Mulla piti olla viimeinen sairaslomaviikko tällä viikolla, mutta keskiviikon lääkäritapaamisessa lääkäri totes mun veriarvojen perustella olevan vielä levon tarpeessa ja sain sairaslomaa vielä viikon lisää. Infektioriski on niin suuri ja keho tarvitsee vielä toipumisaikaa.... Enpä pistänyt vastaan, koska väsy tulee edelleen aika nopeasti ja päikkärit kuuluu edelleen päivärutiineihin. Veriarvot kontrolloidaan vielä varmuuden vuoksi kuukauden päästä. Siihen asti pitäis ottaa suht rauhallisesti ja en saa rasittaa itseäni. Muuten lääkärillä ei ollut mitään uutta - kaikki näyttää lupaavalta, seuraavat viisi vuotta pitää käydä vuosikontrolleissa ja sain taas mappiin lisättäväksi muutaman infopaperin. Posti kiikutti jo perjantaina ajat elokuun kontrolleihin. Ärsyttää vain, että me vietetään aina kesälomaa elokuussa ja nyt mietitään siirretäänkö kontrolleja vaiko lomaa.
Onnilla on mennyt enimmäkseen hyvin. Onni ei oo arvostanut näitä vesikelejä, mutta lenkille se on kuitenkin lähtenyt. Naapurin koira oli yhtenä aamuna tehnyt ulko-ovella täyskäännöksen ja suunnannut takaisin nukkumaan, kun se oli nähnyt mikä keli oli.
Tiistaina Onni ei tullut tervehtii, kun tulin kotiin kauppareissulta. Mä sitten hätääntyneenä juoksin pitkin kämppää ja ajattelin Onnin saaneen kohtauksen. Unenpöpperöinen Onni "löyty" lopulta... Se ihmetteli mökkinsä (=kevythäkki) ovelta, että mitä mä oikein juoksentelen.
Torstaina Onnilla meni sitten hyvin huonosti. Onni sai torstaina päivällä kohtauksen ja yöllä sitten muutaman lisää. Yölliset kohtauket oli yllättävän rajuja ja ne tuli todella tiheään (kolme tunnin sisään), mutta sen jälkeen ei kohtauksia enää tullut. Onni ei ole ikinä aikaisemmin saanut kohtauksia noin tiheään ja maanantaiaamuksi on varattu aika eläinlääkäriin. Nyt herra näyttää olevan taas elämänsä kunnossa. Jos jotain positiivista tästä tilanteesta pitää hakea, niin tässä vierähti melkein neljä viikkoa kohtausten välillä! Syksyyn verrattuna, tilanteen pitäis olla parempi.
Onni täyttää ens keskiviikkona kolme vuotta. Viime syksynä oltiin ihan varmoja, että Onni ei välttämättä näe kolmevuotispäiväänsä. Tilannehan epilepsian suhteen oli aika toivoton välillä ja piti oikeasti miettiä mikä on oikein Onnia kohtaan. Ei kuitenkaan luovutettu... Nyt kuitenkin tilanne näyttä hieman toiveikkaammalta :)
Eilen juhlistettiin mun synttäreitä (viikon myöhässä) ja hoitojen loppumista. Me käytiin Peten koiratarvikkeessa shoppailemassa, Brunbergin tehtaalla ostamassa herkkuja, Porvoon keskustassa kävelemässä ja lopuksi sitten Bistro Sinnessä syömässä. Ei valittamista ruuan suhteen. Avokin nieriä ja musta ristotto oli parempaa kuin mun Wallenbergari, mutta ei mun annoksessa mitään vikaa ollut. Käytiin vielä kotimatkalla ruokakaupassa, joka tais olla se reissun raskain osuus. Multa meinas taas loppua kunto kesken kauppakassien kantamisessa, mutta sain ne kuitenkin roudattua autolle. (Tai siis mulla oli vain yksi kassi kannettavana ja avokilla loput.) Kotona piti sitten taas ottaa kahden tunnin päikkärit.
Tällä viikolla mä oon saanut aloitettua muutamia ikuisuusprojekteja - kylpyhuoneen kaakelit on hinkatttu ja muutamat vaatekappaleet olen korjannut. Mulla on ollut vuosia kaapissa korillinen vaatteita, joissa on pikkuvikoja (reikiä tai nappeja irronnut). Koriin on tullut tasaiseen tahtiin lisää vatteita ja se on pursunnut yli äyräiden jo jonkin aikaa. Tänään osa vaatteista lensi kieltämättä suoraan roskiin, mutta osan ompelin käyttökuntoon. Korissa on kyllä vielä vaatteita - pitää käydä hankkimassa oikeanväristä lankaa tai muuta paikkausmateriaalia. Ainakin tuohon koriin mahtuu taas uusia fiksausta kaipaavia vaatteita.
Onnilla on mennyt enimmäkseen hyvin. Onni ei oo arvostanut näitä vesikelejä, mutta lenkille se on kuitenkin lähtenyt. Naapurin koira oli yhtenä aamuna tehnyt ulko-ovella täyskäännöksen ja suunnannut takaisin nukkumaan, kun se oli nähnyt mikä keli oli.
Tiistaina Onni ei tullut tervehtii, kun tulin kotiin kauppareissulta. Mä sitten hätääntyneenä juoksin pitkin kämppää ja ajattelin Onnin saaneen kohtauksen. Unenpöpperöinen Onni "löyty" lopulta... Se ihmetteli mökkinsä (=kevythäkki) ovelta, että mitä mä oikein juoksentelen.
 |
| Parta kuvauskunnossa? |
Onni täyttää ens keskiviikkona kolme vuotta. Viime syksynä oltiin ihan varmoja, että Onni ei välttämättä näe kolmevuotispäiväänsä. Tilannehan epilepsian suhteen oli aika toivoton välillä ja piti oikeasti miettiä mikä on oikein Onnia kohtaan. Ei kuitenkaan luovutettu... Nyt kuitenkin tilanne näyttä hieman toiveikkaammalta :)
Eilen juhlistettiin mun synttäreitä (viikon myöhässä) ja hoitojen loppumista. Me käytiin Peten koiratarvikkeessa shoppailemassa, Brunbergin tehtaalla ostamassa herkkuja, Porvoon keskustassa kävelemässä ja lopuksi sitten Bistro Sinnessä syömässä. Ei valittamista ruuan suhteen. Avokin nieriä ja musta ristotto oli parempaa kuin mun Wallenbergari, mutta ei mun annoksessa mitään vikaa ollut. Käytiin vielä kotimatkalla ruokakaupassa, joka tais olla se reissun raskain osuus. Multa meinas taas loppua kunto kesken kauppakassien kantamisessa, mutta sain ne kuitenkin roudattua autolle. (Tai siis mulla oli vain yksi kassi kannettavana ja avokilla loput.) Kotona piti sitten taas ottaa kahden tunnin päikkärit.
Tällä viikolla mä oon saanut aloitettua muutamia ikuisuusprojekteja - kylpyhuoneen kaakelit on hinkatttu ja muutamat vaatekappaleet olen korjannut. Mulla on ollut vuosia kaapissa korillinen vaatteita, joissa on pikkuvikoja (reikiä tai nappeja irronnut). Koriin on tullut tasaiseen tahtiin lisää vatteita ja se on pursunnut yli äyräiden jo jonkin aikaa. Tänään osa vaatteista lensi kieltämättä suoraan roskiin, mutta osan ompelin käyttökuntoon. Korissa on kyllä vielä vaatteita - pitää käydä hankkimassa oikeanväristä lankaa tai muuta paikkausmateriaalia. Ainakin tuohon koriin mahtuu taas uusia fiksausta kaipaavia vaatteita.
 |
| Mun "To-do"-kori tänään aamulla |
Kommentit
Lähetä kommentti