Wien - kuvareportaasi

Wienin reissun kuvasaldo on aika heikko, mutta Google Drivestä löytyy kymmenen sivua muistiinpanoja ja taskut oli kotiintullessa täynnä käyntikortteja. Konferenssikeskuksessa tuli vietettyä aamu kasista puol kuuteen - eli tuli opiskeltua koko rahan edestä. 

Alla olevaa kukka-asetelmaa tuli ihailtua usein, koska tämä oli meidän duuniporukoiden tapaamispaikka päivän päätteeksi. 

Noin 5 m korkea kukka-asetelma konferenssikeskuksessa

Elämäni ensimmäinen live-ooppera esitys tuli myös koettua konferenssikeskuksessa. Kuulostihan se ihan hienolta, mutta en välttis maksais siitä.

Oopperaesitys

Loppuviikosta valittelin kolleegoille jumiutuneita lihaksia ja yritin availla jumeja lauantaiaamuna juoksulenkillä. Onhan se ennenkin toiminut! Lenkki suuntautui samaan puistoon, missä juhannuksena viisi vuotta sitten avokin kanssa käveltiin. Puisto ei ollut muuttunut yhtään ja paljon hyviä muistoja tulvi mieleen.

Aamulenkillä ja ei yhtään kukkaa missään

Lenkki oli todella piristävä ja olo oli puoleen päivään asti hyvä, mutta sitten tuli totaalinen väsähdys ja nousi kuume. Valitettavasti illalla oli pakollista menoa.. eli buranaa nassuun ja toivottiin parasta. Se pakollinen meno järjestettiin Rathaus-talon kellarissa. Harmittaa kun ei ollut kameraa mukana - se oli hieno paikka ja sinne ei varmaan ihan perusturistina pääse. 

Sunnuntaina oli vika päivä Wienissä ja se oli vielä melkein täys "työpäivä". Keskellä päivää oli kaksi tuntia vapaata ja mä päätin kävellä läheiselle tornille. 

Avokilla on kohtalaisen paha korkeanpaikankammo ja sitä ei olis ikinä saanut tuonne. Mä käytin tilaisuutta hyväksi ja käväsin tuolla "huipulla". Näkymät oli ihan kivat ja vihdoinkin paistoi aurinko!

Näkymät tornin huipulta

 Tämän jälkeen kävin kuuntelemassa konferenssin viimeisen session ja kaikkeni antaneena tein sellaisen parin tunnin välikuoleman hotellin sänkyyn.

Kuuden paikkeilla könysin ylös sängystä ja suuntasin kävelylle, koska tämähän oli vika ilta Wienissä!

Donaun rannalla

Kävelin "puolivahingossa" hotellilta Wienin läpi Rathaus-talolle. Rakennuksen eteen oli pystytetty luistelurata, joka kattoi suurimman osan puistosta/aukiosta.

Parlamenttitalon (Rathaus?) edessä oli luistinrata

Luistinrata kiemurteli puiston puolelle

Yritin herätellä ruokahalua omenapunssilla ja fiilistelin tunnelmaa luistinradan äärellä, mutta ei siitä yhtään se nälkäsempi tai pirteämpi olo tullut. Ihanan hilpeä tunnelma tuolla oli!

Apfelpunch

Otin sitten ratikan kotiin ja söin läheisessä italialaisessa, joka osoittautui kreikkalaiseksi. Ei ollut yhtään nälkä, mutta päivällä olin syönyt vain sämpylän... niin normaalistihan ainakin teoriassa olisin tarvinnut ruokaa. Ruoka ei ollut hääppöstä, mutta se oli halpaa ja ajoi asiansa.

Maanantaiaamu meni pakatessa matkalaukkuja ja nauttien kiirettömästä.. mutta vähän väsähtäneestä aamusta. Kotiin tulin Lufthansalla Munchenin kautta. Oli hieman hämmentävää, kun lennolla oli juomatarjoilu kohdillaan. Viiniä ja kaljaa olis saanut, jos olis halunnut. Mä pysyin vesilinjalla.

Matkalla kotiin

Tämän reissun eksoottisin ruokakokemus oli ehdottomasti Hard Rock Cafeen paikallinen burgeri. Sämpylöiden välissä oli meinaan kaksi Wieninleikettä ja se tarjoiltiin vadelmahillon kanssa?! Harmittaa kun tästäkään ei ole kuvatodisteita. Paras ruoka oli eräässä thaimaalaisessa Bangkok-nimisessä ravintolassa. Mä söin katkarapuja vihannespedillä ja se oli aivan taivaallista.

Yhteenvetona tästä reissusta pitää todeta, että valitettavasti Wien taitaa olla himpun verran liian eksoottinen paikka mulle. Viimeksi olin siellä ihan jäätävässä vatsataudissa ja tällä kertaa kuumeessa.