Siirry pääsisältöön

Luoteis-Viro pyörällä - Päiväretki Paldiskiin (päivä 6)

Koska tarkoituksena oli yöpyä vielä toinenkin yö Padisessa, niin edessä oli päiväretki jonnekin. Suunnitelmia emme asian suhteen tosin olleet tehneet. Aamulla katselimme keliä ja karttaa - päätimme sunnata parinkymmenen kilometrin päähän Paldiskiin. Siellä olis tiedossa ainakin joku majakka ja niemenkärki.

Lähdimme polkemaan kohti Paldiskia aurinkoisessa kelissä pientä metsätietä pitkin. Tie oli aika märkä, liukas ja mutainen eilisen sateen jäljiltä, mutta maisemat olivat täysin sen pienen vaivan arvoiset. Yllätimme pellolla hengailevan ison kurkiparven, mutta emme valitettavasti saaneet kuvaa näistä. Bongasimme myös ketunpoikasen ja monta heinäpaalia.

Heinäpaaleja
Ensikosketus Paldiskiin ei ollut kovinkaan miellyttävä - iso satama, ankeita rakennuksia, kova tuuli ja (päivän ensimmäinen) vesikuuro. Maisema ja keli muuttui heti päästyämme Paldiskin pohjoispuolella olevalle niemenkärjelle. Aurinko alkoi paistaa, tuulimyllyt humisivat ja maisemat oli "aika" upeita.



Tuulimyllyjä
Jyrkänne

Se niemenkärjessä ollut majakka oli ihan perusmajakka ja vaikka sen olis pitänyt olla auki, niin se ei ollut.  Maisemien ihailu keskeytyi sadekuuron takia ja jäimme pitelemään sadetta jonkun rakennuksen oviaukkoon.

Se majakka


Sade lakkasi ja aurinko tuli esiin. Jatkoimme matkaa ja ajelimme metäspolkuja pitkin takaisin Paldiskiin. Matkanvarrella pääsimme hieman lähemmäksi tuulimyllyjä ja bongasimme myös vanhan kartanon rauniot.

Rauniot oli yksityisalueella, joten lähemmäksi emme päässeet
Paldiskiin päästyämme suuntasimme Tavern Peetri Toll ravintolaan. Se ruoka oli ihan sika hyvää - ja mä söin siis jotain valkosipuli sianlapaa (tai jotain sinnepäin). Paikan pitäjät olivat erittäin mukavia ja toivat ruokapöytään useita paksuja valokuva-albumeja. Albumeissa oli vanhoja kuvia Paldiskista. Saimme myös kaupungin kartan. Kartta tosin olis ollut hyvä olla jo vähän aikaisemmin.... Totesimme heti, että matkalla majakalle oli jäänyt vähän asioita näkemättä. Ravintolan yläkerrassa oli myös valokuvanäyttely ja kävimme katsastamassa sen, koska ulkona satoi. Kuvien katselu oli mielenkiintoista, varsinkin kun ravintolanpitäjä selitti kuviin liittyvää paikan historiaa. Paldiskilla on todella värikäs historia. Siellä on ollut  keskitysleiri, merikoulu, ydisukellusveneitä,ja jopa ihan oma harjoitusreaktori ydinsukellusveneiden miehistölle. Näistä tosin ei ole enää jälkeäkään - kaikki on purettu. Paldiski on myös ollut merkittävä satama ja iso satamahan siellä vieläkin on. Moni taiteilija on myös asunut Paldiskissa.

Sade lakkasi ja lähdimme polkemana toisen kierroksen sinne majakalla. Koukkasimme jonkin vanhan linnoituksen kautta. Linnoitus ei ollut muuta kuin vihreitä kumpuja ja sikana itikoita. Eli ei kovinkaan viihtyisä paikka.

Jatkoimme matkaa niemenkärkeen tai oikeastaan eräälle jyrkänteelle. Emme taaskaan valinneet sitä kuivinta reitti = koko metsäpolun levyisiä syviä lätäköitä. Jalat oli lopulta ihan litimärät, joten jätimme kengät kuivumaan pyörän tarakalle.... Portaat oli hieman haasteelliset paljain jaloin.

Portaikko rannalle
Ranta oli ihan kivan näköinen, mutta ei siis mikä uimaranta... vaan isoa kiveä. Fiilistä hieman laski lähestyvä vesisade. Sateet tuli kaikki lännestä ja tuolta näki erittäin hyvin lähestyvät saderintamat.

Rantsu
Rannan ihailu päättyi taas vesisateeseen ja lähdimme polkemaan vauhdilla takaisin kohti Paldiskia. Paldiskissa kävimme vielä iltapäiväteellä ja yritimme hieman kuivatella ja lämmitellä. Totesimme, että Paldiskissa ei hirveästi ole enää mitään nähtävää ja päätimme lähteä kotia kohti- tai siis kartanoa kohti.

Kotimatkalla pysähdyimme vielä kuvailemaan matkan varrella ollelle tasangolle. Tässä vaiheessa alkoi hieman huolestuttaa juuri menosuunnassamme näkyvä salamointi.

Kohta sataa
Ilmeisesti onnistuimme kuitenkin välttämään ukkoskuurot ja kartanolle pääsimme taas juuri ensimmäisten vesipisaroiden putoillessa. Mutta eipä se olis haitannut, vaikka oltais kastuttu vähän lisää.

Ilta vietettin taas hyvästä ruuasta nauttien. Padisen kartanon ravintolassa on muuten aivan ihania teekuppeja!!! Paikallisen keraamikon tekemiä ja näitä olis saanut ostaa ihan kotiinkin.

Teekupit
Illallisen jälkeen kävin tietty vielä nuuhkimassa ruusuja pihalla.


Kelistä huolimatta, Paldiski taisi olla tämän reissun kohokohta. Kilometrejä kertyi päivän aikana noin 65.

Kommentit

Suositut tekstit

Perjantai on paras

Perjantai on paras, koska perjantaisin ehdin kotiin ennen avokkia sniffailee Onnin  unituoksuja.  Onnista lähtee nukkuessa ihan  mielettömän hyvä ja huumaava tuoksu. Olemme nimenneet sen "hyvän olon"-tuoksuksi. Tuoksu on voimakkain tassuissa ja niskassa... Tuoksun lisäksi, kotiintuloa parantaa tietenkin ovelle vastaan kömpivä Onni (silmät ristissä ja parta ihan vinossa). Joskus Onni tulee pienellä viivellä tervehtimään, mutta välillä se ei viitsi edes vaivautua herämään... vaan jatkaa koisimista. Toki perjantai on myös ihana päivä, koska edessä on (useimmiten) useampi vapaapäivä. Eilisen (perjantain) kruunasi vielä yhteislenkki koirapuistoon (minä, avokki ja Onni).

Ummikot Aasiassa 2016- Hong Kong ja ruokailu

Hong Kongista ei ihan heti ravintolat lopu. Tämän lisäksi tarjolla oli vielä katuruokaa, kauppahallien ruokapaikat sekä ruokaan erikoistuneita yötoreja (night market). Söimme siis vähän kaikkea.... Suurin haaste ruokailussa oli tikuilla syöminen... tai siis avokilla oli lähinnä ongelmia. Tää oli ehkä eka reissu missä mä lähes aina lappasin ruokaa suuhuni nopeampaan tahtiin kuin avokki. (Normaalisti se on siis toisinpäin.) Ravintoloiden tehokkuus tuli meille yllärinä - ruokia ei tarvinnut odotella ja pääruoka saattaa tulla pöytään enne alkuruokia. Tilatut juomat löysi tosin todella harvoin meidän pyötään... Mut ei se oo nyt niin justiinsa. Menomatkan hotelliaamupala tuli banaaninlehteen käärittynä. Banaaninlehteen käärittyä kanaa ja riisiä Testasimme kehuttua Dim Sum ravintolaa ekana päivänä Hong Kongissa. Dim sumit ovat höyrytettyjä liha/taikina/kasvis palleroita, mutta vois sanoa etten vieläkään ihastunut tähän ruokaa... tai minulla ei ainakaan ole tarvetta ihan heti uusia...

G - Google Drive

Ostin uuden puhelimen kesällä (Sony Xperia Go) ja tämän hankinnan myötä meidän talouden ostoslistat vaihtui sähköiseen muotoon Google Drivelle . Hyvät puolet tässä on, että ostoslistaa voi täydentää milloin haluaa ja se ei voi unohtua kotiin (puhelin tietty pitää olla mukana). Avokin mielestä plussaa on myös, että ei tarvitse arvailla mitä huonolla käsialalla kirjoittamassani ostoslistassa lukee ja tarvittaessa soitella perään. Google driveltä löytyy myös paljon muuta - matkasuunnitelmat ja matkan budjetit, listan hyväksi havaituista ruuista (joka helpottaa pähkäilyä viikonlopun sapuskoista) ja lista Onnin osaamista käskyista on työn alla. Uusi puhelin oli kyllä ihan kiva, varsinkin kun edellinen oli 5 vuotta vanha ja siitä putoili jo ruuveja. Radion kuuluvuus on tässä uudessa puhelimessa huomattavasti huonompi kuin vanhassa puhelimessa, mutta muuten se on kyllä ihan riittävän hyvä minulle. Puhelimella otettu kuva aamulenkillä lokakuussa.

Barefootshoes osa 2

Vuonna 2009 (tai 2008) mä ostin edelliset työkengät. Ne on palvellu hyvin ja ovat jo aika kulahtaneen näköiset (kuten kuvasta näkyy).   Pari viikkoa sitten UPS kiikutti kotiin (tai siis naapuriin???) Merelin Barfoot kengät. Ne on ihanan kevyet ja ostos ei oo ainakaan vielä kaduttanut. Vaikka mun ei päivisin paljoa tartte kävellä töissä, niin jalat ovat jotenkin virkeämmät päivän päätteeksi. Nyt mä sit mietin että pitäiskö tuollaiset hankkia myös kotikäyttöön. Väri vois silloin varmaan olla hieman hillitympi. (Nuo valkoiset kengät sydämellä jäivät eläkkeelle ja toimivat nykyään takapihakenkinä.)

Etelään junalla ja pyörällä (Viro ja Latvia) - Junailua rannikolla (8. päivä)

Päivä valkeni pilvisenä ja totuttua viileämpänä. Söimme aamupalan kaikessa rauhassa ja pesin vielä koneellisen pyykkiä. Aamupäivällä suuntasimme läheiselle Vecakin asemalle. Olimme hyvissä ajoin asemalla, joten o dottelimme junaa tovin ja ihmettelimme asemakissan lisäksi myös metsäpalo varoitus-kyltin vieressä olevaa punkkivaroitus kylttiä. Vecakin asemakissa Punkkivaroitus Juna tuli ajallaan ja kipusimme junaan. Tällä kertaa se oli hieman kevyempää, koska suurin osa tavaroista jäi tietenkin majapaikaan. Junassa oli tällä kertaa myös telineet pyörille Junailua Ensimmäinen kohde oli polkupyörämuseo. Tämä on erään intohimoisen fillariharrastajan pitämä museo . Sisäänpääsy maksoi muutama euron ja museon omistajan poika kertoili meille eri pyöristä. Kaikki pyörät oli löydetty Lativasta ja niitä pyöriä oli ihan hirmuinen määrä - kilpapyöriä, tandemeja, venäläisä ja saksalaisia armeijan fillareita sekä itse tehtyjä puisia pyöriä. Mä olin vähän alkuun "vähemmän ...