Siirry pääsisältöön

H - Harrastuksena koira

Kotimatkalla on aina sellaiset 40 minuuttia aikaa miettiä kaikkea mahdollista. Eilisellä keväisellä kotimatkalla mietin  ja laskeskelin mihin mun kaikki rahat menee. Tai miksi sitä ei jää nykyään läheskään niin paljoa säästöön?

Mä ostan nykyään vähemmän vaatteita ja matkustelukin on vähentynyt huomattavasti. Auto- ja asuntolainaan menee jonkin verran enemmän rahaa kuin esim. viisi vuotta sitten. Tosin palkka on korkeampi kuin viisi vuotta sitten ja näiden pitäis laskelmieni mukaan mennä aika hyvin tasan. Baarissa tulee nykyään käytyä todella vähän, ennen siihen meni huomattavasti enemmän rahaa. Toisaalta kotiin tulee ostettua hintavempia viinipulloja, mutta näitäkään ei mene kuin korkeintaan kaksi kuukaudessa ja baarireissuun menis kuitenkin enemmän rahaa.

Aika nopeasti ja ilman pidempään päättelyketjua tulin tulokseen, että rahat (ja aika) menee yhteen tiettyyn harrastukseen... eli meidän keisarin... tai siis koiran ylläpitoon.

I rule

Pienistä puroita tulee lopulta aika iso joki. Koirapentu maksaa tietenkin sen tietyn summan. Koira pärjää aika vähällä tavaralla ja normaalissa tapauksessa suurin menoerä olis ruoka tai harrastaminen. Tähän lisäksi tulee vielä pakolliset rokotukset ja siihen liittyvät eläinlääkärikäynnit. Rokotuksia ei kuitenkaan tule joka vuosia. Mutta sitten kun koira sairastelee enemmän, niin sitten sitä rahaa menee ihan kiitettävästi. Näin ollen isoimman summan palkasta on tainnut lohkaista eläinlääkärilaskut ja lääkkeet. Koiravakuutus on ollut meille kullanarvoinen. Vakuutuksissa on kuitenkin ollut omavastuut ja ei se ihan kaikkea kuitenkaan oo kattanut. Onnin sairashistoriaanhan sisältyy vatsaongelmat, epilepsia ja silmätulehduskierre.

Vaikka koira ei tarvitse kovinkaan montaa lelua ja ruokakuppia, niin meille on näitä kuitenkin kertynyt... aina välillä löytyy joku kiva tai se yks juttu ei ollutkaan just hyvä. Mä oon ostanut Onnille enemmän leluja, kuin se ikinä tarvitsis. Remmejä, pantoja sekä mantteleitakin on reilusti kertynyt naulakoihin. Leluja toi meidän keisari rikkoo alta aikayksikön ja mä sitten parsin niitä kasaan. Lelujen kasaanparsimisessa alan jo olla ihan guru.

Kallimpia yksittäisiä hankintoja on ollut trimmauskone ja trimmauspöytä. Muihinkin trimmausvälineisiinkin upposi ihan hyvä summa. Näistä olen aikaisemmin jo höpissyt. Näiden jälkeen kalleudessa tulee kaiketi Onnin häkki autoon. Jos meillä olis ollut farmariauto, johon olis saanut kunnon häkin, niin se oli varmaan ollut sitten se kallein hankinta. Farmariautoa odotellessa siis...

Kengät ja vaatteet kuluu ihan eri tahtiin. Säänkestäviä ja lämpimiä kenkiä on tullut erityisesti hankittua. Ihan vain koirailuun liittyen olen hannkinut kaksi treeniliiviä - Hurtan neonkeltainen talvella ja Berran musta kesällä. Noissa treeniliiveissä parasta on ehdottomasti se iso tasku takana, sinne sujahtaa isompikin lelu. Edessäkin on useampi tasku, johon mahtuu kakkapussia, nameja, kännykät ja avaimet (kaikki eri taskuihin) Onnilla on tietenkin oma huomioliivi talvikäytössä.

Onko riittävästi heijastimia?

Ihan miellläni mä laitan rahani Onnin hyvinvointiin ja se peilaa myös mun hyvinvointiin. Mä joudun työni puolesta käymään säännöllisisesti terveystarkastuksista. Erot veriarvoissa ennen Onnia ja Onnin tulon jälkeen ovat olleet aivan huimat. Mun kolesteroliarvot oli tippunut yli puolella, vaikka ne normaalin rajoissa aikaisemminkin oli ollut. Kunto nousi (keväisin ei tuu enää otettua lukua kotiin polkiessa), paino putos (ainakin hetkellisesti) ja matalan hemoglobiinin kanssa ei ole enää ollut ongelmia. Avokilta on sitten tipahtanu paino ihan reilusti Onnin tulon jälkeen :)
.
Koiran omistamisen hyviä puolia - luonnon tutkiskelu lenkkikaverin kera.

Kommentit

Suositut tekstit

Perjantai on paras

Perjantai on paras, koska perjantaisin ehdin kotiin ennen avokkia sniffailee Onnin  unituoksuja.  Onnista lähtee nukkuessa ihan  mielettömän hyvä ja huumaava tuoksu. Olemme nimenneet sen "hyvän olon"-tuoksuksi. Tuoksu on voimakkain tassuissa ja niskassa... Tuoksun lisäksi, kotiintuloa parantaa tietenkin ovelle vastaan kömpivä Onni (silmät ristissä ja parta ihan vinossa). Joskus Onni tulee pienellä viivellä tervehtimään, mutta välillä se ei viitsi edes vaivautua herämään... vaan jatkaa koisimista. Toki perjantai on myös ihana päivä, koska edessä on (useimmiten) useampi vapaapäivä. Eilisen (perjantain) kruunasi vielä yhteislenkki koirapuistoon (minä, avokki ja Onni).

Ummikot Aasiassa 2016- Hong Kong ja ruokailu

Hong Kongista ei ihan heti ravintolat lopu. Tämän lisäksi tarjolla oli vielä katuruokaa, kauppahallien ruokapaikat sekä ruokaan erikoistuneita yötoreja (night market). Söimme siis vähän kaikkea.... Suurin haaste ruokailussa oli tikuilla syöminen... tai siis avokilla oli lähinnä ongelmia. Tää oli ehkä eka reissu missä mä lähes aina lappasin ruokaa suuhuni nopeampaan tahtiin kuin avokki. (Normaalisti se on siis toisinpäin.) Ravintoloiden tehokkuus tuli meille yllärinä - ruokia ei tarvinnut odotella ja pääruoka saattaa tulla pöytään enne alkuruokia. Tilatut juomat löysi tosin todella harvoin meidän pyötään... Mut ei se oo nyt niin justiinsa. Menomatkan hotelliaamupala tuli banaaninlehteen käärittynä. Banaaninlehteen käärittyä kanaa ja riisiä Testasimme kehuttua Dim Sum ravintolaa ekana päivänä Hong Kongissa. Dim sumit ovat höyrytettyjä liha/taikina/kasvis palleroita, mutta vois sanoa etten vieläkään ihastunut tähän ruokaa... tai minulla ei ainakaan ole tarvetta ihan heti uusia...

G - Google Drive

Ostin uuden puhelimen kesällä (Sony Xperia Go) ja tämän hankinnan myötä meidän talouden ostoslistat vaihtui sähköiseen muotoon Google Drivelle . Hyvät puolet tässä on, että ostoslistaa voi täydentää milloin haluaa ja se ei voi unohtua kotiin (puhelin tietty pitää olla mukana). Avokin mielestä plussaa on myös, että ei tarvitse arvailla mitä huonolla käsialalla kirjoittamassani ostoslistassa lukee ja tarvittaessa soitella perään. Google driveltä löytyy myös paljon muuta - matkasuunnitelmat ja matkan budjetit, listan hyväksi havaituista ruuista (joka helpottaa pähkäilyä viikonlopun sapuskoista) ja lista Onnin osaamista käskyista on työn alla. Uusi puhelin oli kyllä ihan kiva, varsinkin kun edellinen oli 5 vuotta vanha ja siitä putoili jo ruuveja. Radion kuuluvuus on tässä uudessa puhelimessa huomattavasti huonompi kuin vanhassa puhelimessa, mutta muuten se on kyllä ihan riittävän hyvä minulle. Puhelimella otettu kuva aamulenkillä lokakuussa.

Barefootshoes osa 2

Vuonna 2009 (tai 2008) mä ostin edelliset työkengät. Ne on palvellu hyvin ja ovat jo aika kulahtaneen näköiset (kuten kuvasta näkyy).   Pari viikkoa sitten UPS kiikutti kotiin (tai siis naapuriin???) Merelin Barfoot kengät. Ne on ihanan kevyet ja ostos ei oo ainakaan vielä kaduttanut. Vaikka mun ei päivisin paljoa tartte kävellä töissä, niin jalat ovat jotenkin virkeämmät päivän päätteeksi. Nyt mä sit mietin että pitäiskö tuollaiset hankkia myös kotikäyttöön. Väri vois silloin varmaan olla hieman hillitympi. (Nuo valkoiset kengät sydämellä jäivät eläkkeelle ja toimivat nykyään takapihakenkinä.)

Etelään junalla ja pyörällä (Viro ja Latvia) - Junailua rannikolla (8. päivä)

Päivä valkeni pilvisenä ja totuttua viileämpänä. Söimme aamupalan kaikessa rauhassa ja pesin vielä koneellisen pyykkiä. Aamupäivällä suuntasimme läheiselle Vecakin asemalle. Olimme hyvissä ajoin asemalla, joten o dottelimme junaa tovin ja ihmettelimme asemakissan lisäksi myös metsäpalo varoitus-kyltin vieressä olevaa punkkivaroitus kylttiä. Vecakin asemakissa Punkkivaroitus Juna tuli ajallaan ja kipusimme junaan. Tällä kertaa se oli hieman kevyempää, koska suurin osa tavaroista jäi tietenkin majapaikaan. Junassa oli tällä kertaa myös telineet pyörille Junailua Ensimmäinen kohde oli polkupyörämuseo. Tämä on erään intohimoisen fillariharrastajan pitämä museo . Sisäänpääsy maksoi muutama euron ja museon omistajan poika kertoili meille eri pyöristä. Kaikki pyörät oli löydetty Lativasta ja niitä pyöriä oli ihan hirmuinen määrä - kilpapyöriä, tandemeja, venäläisä ja saksalaisia armeijan fillareita sekä itse tehtyjä puisia pyöriä. Mä olin vähän alkuun "vähemmän ...