Viime vuonna näihin aikoihin kärvistelin vielä viimeisen sytotiputuksen jälkimainingeissa. Viime vuotiseen olotilaan ja kuntoon verrattuna, tilanne on nyt ihan hyvä. Mutta ei kuitenkaan sama kuin ennen hoitoja...
Pärstä kukkii kohtalaisesti vieläkin, mutta parempaan suuntaan on kyllä menty. Pää hilseilee välillä ihan mielettömästi, mutta ei oo mitään verrattuna viime vuoteen. Välillä tulee ihan mielettömiä väsymyskohtauksia ja ei selkästi jaksa tehdä yhtä paljon asioita kuin aikaisemmin. Muistikin kyllä vähän reistailee ja mun työpöytä on täynnä pieniä muistilappuja sekä listoja. Tosin niitä oli mulla paljon ennenkin...
Makuaisti on ehkä vähän tylsä vieläkin ja makuaisti on jotenkin muuttunut. Aikaisemmin mä en voinut sietää pekonia ja suolakurkkua, mutta nykyään ne menee ihan ok. Ei ne mun lempiruokaa ole, mutta ei ne sentään enää jää syömättä. Tosin ei ne aikaisemminkaan jäänyt syömättä, koska avokki aika nopeasti poisti nämä ruoka-aineet omaan suuhunsa mun lautaselta. Sytojen takia mulle tuli myös pari uutta inhokk ruokaa - puuro ja lasinuudelit. Sytojen aikana puuroa tuli syötyä P-A-L-J-O-N, koska se oli ainoa vatsaa rauhoittava ruoka ja sen valmistaminen oli riittävän helppoa. Sytojen jälkeen ei todellakaan ole tehnyt mieli puuroa. Lasinuudeleita kammoksun, koska söin niitä juuri ennen yhtä tiputusta ja sit oksentelin niitä nuudelin palasia seuraavat pari päivää. YÖK!
Se sytojen aiheuttama totaalinen rapakunto tuli mulle ihan täysin yllätyksenä. Mä kuitenkin liikuin ihan kohtalaisesti sytojen aikana mm. lenkitin koiraa kahdesta kolmeen kertaan päivässä... Oli siinä toki joitakin päiviä kun ei vain pystynyt tekee kuin sen 10 min lenkin... ja olihan siinä päiviä kun Onni ei edes suostunut lähtee mun kanssa lenkille?!
Heti kun sain lääkäriltä luvan alkaa liikkuu, niin taisin ekana suunnata piiitkälle kävelylenkille. Onnin takia tuli käveltyä paljon ja aloin mä silloin jo vähän juoksemaankin. Onnin kuoltua, kävely on vähentynyt ja juokseminen on lisääntynyt. Nyt mulla on ihan nastalenkkaritkin juoksemiseen - en olis kyllä ikinä uskonut, että hurahtaisin juoksemiseen näin pahasti!
Tänä vuonna "uutena lajina" mukaan on tullut vähän pakostakin talvipyöräily. Eihän siinä mitään järkeä oo, mutta ei ainakaan tarvitse kärvistellä bussissa. En tiedä miks, mutta viimeisen vuoden aikana bussissa tulee useimmiten paha olo tai vähintään ainakin sellainen hieman outo olo.
Ja todella erikoista oli se, että uutena vuotena Tallinnan-laivalla siinä myrskyssä ei tullut edes sitä outoa oloa - vaikka monella muulla oli oksennuspussit käytössä?! Aikaisemmin mun pää on kestänyt melkein mitä vaan - aika monta huvipuistolaitetta on tullut testattua Suomessa, Briteissä ja Usassa - ilman sitä pahaa oloa. Nyt ei tulis kyllä mieleenkään mennä mihinkään kieputtimeen.
Pärstä kukkii kohtalaisesti vieläkin, mutta parempaan suuntaan on kyllä menty. Pää hilseilee välillä ihan mielettömästi, mutta ei oo mitään verrattuna viime vuoteen. Välillä tulee ihan mielettömiä väsymyskohtauksia ja ei selkästi jaksa tehdä yhtä paljon asioita kuin aikaisemmin. Muistikin kyllä vähän reistailee ja mun työpöytä on täynnä pieniä muistilappuja sekä listoja. Tosin niitä oli mulla paljon ennenkin...
Se sytojen aiheuttama totaalinen rapakunto tuli mulle ihan täysin yllätyksenä. Mä kuitenkin liikuin ihan kohtalaisesti sytojen aikana mm. lenkitin koiraa kahdesta kolmeen kertaan päivässä... Oli siinä toki joitakin päiviä kun ei vain pystynyt tekee kuin sen 10 min lenkin... ja olihan siinä päiviä kun Onni ei edes suostunut lähtee mun kanssa lenkille?!
Heti kun sain lääkäriltä luvan alkaa liikkuu, niin taisin ekana suunnata piiitkälle kävelylenkille. Onnin takia tuli käveltyä paljon ja aloin mä silloin jo vähän juoksemaankin. Onnin kuoltua, kävely on vähentynyt ja juokseminen on lisääntynyt. Nyt mulla on ihan nastalenkkaritkin juoksemiseen - en olis kyllä ikinä uskonut, että hurahtaisin juoksemiseen näin pahasti!
Tänä vuonna "uutena lajina" mukaan on tullut vähän pakostakin talvipyöräily. Eihän siinä mitään järkeä oo, mutta ei ainakaan tarvitse kärvistellä bussissa. En tiedä miks, mutta viimeisen vuoden aikana bussissa tulee useimmiten paha olo tai vähintään ainakin sellainen hieman outo olo.
Ja todella erikoista oli se, että uutena vuotena Tallinnan-laivalla siinä myrskyssä ei tullut edes sitä outoa oloa - vaikka monella muulla oli oksennuspussit käytössä?! Aikaisemmin mun pää on kestänyt melkein mitä vaan - aika monta huvipuistolaitetta on tullut testattua Suomessa, Briteissä ja Usassa - ilman sitä pahaa oloa. Nyt ei tulis kyllä mieleenkään mennä mihinkään kieputtimeen.
Kommentit
Lähetä kommentti