Siirry pääsisältöön

Onni update 12/2013

Toissa viikonlopun katastrofiin verrattuna, mennyt viikko on oikeasti sujunut vallan mainiosti. Onni ei ole saanut ainuttakaan kohtausta ja Keppral ei ole aiheuttanut huomattavia siuvaikutuksia.

Lauantaina vain lähinnä hengailtiin ja nautittiin lämpimistä keleistä. Pitkän pohdiskelun jälkeen päätin sunnuntaina tarttua saksiin ja kyniä Onnin parran.
Onnin kynitty parta ja Ruffwearn valjaat ja frisbe
Onnin parta ja epilepsia on aika inha yhdistelmä - kohtauksen jälkeen parta on aina märkä valkoisesta vaahdosta ja mahdollisesti kuolavaahdon seassa on myös verta (puree kieleen). Partaa on hankala putsata, koska kuolaa ei saa helposti pyyhittyä pois.ja Onniakaan en halua kohtauksen jälkeen stressata ylimääräisillä toimenpiteillä. Kun Onni lähtee liikkeelle vaahtopartansa kanssa kohtauksen jälkeen, niin sitä kuolaa on oikeasti ihan kaikkialla (verhoissa, seinillä ja huonekaluissa). Jos Onnin kohtaus tilanne pysyy suht hyvänä, niin sitten parta saa kasvaa takaisin, mutta muuten se varmaankin pidetään noin typerän lyhyenä (jos tämä kokeilu todetaan toimivaksi ratkaisuksi).

Sunnuntaina iltapäivällä pakkasin Onnin autoon ja suuntasimme vanhempieni luokse. Tarkoituksena oli tehdä autoon perinteinen vuosisiivous höyrypesyrin avustuksella. Ennen siivousurakan aloittamista Onni sai irroitella nurtsilla frisbeen kanssa.
Tyylinäyte frisben noudosta
Illalla meillä oli yksi väsynyt snautseri ja ei sitä tänään maanantaiaamunakaan hirveesti oo näkynyt aamulenkin jälkeen.

LISÄYS (klo 15:50): Tullessani kotiin lääkärikäynniltä Onni oli saanut kohtauksen ja se oli vielä oksentanutkin. En tiedä kummassa järjestyksessä. Onneksi huomiseksi on Onnille jo valmiiksi varattuna aika eläinlääkäriin ja tuo kynitty parta näyttäis toimivan toivotulla tavalla.

Kommentit

Suositut tekstit

Slovenia - Matkapäivä 1 (Radovljica ja Bled)

Keskiviikko iltana pakkasin laukut ja vein Onnin hoitoon. Mulla on aina ihan mieletön stressi laukun pakkaamisesta ja yritän vain jatkuvasti lykätä sitä. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta matkalaukun pakkaaminen on todella ahdistavaa hommaa. Avokki ei oikein ymmärrä/arvosta tätä minun pakkaus-stressiä. Torstaina aamulla lento lähti kymmenen paikkeilla. Olimme totuttuun tapaan ajoissa lentokentällä ja joimme siellä perinteiset teet. Lento olisi ollut mukavampi ilman takapenkin juoppoja ja ilmakuoppia. Ne ilmakuopat oli yllättävän voimakkaita töyssyjä, ihmiset koneessa ihan kirkui. Mä en tykkää lentämisestä, mutta ei ne nyt niin pahoja ollut. Ne juopot meidän takana oli ihan kamalia, ikinä ei oo lennolla ollut niin äänekkäitä ihmisiä. Se niiden "puhe" tuli korvakuulokkeidenkin läpi, eli sitä ei päässyt edes pakoon. Onneksi lento oli vain sen 2½ tuntia. Ljubljanan lentokentällä oli juuri satanut ja ilma oli todella kostea ja lämmin. Autovuokraamossa oli pitkät jonot ja siell...