Siirry pääsisältöön

Luoteis-Viro pyörällä - Haapsalusta Padiseen (päivä 5)

Hieman haikeana jätettiin Kassimaja taaksemme ja suuntasimme etupyörät kohti itää. Kotimatka oli siis alkanut ja edessä pisin etappi (60 km).  Haapsalusta lähdettiin polkee sitä pyörätieksi muutettua rautatietä. Se oli todella tasaista, suoraa ja hyvälaatuista (kovaa) hiekkatietä. Ja erittäin tylsää poljettavaa!!! Ainoina töyssyinä oli nyrkin kokoiset etanat, joita alkumatkasta yritin tuloksetta väistellä. YÖK!

Tasaista puurtamista
Ainoa mieleen jäänyt nähtävyys tuolta tieltä oli tuo Ristin rautatieasemalla ollut risti. Risti oli muistomerkkinä Siperiaan karkotetuille... joita on ollut muuten paljon.

Risti Ristissä
Rististä suuntasimme pohjoiseen ja ajoimme osittain samaa reittiä kuin menomatkalla esim. käväisimme taas Lintsillä.
Lintsillä
Matka taittui taas ihan liian nopeasti ja olimme ihan liian aikaisin majapaikassamme - Padisen kartanossa. Toisaalta oli todella hyvä, että olimme siellä ajoissa... koska ensimmäiset sadepisarat tipahtelivat kun kurvasimme kartanon pihaa ja saimme huoneemme myös heti. Hetken kuluttua satoi jo kaatamalla.

Kartano ympäristöineen oli todella kaunis paikka ja siellä oli kohtalaisen paljon nähtävää. Kartano oli pienen lammen vieressä ja piha oli täynnä pikkurillin pään kokoisia sammakonpoikasia.

Kartanorakennus
Kartanon ympäristö oli täynnä kukkivia ruusuja, joita kävimme ihailemassa useamman kerran.

Ruusuja
Rakennus oli myös kauniisti entisöity sisältä ja siellä oli myös ihan jees ravintola.

Kynttiläillallisella

Kartanon vieressä oli ison luostarin rauniot. Luostarissa oli torni, josta ihailimme maisemia.

Luostari
Luostarin sisäpihalla - meitsi pilaa avokin "taidekuvat" 
Vaikka poljimme pidemmän matkan kuin aikaisempina päivinä... niin olis sitä voinut helposti polkea parikyt kilsaa lisää. 

(Päivämatkan pituus 65 km)

Kommentit

Suositut tekstit

Slovenia - Matkapäivä 1 (Radovljica ja Bled)

Keskiviikko iltana pakkasin laukut ja vein Onnin hoitoon. Mulla on aina ihan mieletön stressi laukun pakkaamisesta ja yritän vain jatkuvasti lykätä sitä. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta matkalaukun pakkaaminen on todella ahdistavaa hommaa. Avokki ei oikein ymmärrä/arvosta tätä minun pakkaus-stressiä. Torstaina aamulla lento lähti kymmenen paikkeilla. Olimme totuttuun tapaan ajoissa lentokentällä ja joimme siellä perinteiset teet. Lento olisi ollut mukavampi ilman takapenkin juoppoja ja ilmakuoppia. Ne ilmakuopat oli yllättävän voimakkaita töyssyjä, ihmiset koneessa ihan kirkui. Mä en tykkää lentämisestä, mutta ei ne nyt niin pahoja ollut. Ne juopot meidän takana oli ihan kamalia, ikinä ei oo lennolla ollut niin äänekkäitä ihmisiä. Se niiden "puhe" tuli korvakuulokkeidenkin läpi, eli sitä ei päässyt edes pakoon. Onneksi lento oli vain sen 2½ tuntia. Ljubljanan lentokentällä oli juuri satanut ja ilma oli todella kostea ja lämmin. Autovuokraamossa oli pitkät jonot ja siell...