Yleistä höpinää

Viime vuonna reissun jälkeen mun piti tehdä lista asioista, jotka piti muistaa seuraavaa reissua varten pakatessa ja suunniteltaessa. En saanut sitä ikinä aikaiseksi, mutta tänä vuonna ajattelin ryhdistäytyä. Tavarat ja vaatteet Leveämmät renkaat ainakin Lativaan. Viime vuonna Virossa Haapsalu-reissulla nuo mun renkaat oli ihan passelit, mutta Latvian hiekkateillä sitä leveämpää rengasta tuli ikävä.  Hanki oikeasti niitä peffasta pehmustettuja pyöräilyhousuja. 40 km menee, mutta sen jälkeen on huomattavasti mukavampaa polkea pehmustetuilla housuilla esim. kuoppaisilla sorateillä.  Jätä kotiin ne OW:n pitkät trikoot - ne ei vaan toimi pyöräillessä. Varsinkin jos tulee vettä. Ota mukaa mahdollisimman ohuet verkkarit - vähemmän painoa. Toki niiden jättämistä kotiinkin voi harkita. Ne flipflopit on oikeasti tarpeelliset. Katso että avokilla on omat mukana tai sitten joudut lainaa omias sille. Aurinkolasit, flipflopit ja pieneen tilaan pakkautuva pyyhe Ota mukaan...

Laiskuus vei taas voiton ja junalla mentiin. Edessä olis ollut 100 km etappi ja aikaa ei olis hirveästi jäänyt nähtävyyksien katselemiselle. Aamulla heitettiin hyvästit Cesisin ihanalle asunnolle ja suunnattiin junalle. Jäimme pois Strencissä 30 km ennen Valgaa, jotta saimme vähän pyöräillä.  Pyörän lastaus menossa Ensimmäisenä tehtävänä oli löytää ruokapaikka. Ruokapaikka löyty, mutta valikoimana oli taas se perinteinen  perunaa ja lihaa. Ei se pahaa ollut, mutta vastaavaa annosta on tullut syötyä aika monta kertaa tällä reissulla. Lihaa ja perunaa Ruokailun jälkeen kävimme uimassa taas kerran Gauja-joessa. Tämä taisi olla se viimeinen kohtaamien tämän joen kanssa tällä reissulla. Loppumatkan Valgaa poljimme pysähtymättä. Tien päällä Iltapäivällä saavuimme Valgaan ja ylitimme tietty Viron rajan. Lativan puolella kaupungin nimi on muuten Valka. Rajalla Yövyimme tällä kertaa Yasmina hostellissa ja ei valittamista tästäkään paikasta. Aamupala ylitti ainaki...

Laiskuus vei taas voiton ja suuntasimme junalla kohti pohjoista. Sotakalustoa raiteilla Jäimme pois pari pysäkkiä ennen Cesisiä. Pysäkin nimeä en muista, mutta lähdimme sieltä polkemaan Araisun kylään. Hieman ennen Araisua oli kyltti tuulimyllylle. Kävimme katsastamassa sen ja ihan pienen kiertoajelun arvoinen paikka. Tuulimyllyyn pääsi sisälle ja siellä oli paljon vanhoja esineitä. Tuulimylly oli aika idyllinen paikka - pihalla "vahtikoira" veti sikeitä auringossa ja tuulimyllyn takana oli kattohaikaran pesä. Tuulimylly, vahtikoira ja kattohaikaran pesä Araisun päänähtävyys on järvilinnoitus. Se oli siis 1100-luvulla rakennettu linnoitus puisine taloineen keskellä järveä. Se oli nyt entisöity (tai siis rakennettu uudelleen). Reitti järvilinnoitukselle Osassa rakennuksista oli vihkonen siitä kenen asumus se on. Järvilinnoitus Järvilinnoituksen vieressä oli myös hieman uudemman linnoituksen rauniot. Ei siellä hirveästi muuta ollut kuin linnan seinämät, mut...

Päivä valkeni pilvisenä ja totuttua viileämpänä. Söimme aamupalan kaikessa rauhassa ja pesin vielä koneellisen pyykkiä. Aamupäivällä suuntasimme läheiselle Vecakin asemalle. Olimme hyvissä ajoin asemalla, joten o dottelimme junaa tovin ja ihmettelimme asemakissan lisäksi myös metsäpalo varoitus-kyltin vieressä olevaa punkkivaroitus kylttiä. Vecakin asemakissa Punkkivaroitus Juna tuli ajallaan ja kipusimme junaan. Tällä kertaa se oli hieman kevyempää, koska suurin osa tavaroista jäi tietenkin majapaikaan. Junassa oli tällä kertaa myös telineet pyörille Junailua Ensimmäinen kohde oli polkupyörämuseo. Tämä on erään intohimoisen fillariharrastajan pitämä museo . Sisäänpääsy maksoi muutama euron ja museon omistajan poika kertoili meille eri pyöristä. Kaikki pyörät oli löydetty Lativasta ja niitä pyöriä oli ihan hirmuinen määrä - kilpapyöriä, tandemeja, venäläisä ja saksalaisia armeijan fillareita sekä itse tehtyjä puisia pyöriä. Mä olin vähän alkuun "vähemmän ...

Sunnuntai oli vieläkin lämpimämpi päivä. Koska helteillä polkeminen vilkkaasti liikennöityä tietä kohti Riikaa ei ihan hirveästi innostanut, niinpä valittiin se vähemmän hikinen vaihtoehto - eli juna.  Ei sillä etteikö junassa oltais hikoiltu.  Helteitä on pidellyt Latvian junat ovat aika korkeita ja se pyörän punnertaminen korkeita kapeita portaita pitkin ei ollut ihan helppo nakki ja tietty sivulaukut siihen päälle.  Junissa ei tainnut olla ilmastointia, mutta wifi sieltä kyllä aina löyty. Jäimme pois Ciekurkalnsin asemalla ja poljimme kymmenisen kilometria rannikkolle Vecakiin. Poljimme kauniin Mezaparkin läpi ja jos joskus mennään Riikaan toiste... niin tänne pitää ehdottomasti mennä. Mezapark Majapaikkamme oli siis asunto Vecakissa, jossa piti olla pesukone. Asunto oli aivan ihastuttava ja viileä. Sieltä löyty  se pesukone tällä kertaa ja laitoimme heti pyykinpesukoneen pyörimään. Teimme ruuaksi valkopapu-salaattia. Ja voi että se oli hyvää! ...

Tässä kooste Siguldan kaupungista, koska en halunnut tehdä maratonpostausta. Ja Sigulda ansaitsi ihan oman postauksensa.... Yövyimme Siguldassa kaksi yötä, joten ehdimme tutustua paikkaan hieman enemmän. Tosin paljon enemmänkin aikaa siellä olisi voinut viettää, koska kaupunki on luonut ympärilleen paljon tekemistä sekä siellä on paljon nähtävää. Kaupungin keskustassa sijaitsee vanha linna sekä vielä vanhemman linnan rauniot. Siguldad linnan piha Siguldad linnan rauniot Parasta linnassa oli näköalatasanne. Sieltä oli maisemat Gauja-joen laaksoon sekä 5 km päässä olevaan Turaidan linnaan. Tämä laakso on varmasti mahtavan näköinen syksyllä! Gauja-joen laakso sekä Turaida linna "Hyvän miehen" luola  sijaitsee Gaujan laaksossa. Luola oli iso ja siellä oli kalkkikiveen kirjoitettuja vanhoja tekstejä. Luola oli saanut nimensä siellä asuneen taidokkaan parantajan mukaan. Ihan näkemisen arvoinen tämäkin!  Hyvän miehen luola - good man's cave Vaikka Sigu...

Helteitä on pidellyt. Raiskumsista lähdimme polkemaan hiekkatietä pitkin kohti Ligatnea. Avokki oli katsonut oikoreitin google-mapsista, mutta se oli lopulta pelkkää ryteikköä ja jouduimme polkemaan takaisin. Onneksi juhannusaattoaamuna oli Latviassa erittäin hiljaista ja krapulaista sakkia, joten vain yksi auto tais tulla vastaan aamupäivän aikana. Ihan hyvä niin, koska se hiekkatie pöllys ei-niin-kivasti. Tie oli muutenkin hieman haastavassa kunnossa, koska paikoitellen se oli sellaista upottavaa hiekka... johon kapea pyörän rengas painavalla lastilla tietty uppos ja matka tyssäs siihen äkisti. Erikoisin siirtymäväline tällä reissulla oli lautta, jolla ylitimme Gauja-joen taas kerran. Kyseessä oli puinen iso lautta, jota lautturi liikutti ihan käsivoimin. Lautalle Pyöräilyn pölyjä karistimme uidessa läheisellä uimarannalla. Ohi lipui iloisia seurueita kumiveneissä. Kumiveneitä sai vuokrata eri kylistä ja taitaa olla aika yleistä ajanvietettä täällä. Gauja ja kumiveneet ...