Siirry pääsisältöön

Hyvä ruoka, parempi mieli

Viime viikko ei mennyt ihan putkeen. Torstaina aamulla mun kännykkä sanoi yllättäen itsensä irti  - kännyn herätyskello soi niin kuin pitikin, mutta sitten se pimeni ja ei enää ladannut, bootannut eikä osoittanut mitään elon merkkejä. Ärsyttävää! Samana päivänä menin töihin pyörällä ja mun etuvaihtaja ei ollut enää säädöissään ja ketjut tipahteli ainakin viis kertaa per suunta. ÄRSYTTÄVÄÄ! Päivän harmituksen kruunasi kun sain töissä meidän erään koneen täysin jumiin/sekaisin. Jäi sit ärsyttävästi pari asiaa kesken. Torstain pelasti täysin avokin tekemä piirakka, joka oli valmis just samalla hetkellä kun astuin sisään ovesta.

Perjantaina töissä tuli eteen ylläriprojekti, joka piti sada HETI valmiiksi. Jäi sit pari muuta asiaa tekemättä taas. Perjantai-ilta oli tosin ihan täydellinen.  

Töiden jälkeen, avokki noukki mut töistä ja me suunnaattiin Merimakasiineille syömään. Avokki oli ostanut lahjakortin Grouponilta, joten halvalla päästiin syömään kolmen ruokalajin menu (Keittiömestarin menu). Alkuruokana oli äyriäiskasari, josta siirryttin päärauokana tarjoilluna paistetun hauen kautta tyrniyllätys jälkiruokaan. Alkuruoka (äyriäiskasari) oli ehdottomasti paras ja annos oli todella iso. Tosin en ole ikinä saanut ravintolassa simpukoita ja katkarapuja sisältävää ruokaa, josta en olis tykännyt. (Jos ei lasketa sitä yhtä "italialaisen" ravintolan tuoreeksi mainostamaa tölkkisimpukkapastaa USA:ssa vuonna 2010)

Mmmmmmm
Pääruoan hauki ja jälkiruoaksi ollut tyrniyllätys olivat myös hyvin tehty... Se alkuruoka-annos oli vain niin iso, joten en jaksanut syödä koko pääruokaa ja jälkiruokakin meni hieman ahtamiseksi. Mut siis simpukoita on vaikea päihittää - ainakin  mun mielestä.

Ravintolassa oli todella rento ja rauhallinen tunnelma. Vaikka ravintolassa oli useimmissa pöydissä asiakkaista, niin ravintola ei ollut kuitenkaan hälyisä. Suuniteltiin, että tänne vois tulla tekee yhden jos toisenkin pyöräreissun. 

Lauantai-iltana oli vuorossa sitten vähän lisää herkuttelua kavereiden kanssa Hoku-ravintolassa. Siellä oli myös hyvää ruokaa ja sinnekkin vois mennä toiste.

Kommentit

Suositut tekstit

Perjantai on paras

Perjantai on paras, koska perjantaisin ehdin kotiin ennen avokkia sniffailee Onnin  unituoksuja.  Onnista lähtee nukkuessa ihan  mielettömän hyvä ja huumaava tuoksu. Olemme nimenneet sen "hyvän olon"-tuoksuksi. Tuoksu on voimakkain tassuissa ja niskassa... Tuoksun lisäksi, kotiintuloa parantaa tietenkin ovelle vastaan kömpivä Onni (silmät ristissä ja parta ihan vinossa). Joskus Onni tulee pienellä viivellä tervehtimään, mutta välillä se ei viitsi edes vaivautua herämään... vaan jatkaa koisimista. Toki perjantai on myös ihana päivä, koska edessä on (useimmiten) useampi vapaapäivä. Eilisen (perjantain) kruunasi vielä yhteislenkki koirapuistoon (minä, avokki ja Onni).

Ummikot Aasiassa 2016- Hong Kong ja ruokailu

Hong Kongista ei ihan heti ravintolat lopu. Tämän lisäksi tarjolla oli vielä katuruokaa, kauppahallien ruokapaikat sekä ruokaan erikoistuneita yötoreja (night market). Söimme siis vähän kaikkea.... Suurin haaste ruokailussa oli tikuilla syöminen... tai siis avokilla oli lähinnä ongelmia. Tää oli ehkä eka reissu missä mä lähes aina lappasin ruokaa suuhuni nopeampaan tahtiin kuin avokki. (Normaalisti se on siis toisinpäin.) Ravintoloiden tehokkuus tuli meille yllärinä - ruokia ei tarvinnut odotella ja pääruoka saattaa tulla pöytään enne alkuruokia. Tilatut juomat löysi tosin todella harvoin meidän pyötään... Mut ei se oo nyt niin justiinsa. Menomatkan hotelliaamupala tuli banaaninlehteen käärittynä. Banaaninlehteen käärittyä kanaa ja riisiä Testasimme kehuttua Dim Sum ravintolaa ekana päivänä Hong Kongissa. Dim sumit ovat höyrytettyjä liha/taikina/kasvis palleroita, mutta vois sanoa etten vieläkään ihastunut tähän ruokaa... tai minulla ei ainakaan ole tarvetta ihan heti uusia...

G - Google Drive

Ostin uuden puhelimen kesällä (Sony Xperia Go) ja tämän hankinnan myötä meidän talouden ostoslistat vaihtui sähköiseen muotoon Google Drivelle . Hyvät puolet tässä on, että ostoslistaa voi täydentää milloin haluaa ja se ei voi unohtua kotiin (puhelin tietty pitää olla mukana). Avokin mielestä plussaa on myös, että ei tarvitse arvailla mitä huonolla käsialalla kirjoittamassani ostoslistassa lukee ja tarvittaessa soitella perään. Google driveltä löytyy myös paljon muuta - matkasuunnitelmat ja matkan budjetit, listan hyväksi havaituista ruuista (joka helpottaa pähkäilyä viikonlopun sapuskoista) ja lista Onnin osaamista käskyista on työn alla. Uusi puhelin oli kyllä ihan kiva, varsinkin kun edellinen oli 5 vuotta vanha ja siitä putoili jo ruuveja. Radion kuuluvuus on tässä uudessa puhelimessa huomattavasti huonompi kuin vanhassa puhelimessa, mutta muuten se on kyllä ihan riittävän hyvä minulle. Puhelimella otettu kuva aamulenkillä lokakuussa.

Barefootshoes osa 2

Vuonna 2009 (tai 2008) mä ostin edelliset työkengät. Ne on palvellu hyvin ja ovat jo aika kulahtaneen näköiset (kuten kuvasta näkyy).   Pari viikkoa sitten UPS kiikutti kotiin (tai siis naapuriin???) Merelin Barfoot kengät. Ne on ihanan kevyet ja ostos ei oo ainakaan vielä kaduttanut. Vaikka mun ei päivisin paljoa tartte kävellä töissä, niin jalat ovat jotenkin virkeämmät päivän päätteeksi. Nyt mä sit mietin että pitäiskö tuollaiset hankkia myös kotikäyttöön. Väri vois silloin varmaan olla hieman hillitympi. (Nuo valkoiset kengät sydämellä jäivät eläkkeelle ja toimivat nykyään takapihakenkinä.)

Etelään junalla ja pyörällä (Viro ja Latvia) - Junailua rannikolla (8. päivä)

Päivä valkeni pilvisenä ja totuttua viileämpänä. Söimme aamupalan kaikessa rauhassa ja pesin vielä koneellisen pyykkiä. Aamupäivällä suuntasimme läheiselle Vecakin asemalle. Olimme hyvissä ajoin asemalla, joten o dottelimme junaa tovin ja ihmettelimme asemakissan lisäksi myös metsäpalo varoitus-kyltin vieressä olevaa punkkivaroitus kylttiä. Vecakin asemakissa Punkkivaroitus Juna tuli ajallaan ja kipusimme junaan. Tällä kertaa se oli hieman kevyempää, koska suurin osa tavaroista jäi tietenkin majapaikaan. Junassa oli tällä kertaa myös telineet pyörille Junailua Ensimmäinen kohde oli polkupyörämuseo. Tämä on erään intohimoisen fillariharrastajan pitämä museo . Sisäänpääsy maksoi muutama euron ja museon omistajan poika kertoili meille eri pyöristä. Kaikki pyörät oli löydetty Lativasta ja niitä pyöriä oli ihan hirmuinen määrä - kilpapyöriä, tandemeja, venäläisä ja saksalaisia armeijan fillareita sekä itse tehtyjä puisia pyöriä. Mä olin vähän alkuun "vähemmän ...