Siirry pääsisältöön

Suht normaali viikko

Tällä viikolla on tullu herkuteltua ehkä jo vähän liiankin paljon. Pakollinen laihis alkaa taas ens tiistaina, eli ei tätä iloa kauaa kestä. Päivällä on tullut nukuttua noin kolme tunnin päikkäreita ja täydet yöunet siihen päälle. Mä oon taas ottanut ilon irti syömisestä ja nukkumisesta.

On ollut aika mukavaa kun ei ole tarvinnut kahteen viikkoon käydä sairaalassa (potilaana). Heinäkuun puolesta välistä alkaen sairaalakäynnit on ollut tähän asti viikottainen ajanviete... Onniakaan ei ole tarvinnut roudata eläinlääkäriin vähään aikaan.

Tänään käytiin Myrtsin syysmarkkinoilla. Sieltä ei lähtenyt mukaan kuin kilo omenaa ja vähän herkkuja. Myrtsistä suunnattiin Meilahteen ja Wrap and Rolliin. Oli ihan hyvää ruokaa ja tulee varmaan käytyä toistekkin. Sijaintikin on just sopivasti sairaalan vieressä.

Hiukset kasvaa hitaasti ja harvasti. Avokkia ihmetyttää vieläkin mun kalju kohta. Siitä piti ihan ottaa kuva. Onneks se ei oo enää niin törkeän näköinen enää, kun hiukset jo hieman peittää sitä. Tokan sytostaattikierroksen jälkeen ei ainakaan vielä ole tullut uutta hiuskatoa. Saas nähdä miten jatkossa.

Hiuksia
Onni on viime vikkointa ottanut myös ilon irti nukkumisesta. Se vetelee nykyään unta nuppiin puoli ysistä neljään. Se ei enää edes nouse sohvalta, jos mä haahuilen edes takas kämpässä. Katselee lähinnä närkästyneenä silmät ristissä "mitä sä siinä oikein melskaat, mä nukun nyt".

Kommentit

Suositut tekstit

Slovenia - Matkapäivä 1 (Radovljica ja Bled)

Keskiviikko iltana pakkasin laukut ja vein Onnin hoitoon. Mulla on aina ihan mieletön stressi laukun pakkaamisesta ja yritän vain jatkuvasti lykätä sitä. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta matkalaukun pakkaaminen on todella ahdistavaa hommaa. Avokki ei oikein ymmärrä/arvosta tätä minun pakkaus-stressiä. Torstaina aamulla lento lähti kymmenen paikkeilla. Olimme totuttuun tapaan ajoissa lentokentällä ja joimme siellä perinteiset teet. Lento olisi ollut mukavampi ilman takapenkin juoppoja ja ilmakuoppia. Ne ilmakuopat oli yllättävän voimakkaita töyssyjä, ihmiset koneessa ihan kirkui. Mä en tykkää lentämisestä, mutta ei ne nyt niin pahoja ollut. Ne juopot meidän takana oli ihan kamalia, ikinä ei oo lennolla ollut niin äänekkäitä ihmisiä. Se niiden "puhe" tuli korvakuulokkeidenkin läpi, eli sitä ei päässyt edes pakoon. Onneksi lento oli vain sen 2½ tuntia. Ljubljanan lentokentällä oli juuri satanut ja ilma oli todella kostea ja lämmin. Autovuokraamossa oli pitkät jonot ja siell...