Ostin ensimmäisen oman polkupyöräni keväällä 2007. Asuin silloin Espoon Leppävaarassa ja töihin oli silloin vain 7-8 km. Bussit kesähelteillä ei ole herkkua ja pyöräily tuntui hyvältä idealta. Ja sitähän se olikin. Silloin pyöräilyreittini kulki Talin kautta ja suurin osa matkasta oli puistoa tai muuten ei autotien läheisyydessä. Muutin joulukuussa 2008 Perkkaalle (yhteen poikaystäväni kanssa) ja työmatka lyheni yhden kamalan ylämäen verran (kotiin tullessa). Timo osti myös itselleen pyörän kun asuimme Perkkaalla. Meillä oli silloin pieni sininen Nissan Micra ja eihän se pyörä sinne olis mahtunut. Ajoin sen sitten kotiin pyöräliikkestä ja sillä oli niin paljon kivempi ajaa kuin omalla pyörälläni...
Perkkaalla asuessamme kävimme usein pyörälenkillä. Ne oli todella kivoja, kun mukana oli vain vesipullo ja kämpän avaimet. Sai polkea kovaa ja samalla tutustua lähiympäristöön. Näitä ei jostain syystä tuu enää tehtyä. Timo kyllä ehdotti että kävisimme tässä joskus Hietsussa jätskillä... tai siis Timo syö jätskiä... mä jotain muuta.
Nykyään työmatkani on 12 km ja samalla pyörällä sen vielä taitan. Reitti ei ole enää niin kiva, koska suurin osa siitä menee Vihdintietä pitkin. Siellä on kova meteli ja varsinkin nyt keväisin on ollut erittäin huono ilmanlaatu. Menomatka töihin on helppo, koska suurin osa siitä on alamäkeä... kotimatkalla asia on tietenkin ihan toinen. Hyvä näin, koska aamulla ei oo kiva hikoilla ja iltapäivällä voi hikoilla senkin edestä. Ajallisesti ei ole eroa menenkö pyörällä vai bussilla. Kuumilla keleillä pyörä on vain niin paljon mukavampi kulkuväline kuin se kuuma pätsi.
Kävin viime viikolla kotimatkalla hakemassa kirjan Fabianinkadun opiskelijakirjastosta. Pyöräily Meikusta kirjastoon ei ollut herkkua - löysin itseni mm. keskeltä rakennustyömaata. Siellä oli kyllä se kevyenliikenteenväylä, mutta se oli TÄYNNÄ rakennusmiesten autoja. Pyöräily opiskelijakirjastosta kotiin oli myös harharetkiä täynnä, tuntui koko ajan siltä että olin väärällä puolella tietä, väärällä "tasolla" tai pyörätie päättyi yllättäen. Tiesin suunnan minne piti mennä, mutta se ei näissä tapauksissa paljoa auttanut. Ensimmäiset viitat oli vasta Ilmalan aseman jälkeen... Ehkä ens kerralla menee paremmin.
Ikimuistoisin pyöräretki oli joko se kun jäin auton alle tai se 25 km pyöräily Evergladeseilla vuokrapyörillä. Siellä ei kannata ajaa ojaan, koska ojat on täynnä alligaattoreita. Olimme siellä juuri oikeaan aikaan, koska siellä oli myös alligaattorinpoikasia. Ja mainittakoon tuosta auton alle jäämisestä että mulle ei tapahtunut mitään oikeasti pahaa siinä kolarissa... olin vai hieman hellänä pari päivää sen jälkeen.
Perkkaalla asuessamme kävimme usein pyörälenkillä. Ne oli todella kivoja, kun mukana oli vain vesipullo ja kämpän avaimet. Sai polkea kovaa ja samalla tutustua lähiympäristöön. Näitä ei jostain syystä tuu enää tehtyä. Timo kyllä ehdotti että kävisimme tässä joskus Hietsussa jätskillä... tai siis Timo syö jätskiä... mä jotain muuta.
Nykyään työmatkani on 12 km ja samalla pyörällä sen vielä taitan. Reitti ei ole enää niin kiva, koska suurin osa siitä menee Vihdintietä pitkin. Siellä on kova meteli ja varsinkin nyt keväisin on ollut erittäin huono ilmanlaatu. Menomatka töihin on helppo, koska suurin osa siitä on alamäkeä... kotimatkalla asia on tietenkin ihan toinen. Hyvä näin, koska aamulla ei oo kiva hikoilla ja iltapäivällä voi hikoilla senkin edestä. Ajallisesti ei ole eroa menenkö pyörällä vai bussilla. Kuumilla keleillä pyörä on vain niin paljon mukavampi kulkuväline kuin se kuuma pätsi.
Kävin viime viikolla kotimatkalla hakemassa kirjan Fabianinkadun opiskelijakirjastosta. Pyöräily Meikusta kirjastoon ei ollut herkkua - löysin itseni mm. keskeltä rakennustyömaata. Siellä oli kyllä se kevyenliikenteenväylä, mutta se oli TÄYNNÄ rakennusmiesten autoja. Pyöräily opiskelijakirjastosta kotiin oli myös harharetkiä täynnä, tuntui koko ajan siltä että olin väärällä puolella tietä, väärällä "tasolla" tai pyörätie päättyi yllättäen. Tiesin suunnan minne piti mennä, mutta se ei näissä tapauksissa paljoa auttanut. Ensimmäiset viitat oli vasta Ilmalan aseman jälkeen... Ehkä ens kerralla menee paremmin.
Ikimuistoisin pyöräretki oli joko se kun jäin auton alle tai se 25 km pyöräily Evergladeseilla vuokrapyörillä. Siellä ei kannata ajaa ojaan, koska ojat on täynnä alligaattoreita. Olimme siellä juuri oikeaan aikaan, koska siellä oli myös alligaattorinpoikasia. Ja mainittakoon tuosta auton alle jäämisestä että mulle ei tapahtunut mitään oikeasti pahaa siinä kolarissa... olin vai hieman hellänä pari päivää sen jälkeen.
 |
| Everglades 2011 |
Kommentit
Lähetä kommentti