Milloin teille tulee uusi koira?

Todella moni on kysellyt milloin meille tulee taas koira. Mun vastaus on ollut "sit joskus, ei nyt, katsellaan". Mulla on tosin ihan kamala koirakuume koko ajan, mutta koiran hankkiminen ei valitettavasti ole tällä hetkellä järkevää.

Mä ajattelin, että koirahoidokit vähentäis meidän koirakuumetta. Me ollaan viime syksystä asti lenkitetty ja otettu yökylään kavereiden koiria. Tästä ei todellakaan ole ollut mitään hyötyä meidän koirakuumeseen, vaikutus on ollut täysin päinvastainen. Koiran kanssa lenkkeily on niin kivaa ja sohvallekin kaipailtais päivystävää kainalokaveria. Mua myös ärsyttää se, että nykyään tulee ulkoiltua todella vähän ja kaipailen etenkin aamulenkkejä.

Avokki yllätti tänään sanomalla, että viimeistään kahden vuoden päästä hän ostaa koiran. Mun vastaus oli "anteeks, mitä sä sanoit?".  Avokki harvemmin ottaa näin selkeästi kantaa asioihin, joten tämä ilmoitus tuli ihan puun takaa.

Onneks tässä on vielä aikaa pähkäillä rotuvalintaa, koska ee ei olla vielä päästy yhteisymmärykseen millainen koira seuraavaks tulee. Avokki haluis snautserin ja muita vaihteoehtoja ei yksinkertaisesti ole. Ilmeisesti avokki ei saanut riittävästi yhdestä lenkillä pomppivasta apinasta ja mun rotuvalinta osu ensimmäisellä oikeaan.

Avokki ja Onni 3vee (=pomppiva apina) lenkillä

Olen luvannut, että koska Onni oli sen rotuinen kuin mä haluisin, niin avokki sais seuraavaks valita haluamansa koiran/rodun. Tosin silloin avokin lempirotu oli (springer)spanieli... Lupaukset on kaiketi pidettävä? Jos meille tulee se avokin haluama snautseri, niin mä haluisin snautserin Onnin kasvattajalta.

Söpö riiviö

Mun koiranvalintakriteerit on sitten vähän erilaiset kuin avokilla. Mä haluisin aikuisen 15-25 kg (=kodinvaihtajan). Rodulla ei ole väliä, kunhan sillä ei ole pahoja käytöshäiriöitä. Mua ei yhtään innosta se pentuaika. Pennut on söpöjä, mutta siinä mene tovi ennen kuin pääsee oikeasti harrastaa mitään tai voi lähteä esim. pidemmälle päiväretkelle. Onnikin oli vielä niin seinähullu ja kekseliäs pentuna, että mä olin ihan helisemässä. Toisaalta nyt ehkä ymmärtäisimme snautseria hieman paremmin, kun tiedetään ettei samat jutut toimi kuin Wilmalla (=saksanpaimenkoira) ja koiranhoito-oppailla voi heittää vesilintua. Onnille kun kaikki huomio oli hyvää huomiota ja tahtotila/itsepäisyys oli ihan eri tasolla kuin Wilmalla.

Onni osas jo pentuna ilmoittaa "hienovaraisesti" masurapsu-tarpeestaan

Avokki on yrittänyt pehmitellä mua ja sanonut, ettei se pentuaika nyt kestänyt niin kauaa. Se pahin on vain puol vuotta... Mun mielestä Onnissa alko näkymään pieni pilkahdus aikuistumisesta vasta siinä 1½ vuotiaana.  En sit tiedä mistä puolesta vuodesta avokki puhuu??? Onni oli yhtä poikkeusta lukuunottamatta sisäsiisti neljän kuukauden iässä.  Tästä iso kiitos kuuluu kasvattajalle ja hänen hyvälle pohjatyölle.
 

Onni 7 kk ja sohvaraivarit. Yllättävän hyvin toi sohva on kestänyt!

Tällä hetkellä meidän kriteerit taitaa siis olla: aikuinen pippuri-suola snautseri, jolla ei viiraa kovinkaan pahasti päässä. Nämä kriteerit täyttävää snautseria ei ihan heti taida löytyä... Ja niin, eihän me nyt tällä hetkellä olla edes hankkimassa koiraa.

Mun koirakuumetta ei tällä viikolla oo yhtään helpottanut se, että olen selaillut läpi kaikki kuvat Onnista. Mun pitäis löytää kuva Onnista, josta sais tehtyä hyvän snautseri-siluettikuvan. Tehtävä on osoittautunut haastavaksi, koska suurimmassa osassa kuvista Onni ei ole kovinkaan "edustava"...

Peruskuva Onnista -vatsa aina valmiina vastaanottamaan rapsutuksia