Meillä ei oo tapahtunut mitään ihmeellistä viikkoon. Mä oon tiistain jälkeen yrittänyt toipua sytostaateista (nukkumalla) ja Onni on ollut ihan oma itsensä. Onni on vihdoinkin tottunut mun kotona oloon ja tekemättömyyteen. Se ei enää pahemmin noteraa mua päivällä - eli ei hääri mun perässä, vaan ottaa rennosti sohvalla.
Sunnuntaina vihdoinkin jaksoin tehdä jotain normaalista lenkkeilystä poikkeavaa Onnin kanssa - ns. hömppä-hakua. (Tarkoituksena on tehdä hakua vain meidän omaksi iloksi ja viihdykkeeksi.)
 |
| Jälkiliina kiinni ja toinen meistä menee piiloon. |
Vaikein hetki Onnille on odottaa lupaa aloittaa etsiminen. Onnilla on hakiessa hieman liikaa vauhtia ja kadottaa aina välillä hajun. Aina se kuitenkin on haettavan paikantanut, vaikka tän syksyn ollaan tätä vain "harrastettu".
 |
| Työntouhussa |
 |
| Täysillä perille asti ja viimeistely Onni-pommilla |
Sunnuntain treenit oli aika nysät, koska mun rapakunto ei kestänyt kovinkaan pitkälle ja oli pakko lopettaa kolmannen haun jälkeen. Saas nähdä kuinka pohjamutiin mun (rapa)kunto laskee, kun jäljellä olis vielä kolme sytostaattia.
Kommentit
Lähetä kommentti