Siirry pääsisältöön

Eläinlääkärivisiitti nro 7 takana

Keskiviikko iltana Onni sai taas epileptisen kohtauksen. Normaalit kohtaukset ovat kestäneet vain noin 30 sekunttia, mutta tämän oli pakko kestää pidempään. Olin nukkumassa, ehdin juosta alakertaan, ottaa stesolidin jääkaapista ja antamaan sen Onnille. (Stesolid on diaezepamia sisältävä lääke, jota käytetään ihan ihmisepileptikoillakin ensiapulääkkeenä). Normaalisti kotaus on jo ohi, kun ehdin jääkaapille. Tällä kertaa Onnilla kesti myös normaalia kauemmin toipua kohtauksesta. Onnin motoriikka oli pitkään hakusessa, etenkin takajalat eivät meinanneet ensin kantaa.

Onnin toivuttua aloimme tarkastella asuntoa tarkemmin. Löysimme kaksi tahmasta kohtaa, jossa oli selkeästi pissaa. Tästä päättelimme, että Onni oli saanut päivällä tai edellisinä päivinä kohtauksia päivällä.

Torstaina aamulla soitto taas eläinlääkärille ja saimme ajan samalle illalle. Onnin nauttii onneksi lääkärissä olosta ja tutkiminen ei haittaa. Kaikki huomio taitaa olla Onnille hyvä huomiota. Normaalisti se on todella tyyni lääkärissä, mutta tällä kertaa se oli todella levoton. Aina kun Onnia ei tutkittu/huomioitu, se vinkui todella äänekkäästi. En tiedä saiko lumi Onnin pään sekaisin vaiko keskiviikkoiltana saatu stesolidi, mutta Onni ei ollut hetkeäkään hiljaa ja kaikkien ihmisten luokse oli päästävä.

Tuloksena lääkärireissusta oli tuplattu barbivet annos ja kahden viikon päästä meillä on aika neurologilla. Jos annoksen nosto ei tehoa, niin neurologin pakeille mennään aikaisemmin ja luvassa olis magneettikuvaus. Neurologille viedään sitten koko Onnin sairaskertomus. En tiedä kuinka paljon siitä on hyötyä... ainoat löydökset on ollut röntgenkuvassa ilmaa suolistossa ja ohutsuolentähystyksessä havaittiin tulehdus (tai siis ohutsuolessa oli ollut tulehdus). Virtsa ja veriarvoissa kaikki on ollut viitearvoissa. Olis kyllä vihdoinkin kiva saada jotain vastauksia....

Lääkeannoksen nosto väsyttää selkeästi Onnia ja juominen on taas lisääntynyt. Onni on myös taas hieman kömpelömpi ja ihan mielettömän hellyyden kipeä. Piti ottaa avokki pitämään kiinni Onnista trimmaussessiossa, koska Onni ei selkästi tällä kertaa hahmottanut trimmauspöydän dimensioita. Trimmauksen tarkoituksena oli tehdä Onnista hieman enemmän snautserin näköinen ja vähemmän Ransua. Trimmauksen tulos ei oo näyttelykelpoinen, mutta Onni ei ainakaan oo enää niin Ransun näköinen (ja eihän meillä edes olis mahiksia näyttelyssä).

Lumesta Onnin on ollut todella innoissaan. Lumessa riehumista on pitänyt rajoittaa, ettei Onni rasitu liikaa ja saa taas kohtauksia.

Takapihakin olis käytössä, mutta Onnin mielest parvekkeella on parhaat lumet.

Onni on myös vähän hönöilly viime aikoina ja se menee hieman outoihin paikkoihin ja asentoihin nukkumaan/lepäilee.

Onni leukailee... Vois kuvitella, että on mukavampiakin paikkoja hengailla.
Mä en oo viime aikoina ehtinyt paljoo tekee mitään erikoista. Töissä on tullu oltua ennemmän kuin tarpeeksi. Eka tehdään työ ja sitten tutkimus siihen päälle.. Onneksi opinnot on kasassa, tentit vielä tähän päälle olis vähän liikaa.

Kotona oon vähän yrittänyt virittää joulutunnelmaa ja avokin harmistukseks levitellyt joulukoristeita pitkin kämpää.


Oikeasti mä oon vain sitä mieltä, että joulu vois tulla jo. Pääsis sitten lepäilee useamman päivän putkeen ja vois vain olla.

Kommentit

Suositut tekstit

Slovenia - Matkapäivä 1 (Radovljica ja Bled)

Keskiviikko iltana pakkasin laukut ja vein Onnin hoitoon. Mulla on aina ihan mieletön stressi laukun pakkaamisesta ja yritän vain jatkuvasti lykätä sitä. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta matkalaukun pakkaaminen on todella ahdistavaa hommaa. Avokki ei oikein ymmärrä/arvosta tätä minun pakkaus-stressiä. Torstaina aamulla lento lähti kymmenen paikkeilla. Olimme totuttuun tapaan ajoissa lentokentällä ja joimme siellä perinteiset teet. Lento olisi ollut mukavampi ilman takapenkin juoppoja ja ilmakuoppia. Ne ilmakuopat oli yllättävän voimakkaita töyssyjä, ihmiset koneessa ihan kirkui. Mä en tykkää lentämisestä, mutta ei ne nyt niin pahoja ollut. Ne juopot meidän takana oli ihan kamalia, ikinä ei oo lennolla ollut niin äänekkäitä ihmisiä. Se niiden "puhe" tuli korvakuulokkeidenkin läpi, eli sitä ei päässyt edes pakoon. Onneksi lento oli vain sen 2½ tuntia. Ljubljanan lentokentällä oli juuri satanut ja ilma oli todella kostea ja lämmin. Autovuokraamossa oli pitkät jonot ja siell...