Siirry pääsisältöön

Pikkasen pinkimpi pyörä

Mä otin tänään varaslähdön pinkkiin lokakuuhun eli rintasyöpä kuukauteen. Avokki osti mulle Camelbakin pinkin vesipullon jo aikasemmin ja tänään tarroitin pyörän #TeamElinaJouhki tarralla. Nyt toivon löytäväni jatkossa pyöräni helpommin työpaikan pyörärivistöstä :)



Lauantai meni lähinnä istuskelun merkeissä, niin tänään oli pakko lähteä vähän pyöräilemään aurinkoisessa syyskelissä. Avokki laittoi meidän matkaeväät kasaan ja mä lähinnä pyörin ympyrää sen aikaa.

Suunnattiin Sorlammelle ja toivottiin, että tällä kertaa ei ukkonen yllättäis. Viimeksi heinäkuussa suurin osa ajasta meni odotellessa ukkosmyrskyn laantumista. 

Tällä kertaa keli oli upea ja reitti oli huomattavasti kevyempi kuin mitä viime kerralta muistin. Viimeksi jouduin taluttamaan pyörän useamman ylämäen, koska tiellä oli todella paljon irtohiekkaa ja mun fitnesspyörä nyt ei vaan sovellu sellaiseen ajoon. Sorlampi oli ihan yhtä upea kuin viimeksi, mutta tällä kertaa lämmitimme ruuat Hynkälammen keittokatoksella. Matkalla poikkesimme katsomaan myös hiidenkirnuja Sorlammen lähellä. 
Soralmpi
Hiidenkirnut

Hynkälammen keittokatos oli todella siistissä kunnossa ja mä sain nuotion syttymään ekalla yrityksellä!!!
 

Mistä tietää, että joku (=avokki) on hurahtanut ruuanlaittoon vähän liikaa?
-  Kun ne notskiruoka-annoksetkin pitää koristella (männynoksilla)

 Ruokailun jälkeen suuntasimme Pirttimäelle ja avokki söi suurimman näkemäni korvapuustin.

Yksi  iso korvapuusti
Kotimatka meni rattoisasti vastatuuleen polkien.

PS. Nettiin on avattu myös tällainen keräys pinkin lokakuun kunniaksi Pikkusiskot

Kommentit

Suositut tekstit

Slovenia - Matkapäivä 1 (Radovljica ja Bled)

Keskiviikko iltana pakkasin laukut ja vein Onnin hoitoon. Mulla on aina ihan mieletön stressi laukun pakkaamisesta ja yritän vain jatkuvasti lykätä sitä. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta matkalaukun pakkaaminen on todella ahdistavaa hommaa. Avokki ei oikein ymmärrä/arvosta tätä minun pakkaus-stressiä. Torstaina aamulla lento lähti kymmenen paikkeilla. Olimme totuttuun tapaan ajoissa lentokentällä ja joimme siellä perinteiset teet. Lento olisi ollut mukavampi ilman takapenkin juoppoja ja ilmakuoppia. Ne ilmakuopat oli yllättävän voimakkaita töyssyjä, ihmiset koneessa ihan kirkui. Mä en tykkää lentämisestä, mutta ei ne nyt niin pahoja ollut. Ne juopot meidän takana oli ihan kamalia, ikinä ei oo lennolla ollut niin äänekkäitä ihmisiä. Se niiden "puhe" tuli korvakuulokkeidenkin läpi, eli sitä ei päässyt edes pakoon. Onneksi lento oli vain sen 2½ tuntia. Ljubljanan lentokentällä oli juuri satanut ja ilma oli todella kostea ja lämmin. Autovuokraamossa oli pitkät jonot ja siell...