähnyt kuin vihreän seinämän... koska sitä kasvillisuutta oli niin paljon. Teeterasseja oli siellä täällä tietenkin. Käytiin myös tietenkin teehuoneessa. Juotiin tietenkin teetä, mutt myös hedelmä jäähilejuomia. Mä join tietenkin mangoa ja avokki otti jotain vihreää. Sähköpyörillä sai tehokkaasti ihalitua maisemia, mutta maasto oli aikaisempia kohteitamme ehkä h

Ei ehditty kovinkaan perusteellisesti koluta läpi Taipeita. Kaupunki on todella iso ja paljon jäi näkemättä. Toisaalta reissu veteli viimeisiään, takana oli monta upeaa kokemusta ja ihan pientä kisaväsymystä oli havaittavissa. Tölkki-lohikäärme Taipeissa taidettiin olla hieman enemmän tottuneita turisteihin ja käyttäydyttiin ehkä vähän rennommin meitä kohtaan. Kyllä muuallakin ihmeteltiin, miten sinne olitiin eksytty, mutta tämä on ainoa paikka missä minua osoiteltiin avoimesti sormella ja ihmeteltiin miten olen niin pitkä. Avokki sai huomattavasti vähemmän huomiota. Lohikäärmetanssi Taipeissa on useita keskittymiä, mutta en osaa sanoa mikä niistä on keskusta. Hotellimme  oli keskeisellä sijainnilla parin korttelin päässä päärautatieasemasta. Muutaman korttelin päässä oli myös Rauhanpuisto. Siellä oli kaikenlaista rakennelmaa, paljon oravia ja paahtavan kuuma. Rauhanpuiston monumentti Lukutuokio varjossa Avokki kuvaa oravia ja minä avokkia Taipein tunne

Me vietettiin eilen ihan täydellinen tunti Nummelan lentokentän luistinradalla. Käytiin siellä viime vuonnakin. Tällä kertaa mulla oli molemmat luistimetkin mukana ja hätävarana vielä ne mun vanhat luistimetkin. Keli oli ihanan aurinkoinen ja ruuhkaa ei ollut. Alku oli hieman kankeaa ja uusiin luistimiin kesti tovin tottua. Alkoi se sitten sujua ja nuo uudet luistimet ovat todella paljon paremmat. Uusilla luistimillani on vain hieman vaikeaa luistella hitaasti. Sporttikellon mukaan luisteltiin lopulta n. 12 km ja reilun tunnin verran.   Luistelun jälkeen kävin pika-vaateshoppailee Hamptonissa ja brunssilla Tuusan tuvassa . Nämä sijaitsevat vierekkäin Nummelan keskustassa. Löysin Hamptonista juuri niitä vaatteita mitä olin koko edellisen iltapäivän etsinyt Helsingistä. Perjantai-iltapäivän shoppailu ei muutenkaan ollut mikään menestys. Löysin vain yhden kynttilän alesta... ja kuvittelin se mahtuvan etupihalla olevaan lyhtyyn. Lyhty ja kynttilä Ei mahtunut.... J

(Huom! Tämä postaus on pitkä... siis todella pitkä) Avokki oli bongannut jostain mielenkiintoisen patikkareitin noin tunnin junamatkan päässä Taipeista. Sunnitelmissa oli parin tunnin tarpominen merkittyä reittiä pitkin. Matkan varrella olisi useita vesiputoksia ja kaunista metsää. Keli oli hieman sateinen, mutta tietenkin lämmin. Olin tunohtanu sadeviittani hotellille, mutta se ei menoa haitannut....varsinkin kun sadekuurot lakkasivat puolenpäivän jälkeen. Reitin alkupää löytyi helposti ja reitti vei ylöspäin aika jyrkästi. Polku oli ihan hyväkuntoinen, mutta hieman märkä ja liukas. Taiwanin vihreys oli minulle ihan uutta ja viikonkin jälkeen se pääsi aina yllättämään. Kaikki oli vihreää, siis todella vihreää. Tämänkin päivän jälkeen kamerassa oli useita kuvia kasvillisuudesta. Kaikki vihreän eri sävyt Ensimmäinen vesiputous tuli vastaan todella nopeasti. Alunperin käyttämämme reitti oli muodostunut vuosisatojen saatossa, kun ihmiset liikuivat kylästä tois