Siirry pääsisältöön

Vappu

Vappu päätti mun 1½ viikkoa kestäneen tutkimusvapaan. Mä oon viimeiset 1½ viikkoa istunut kotona, nenä kiinni tietokoneen ruudussa tai papereissa. Sain ihan hurjasti asioita eteenpäin ja taas ollaan lähempänä tavoitetta.

Vappu oli hyvä tapaa "nollata" aivot hyvällä ruualla ja juomalla. Tosin mä join vappuna kokonaiset kaksi lasia viiniä, eli se aivojen nollaaminen toteutettiin lähinnä hyvällä ruualla

Aattona mä tein burritoja possulla ja kahdella eri salsalla (mustapapu ja paahdettu tomaatti). Me syödään aina uutena vuotena ja vappuna meksikolaista. Avokki osti mulle joululahjaksi Meksikolainen keittiö reseptikirjan. Siinä on aivan loistavia reseptejä, mutta ongelmaksi on muodostunut lähinnä ruoka-aineiden huono saatavuus. Mistä Suomesta saa esimerkiksi kaktusta? Chilivalikoimakin on Suomessa aika suppea.



Vappupäivä aloitettiin aamukävelyllä klo 6. Onni ruokittiin ja mä menin takas lepäilee sänkyyn. Onnikin ilmeisesti oli päättänyt tulla sänkyyn nukkumaan ja se murtautu portaikon portista mun kainaloon. Siinä se sitten tuhisi erittäin tyytyväisen ja ei häiriintynyt edes avokin ylös nousemisesta.

Tänään päivällä me syötiin hevosensisäfileettä. Vappupäivän sade ei oikein innostanut grillaamaan, niinpä pihvit paistettiin pannulla. (Kuvia ruuasta en ottanut, koska sehän vain haittaa sitä ruokaan keskittymistä (=syömistä).)

Onni on viettänyt vapun nukkuen. Tänään se on ollut todella rauhallinen, kun ulkona on satanut vettä ja hötkyily voi johtaa lenkkille lähtöön. Onnilla on tänään ollut ainakin tyyny tosi hyvin.

Onnin luu  ja bullero (=bulldogpehmo).
Kun väsy iskee kesken luun kaluamisen, niin sitten vain kellahdetaan kyljelleen.

Kommentit

Suositut tekstit

Slovenia - Matkapäivä 1 (Radovljica ja Bled)

Keskiviikko iltana pakkasin laukut ja vein Onnin hoitoon. Mulla on aina ihan mieletön stressi laukun pakkaamisesta ja yritän vain jatkuvasti lykätä sitä. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta matkalaukun pakkaaminen on todella ahdistavaa hommaa. Avokki ei oikein ymmärrä/arvosta tätä minun pakkaus-stressiä. Torstaina aamulla lento lähti kymmenen paikkeilla. Olimme totuttuun tapaan ajoissa lentokentällä ja joimme siellä perinteiset teet. Lento olisi ollut mukavampi ilman takapenkin juoppoja ja ilmakuoppia. Ne ilmakuopat oli yllättävän voimakkaita töyssyjä, ihmiset koneessa ihan kirkui. Mä en tykkää lentämisestä, mutta ei ne nyt niin pahoja ollut. Ne juopot meidän takana oli ihan kamalia, ikinä ei oo lennolla ollut niin äänekkäitä ihmisiä. Se niiden "puhe" tuli korvakuulokkeidenkin läpi, eli sitä ei päässyt edes pakoon. Onneksi lento oli vain sen 2½ tuntia. Ljubljanan lentokentällä oli juuri satanut ja ilma oli todella kostea ja lämmin. Autovuokraamossa oli pitkät jonot ja siell...