Yleistä höpinää

Me vietettiin eilen ihan täydellinen tunti Nummelan lentokentän luistinradalla. Käytiin siellä viime vuonnakin. Tällä kertaa mulla oli molemmat luistimetkin mukana ja hätävarana vielä ne mun vanhat luistimetkin. Keli oli ihanan aurinkoinen ja ruuhkaa ei ollut. Alku oli hieman kankeaa ja uusiin luistimiin kesti tovin tottua. Alkoi se sitten sujua ja nuo uudet luistimet ovat todella paljon paremmat. Uusilla luistimillani on vain hieman vaikeaa luistella hitaasti. Sporttikellon mukaan luisteltiin lopulta n. 12 km ja reilun tunnin verran.   Luistelun jälkeen kävin pika-vaateshoppailee Hamptonissa ja brunssilla Tuusan tuvassa . Nämä sijaitsevat vierekkäin Nummelan keskustassa. Löysin Hamptonista juuri niitä vaatteita mitä olin koko edellisen iltapäivän etsinyt Helsingistä. Perjantai-iltapäivän shoppailu ei muutenkaan ollut mikään menestys. Löysin vain yhden kynttilän alesta... ja kuvittelin se mahtuvan etupihalla olevaan lyhtyyn. Lyhty ja kynttilä Ei mahtunut.....

Pakkasten tultua ollaan käyty muutaman kerran luistelemassa. Ensituntuma jäähän otettiin jo Myyrmäen jäähallissa heti vuoden alussa. Nyt ollaan käyty pari kertaa ulkojäillä. Viime viikonloppuna luisteltiin Tuomelan koulun jäällä auringonlaskun aikaan ja eilen lauantaina käytiin Nummelan lentokentällä . "Kotikenttä" Mun Nummela-visiitti ei mennyt ihan tyylipuhtaasti. Kun saavuimme radalle, tajusin ottaneeni mukaan vain YHDEN luistimen! Ärsytti ihan mielettömästi ja kävin ostamassa ihan uudet luistimet paikallisesta Intersportista. Onneksi oli alet vielä käynnissä... ja näin jälkeenpäin katseltuna hintakin oli halvempi kuin muissa vastaavissa kaupoissa. Nummelan kiitorata Nummelan rata on loistava! Olihan se vähän röpelöinen paikoitellen, mutta ei siellä ainakaan ruuhkaa saa aikaiseksi yrittämälläkään.  Ihan hirveästi ei tullut kuitenkaan luisteltua, kun ne uudet luistimet  oli "vähän" tylsät. Luistelin siis kolme kierrosta ympäri, eli n. 3 km.  Jälk...

Eräänä lauantaina kesäkuun alkupuolella oli aivan upea keli aamulla - aurinko paistoi ja pilvetön taivas. Eihän siinä voinut tehdä muuta kuin alkaa suunnitella pyöräretkeä. Ohjelmaksi muodostui Tapiolan ruokatapahtuma, lounas Teurastamolla ja tutustuminen Lammassaareen.  Tälläkään kertaa Tapiolaan ei päästy mitenkään järkevästi. Tänä vuonna olemme käyneet kolme kertaa Tapiolassa pyörällä ja ilmeisesti siellä ei ainakaan kannata noudattaa opasteita. Ne päättyy aina umpikujaan tai pyörällä ajamien kielletty merkkiin. Ei todellakaan innosta ihan heti uudelleen tuonne suunnalle pyörällä lähteä... Tapiolassa katsoimme kaikki ruokakojut läpi, mutta ostin ainoastaan pahan makuisen leivoksen. Tapiolasta p olkaisimme Teurastamolle läpi Länsi-Pasilan työmaahirvityksen... Joka sekin oli helpommin navigoitavissa kuin Tapiola.  Lehtisaareen oli muuten myös ilmestynyt jonkinlainen taideteos paidoista. Se oli ihan jännän näköinen. Lehtisaari Teurastamolla avokki shoppaili l...

Viime kerrasta me ei olla viisastuttu yhtään. Ei taaskaan menty sitä oikeaa polkua pitkin ja mukana oli tälläkin kertaa snautseri (viikonloppuhoidokki). Keli oli aivan loistava ja vastaantulijoita oli vain muutama. Snautserilla riitti vauhtia koko reissun ajan ja järveen "tipahdettiin" tiukasta valvonnasta huolimatta. Mun housut repes kiipeillessä jyrkkää kallion syrjää ja löydetiin yksi rantakäärmekkin.

Nyt vaihdetaan hieman aihetta ja kirjoittelen Portugalin reissusta myöhemmin. Mä päivitin viime vuonna maaliskuussa  ulkoilukenkiäni . Ne enemmän käytetyt Reebokin kävelykengät ovat kuin uudet. Mutta huhtikuun alussa ne Haltin korkeavartiset kengät lensi roskiin tämän näköisenä. "Vähän" respottaa Olin vähän ihmetellyt kun ne kengät päästää vedet läpi melkein heti. Katselin niitä vähän tarkemmin ja molemmista kengistä oli pettänyt liimaukset kengän kankaan ja pohjan välillä. Kyseiset kengät eivät muutenkaan olleet kovinkaan hyvälaatuiset, koska niissä oli todella liukas pohja ja tuloksena parit hurjan näköiset kaatumiset (ja "sydänkohtaus" avokille). Haltin takit ja housut ovat olleet todella hyviä - mulla on esim. yksi paljon käytetty takki, josta petti vetoketju vasta nyt kahdeksan vuoden kohdalla. Tässä tulee vaan taas kiire ostaa ja "ajaa sisään" uudet velluskengät ennen seuraavaa reissua.

Me vähän repäistiin viime viikonloppuna ja vietettiin pienimuotoinen "talvirieha". Lauantaina mä vedin luistimet jalkaa ekaa kertaa noin viiteentoista vuoteen Myyrmäen jäähallin yleisöluistelussa. En ole ikinä luistellut jäähallissa ja se tasainen jää oli aika eksottiinen kokemus. Järven jäällä ja ulkojäillä on tullut luisteltua paljonkin... ja siellä se jää on nyt mitä se on. Hieman jännitti, mitä luistelusta tulee pitkän tauon jälkeen tai tuleeko mitään. Avokin kanssa arvailtiin, että ollaanko heti jäällä rähmällään vaiko vasta muutaman metrin jälkeen. Pienen alkukankeuden jälkeen luistelu suju ihan hyvin ja puolen tunnin jälkeen tuntuma oli jo ihan hyvä - eikä kaaduttu  kertaakaan!!! Meidän meno näytti ilmeisesti niin hyvältä, että joku isä pyysi meitä opettaa sen lasta jarruttamaan luistimilla. Kyllä me yritettiin opettaa sitä lasta, mutta lopputuloksella ei voi kehua. Onko nauhat riittävän kireällä Ostin mun nykyiset luistimet yli 15 vuotta sitten ja niitä on käy...

Lämpimät keli ja uudet pyörät on innostanut meitä lähtemään pyöräretkille. Viime viikon lauantaina käytiin Hietaniemen torin kirpputorilla, Kalliossa syömässä kebabia ja jäätelöllä Teurastamon Jädeliinossa. Mä tosin keskityin Teurastamolla riippukeinussa hengailuu. Lähdössä Hietaniemen torilta - vaatteiden vaihto Kebabia Kalliossa (Döner harju) - Oli muuten hyvää Teurastamon ihanat riippukeinut. Viime viikon sunnuntaina poljettiin Sorlammen keittokatoksella. Siellä on kiva lampi, vaikka se ranta ei nyt ollut ehkä paras mahdollinen. Keittokatos ajoi asiansa ja siellä ei ollut muita (ainakaan meidän ruokailun aikana). Päivä oli aika lämmin ja pyöräillessä oli tullut mukava hiki pintaan - niinpä suuntasimme eka uimaan. Uimassa  Ruokaa lämmittäessä alkoi taivaalle kertyä tummia pilivä ja ukkonen jyristä. Eväät notskilla  Jälkiruuaksi oli paahdettua vaahtokarkkeja. Tässä vaiheessa alkoi sataa ja keittokatokselle lapata ihmisiä. Lopulta siellä taisi kyhjöt...

Lauantain aloitin "juoksulenkillä".  Onni hieman hidasti tahtia, kun piti merkkaill ja haistella. Mä jaksan jo juosta ihan kohtalaisen hyvin, mutta vielä on matkaa viime kesäiseen kuntoon. Mun ykköstavoite on kyetä taittamaan kunnialla työmatka pyörällä toukokuun alusta alkaen. Juokseminen on vain tapa päästä siihen tavoitteeseen ja samalla saa koiran kätevästi lenkitettyä. Aamulenkin jälkeen, Onni sai ruuan ja mä laitoin päivän ruuan pataan porisemaan. Aamutoimien jälkeen suunnattin avokin kanssa pyörillä Myyrmäen kevätmarkkinoille ja sieltä Martinlaakson uudelle ostarille Lidliin. Lidlin jonossa mä tokaisin avokille johonkin ehdotuksen ilmeisesti aika jyrkästi "EI" ja meidän jälkeen jonossa ollut rouva leimas mut pirttihirmuksi ja "tollasia ne nykyajan naiset on". Ihan huumorimielessä se siinä mua "sätti" ja puolusteli mun avokkia. Se rouva oli oikeasti todella herttainen! Avokki myös lisäsi sille rouvalle vielä lisää vettä myllyyn, olemalla ...

Mun vanhat Timberlandin "vaelluskengät" oli ihan hajalla - pohjasta irronnut palasia, saumat repsotti ja vedenpitävyydestä ei tänä talvena oo ollut tietoakaan. Vanhat kengät ovat palvelleet kuitenkin jo ainakin kolme vuotta, eli ehkä niillä oli jo lupakin alkaa hajota. Eilen tein sit sellaisen 15 minuutin täsmäiskun Suomenojan Budgetsporttiin. Mukaan sieltä lähti kahdet ulkoilukengät (Halti ja Reebok), kahdet housut ja uimalasit. Kotona uudet kengät tuli tietenkin heti käyttöön. Edessä vanhat ja kuluneet Timberlandit - takana uudet ja kuraiset Reebokit Tänään mä kaivoin pyörän varastosta ja tein pienen kuntotarkastuksen sille. Tämän jälkeen poljin hurjat 8 km piipahtaessani koirakoulun kevättapahtumassa. Menomatka meni vielä kevyesti, mutta takaisin polkiessa oli ihan mieletön vastatuuli. Meinas pyöräily vaihtua kävelyks, kun kunto meinas loppua. Mä en oo ikinä tainnut aloittaa pyöräilykautta näin aikaisin (tai ollut näin rapakunnossa). Mulla on fillarilenkeillä käyt...

Levillä 2009 ja -32 astetta Mä en sit oikeati oo urheiluhullu, vaikka melkein kaikki postaukset onkin liikunnasta tai (koirista). Oikeasti mä viihdyn erittäin hyvin myös löhöilemässä sohvalla. Mä aloitin lumilautailun yläasteella kahdeksannella luokalla. Sukset jäi tämän jälkeen huomattavasti vähemmälle käytölle. Laskettelu jäi pois kuvioista kokonaan sen jälkeen kun katkaisin jalkani. Nilkan kohdalla jäi ruuvi ja jos siihen kohdistuu painetta, niin se tuntuu erittäin epämiellyttävältä. Tosin kaivoin mun laskettelu monot kaapi perukoilta pari vuotta sitten ja mietin että pitäisikö yrittää 12 vuoden tauon jälkeen... Mulla on ollut suurin osa varusteita ihan ok kunnossa, mutta lauta alkoi aiheutta ongelmia. Mulla oli mun edellinen lauta noin 15 vuotta, eli se palveli todella hyvin. Vanha lauta alkoi löystyä, kanttien teroittamisesta ei ollut hyötyä ja sillä ei ollut enää kiva laskea. Aloitin uuden laudan metsästyksen viime kesänä ja joulukuussa sain sen sitten vihdoin kiikutett...

Mun viime vuoden paras ostos oli ehdottomasti Schwalben marathon kevlar pinnoitetut renkaat pyörään. Tätä ennen mulla oli pistosuojattuja Goodyearin renkaita ja sisäkumia sai paikkailla/vaihtaa vähintään kerran kuussa. Laskeskeli että tämän vuoden puolella on tullut poljettua reilut 700 km. Viime vuonna polkemiset jäi johonkin 700-800 km. Mun arvio että noilla renkailla on nyt poljettu noin 1000 km ja ei ainuttakaan rengas rikkoa vielä. (Koputtaa puuta). Investointi oli näin ollen kannattava. Eniten mulla on ollut pyörässä rengasrikkoja Helsingin rajojen sisäpuolella (kymmeniä), kaksi Espoon puolella ja ei ainuttakaan Vantaalla.  Olen ihmetellyt että mistä tämä johtuu?! Onko Helsingin puolella vain terävempiä kiviä ja enemmän lasia? Helsingin puolella on myös enemmän ihania hidaste töyssyjä (=katukivetyksiä), kun ylitetään autotietä. Mikiköhän sitä autotien ylitystä ei voida tehdä tasaiseksi? (Päivitin tänään aamulla tietoani näistä renkaista ja ilmeisesti Schwalben 2011 jäl...

Me oltiin muutama viikko sitten Luukissa. Käveltiin siellä sellainen 9 km lenkki. Päiväretket on saanut ihan uuden tahdin kun on koira mukana. Ennen se oli sellaista tasaista taapertamista... nyt se lähinnä sellaista nykimistä. (Koira jää haistelee jotain hajua ja pysähdytään... koira saa vainun jostain ja pysähdytään että se rauhoituu. Ja joo meidän koira on sellainen 0-100 koira... välivaihdetta ei ole). Oikeasti me taidetaan pakon (Onnin) sanelemana ulkoilla joka päivä. Lähialueet on tullut koluttua läpi viime aikoina.  Lomat suunnitellaan vähän niin että päästäis jonnekkin mielenkiintoiseen paikkaan kävelee. USA:n reissu taidettiin suunnitella aika pitkälle kansallispuistojen perusteella. Ja tottahan se on ne upeat maisemat on jäänyt parhaiten mieleen. Tosin musta ei ikinä tuu telttailijaa... Timo ei pystyis nukkuu siellä ja mä oon ihan liian mukavuuden haluinen. Mut pitäis varmaan joskus ainakin yrittää telttailua... mut eihän meillä oo telttaa eikä rinkkaa. Alla listausta...

Ostin ensimmäisen oman polkupyöräni keväällä 2007. Asuin silloin Espoon Leppävaarassa ja töihin oli silloin vain 7-8 km. Bussit kesähelteillä ei ole herkkua ja pyöräily tuntui hyvältä idealta. Ja sitähän se olikin. Silloin pyöräilyreittini kulki Talin kautta ja suurin osa matkasta oli puistoa tai muuten ei autotien läheisyydessä. Muutin joulukuussa 2008 Perkkaalle (yhteen poikaystäväni kanssa) ja työmatka lyheni yhden kamalan ylämäen verran (kotiin tullessa). Timo osti myös itselleen pyörän kun asuimme Perkkaalla. Meillä oli silloin pieni sininen Nissan Micra ja eihän se  pyörä sinne olis mahtunut. Ajoin sen sitten kotiin pyöräliikkestä ja sillä oli niin paljon kivempi ajaa kuin omalla pyörälläni... Perkkaalla asuessamme kävimme usein pyörälenkillä. Ne oli todella kivoja, kun mukana oli vain vesipullo ja kämpän avaimet. Sai polkea kovaa ja samalla tutustua lähiympäristöön. Näitä ei jostain syystä tuu enää tehtyä. Timo kyllä ehdotti että kävisimme tässä joskus Hietsussa jätskillä....