Ei niin onnistunut lenkki...

Eilinen ei ehkä menny ihan putkeen. Onni herätti vinkunalla klo 6. Vein sen lenkille, mutta ei se siellä tehnyt mitään muuta kuin poukkoillut remmissä. Lenkin jälkeen annoin ruuan ja tämän jälkeen koira jatkoi uniaan tyytävisenä useamman tunnin. Mäkin jatkoin uniani ja heräilin aamupalalle joskus kymmenen jälkeen. Ihan jees aamu tähän asti siis.

Aamupalan jälkeen päätettiin lähteä ja testaille miltä vähän pitempi lenkki tuntuis. Lenkin viisi ekaa minuuttia oli ihan kivat, mutta sitten vapaana ollut koira hyökkäsi Onnin kimppuun! (Onni oli mulla remmissä.) Näinhän mä, että ne  käveli siellä kauempana, mutta hyökkäys ei tullu mieleenkään. Se koira hyökkäs vielä ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta, eli se tuli ihan täytenä yllätyksenä meille. Mä en oo ikinä kuullut Onnin vinkuvan niin kovaa ja olin ihan varma, että tästä ei nyt ihan pienillä vammoilla selvitä. Se hyökkäävä koira oli vielä sen rotuinen, että sillä oli kaikki edellytykset tehdä todella pahaa jälkeä. 

Mä en oikeasti kyennyt tekee mitään, koska mähän oon ihan rapakunnossa ja havainnoinitkykykin on sitä luokkaan etten auton rattiin vielä istahtais. Ne koirat vain viuhu mun jaloissa ja "Apua" tais olla mun ainoa järkyttynyt reaktio. Sen toisen koiran omistaja sai sitten lopulta revittyä oman koiransa irti ja Onni pinkas turvallisen matkan päähän. 

Mä en ollut uskoa silmiäni kun Onnista ei sen rytäkän jälkeen löytynyt edes naarmua. Lenkki jäi vähän lyhyeen, kun multa meinas oikeasti loppua happi. Mä haukoin henkä varmaan jonkun 20 minuuttia sen tapauksen jälkeen ja yritin tasata hengitystä. Onni onneksi nollas tilanteen todella nopeasti ja pari minuuttia myöhemmin se leikki keppien kanssa ihan normaalisti. (Toivottavasti sillä ei jäänyt tuosta kohtaamisesta mitään pysyviä henkisiätraumoja.)

Illalla Onnin huulesta sitten löyty pieni vekki ja silmäkulmakin oli saanut pientä osumaa. Pahempaa ei onneksi oo löytynyt.  Mun osalta ilta meni lepäillessä, kun mä olin ihan loppu ja mun kaikki lihakset oli täysin jumissa.