Siirry pääsisältöön

Ummikot Aasiassa 2016 - Hualien

Edellisen päivän sateet Tarokossa ilmeni vain enää märkinä kenkinä aamulla. Edessä oli luvassa lämmin aurinkoinen päivä tutustuen Hualienin kaupunkiin. Tarkoituksena oli ensin lainata majapaikkamme pyöriä, mutta pian totesimme ettei meidän kunto ja lämmönsietokyky (+30 astetta) riitä siihen mitä olimme suunnitelleet tekevämme. Kävimme sitten juna-aseman kupeessa olevassa Giantin-liikkeessä vuokraamassa sähköpyörät.

Giantin sähköpyörä
 Eka suuntasimme avokin bongaamalla kevyelle 4 km aamureippailulle Zuo cang trailille. Polun alussa on infokeskus, jonka henkilökuntaan kuulunut mies oli erittäin ystävällinen ja antoi meille jopa kauniita postikortteja mukaan.(Jos olen unohtanut aikaseimmin mainita, niin taiwanilaiset ovat äärettömän ystävällisiä ja avuliaita.)

Reitin kartta - ihan vaan pari mutkaa
No tämä aamureippailu oli sitten kaikkea muuta kuin kevyttä eli koko 4 km nousua. Hiestä märkiä oltiin jo ennen ensimmäistä kilometriä. Mä olin ihan varma ettei me sinne "huipulle" jakseta kävellä.
Vastamäessä
Ylempänä oli sellainen kiva tuulenvire... joten noususta tuli ihan siedettävä. Se alku oli ehdottomasti pahin ja ehkä myös jyrkin.




Noin kahden kilometrin kohdalla jäimme lepuuttelemaan jalkoja ennen loppurutistusta. Kävin huuhtelemassa naamaani taukopaikan vessassa.Kun kävelin takaisin avokin luokse, niin sain sätkyn kun vierestä kuuluikin outoa ääntä. Mä olin 100% varma että sieltä nyt hyökkää joku valtava käärme kimppuun, mutta siinä kymmenen metrin päässä hengailikin Formosan makaki.
Formosan makaki.

Lopulta tuli esiin useampiakin makakeja ja nämä olivat siis ihan villinä luonnossa... ja eivät hyökänneet kimppuu kuten esim Gibraltarilla olevat apinat.

Reitin päätepisteessä oli taukopaikka ja siellä oli olikin ihan mieletön määrä perhosia. Niitä oli ihan kaikkialla.


Alaspäin mentiinkin sitten vähemmän hikisissä merkeissä ja pysähdyttiin vielä hetkeksi ihailemaan aina välillä näkyviä makakeja.



Luontopolulta ajeltiin koko kaupungin läpi rannalle. Se oli ihan jännää, kun sitä liikennettä oli kuitenkin aika paljon. Onneksi tuo liikennekäyttäyminen on kuitenkin Taiwanissa ihan maltillista ja huomattavasti järkevämpää kuin esim. Italiassa. 
Muodikkaana liikenteessä
Ajelimme pitkin kaunista rantaa pohjoiseen. Hualien tarkoittaa pyörrevirtaa ja paikka siis saanut nimensä vaarallisista pyörrevirroista meressä kaupungin edustalla. Täällä ei siis kannata uida.


Paikoitellen reitti oli hieman haastava, koska pari viikkoa aikaisemmin riehunut taifuuni oli hieman syövyttänyt rantareittiä. Onneksi olimme kesällä treenanneet pyörän kantamista... ja nämä modernimmat sähköpyörät olivat huomattavsti kevyemmät kuin Liuqiu-saaren sähköpyörät.


Hengailimme rannalla jonkun aikaa. Se oli ihan tyhjillään, mutta rantabulevardilla oli enemmänkin jengiä. Hassua oli että paikalliset turistit kuvasivat meitä... ja kyselivät mistä olimme ja miten sinne olimme päätyneet.


Koska rannalla ei saa uida, niin kahlailimme ja viilentelimme lähinnä jalkojamme. Aivan upea ranta ja olis ollut niin ihanaa uida....
Tyynenvaltameren rannalla

Hualiensissa on varmasti muutakin nähtävää, mutta aika ei vain riittänyt enempään.


Kommentit

Suositut tekstit

Perjantai on paras

Perjantai on paras, koska perjantaisin ehdin kotiin ennen avokkia sniffailee Onnin  unituoksuja.  Onnista lähtee nukkuessa ihan  mielettömän hyvä ja huumaava tuoksu. Olemme nimenneet sen "hyvän olon"-tuoksuksi. Tuoksu on voimakkain tassuissa ja niskassa... Tuoksun lisäksi, kotiintuloa parantaa tietenkin ovelle vastaan kömpivä Onni (silmät ristissä ja parta ihan vinossa). Joskus Onni tulee pienellä viivellä tervehtimään, mutta välillä se ei viitsi edes vaivautua herämään... vaan jatkaa koisimista. Toki perjantai on myös ihana päivä, koska edessä on (useimmiten) useampi vapaapäivä. Eilisen (perjantain) kruunasi vielä yhteislenkki koirapuistoon (minä, avokki ja Onni).

Ummikot Aasiassa 2016- Hong Kong ja ruokailu

Hong Kongista ei ihan heti ravintolat lopu. Tämän lisäksi tarjolla oli vielä katuruokaa, kauppahallien ruokapaikat sekä ruokaan erikoistuneita yötoreja (night market). Söimme siis vähän kaikkea.... Suurin haaste ruokailussa oli tikuilla syöminen... tai siis avokilla oli lähinnä ongelmia. Tää oli ehkä eka reissu missä mä lähes aina lappasin ruokaa suuhuni nopeampaan tahtiin kuin avokki. (Normaalisti se on siis toisinpäin.) Ravintoloiden tehokkuus tuli meille yllärinä - ruokia ei tarvinnut odotella ja pääruoka saattaa tulla pöytään enne alkuruokia. Tilatut juomat löysi tosin todella harvoin meidän pyötään... Mut ei se oo nyt niin justiinsa. Menomatkan hotelliaamupala tuli banaaninlehteen käärittynä. Banaaninlehteen käärittyä kanaa ja riisiä Testasimme kehuttua Dim Sum ravintolaa ekana päivänä Hong Kongissa. Dim sumit ovat höyrytettyjä liha/taikina/kasvis palleroita, mutta vois sanoa etten vieläkään ihastunut tähän ruokaa... tai minulla ei ainakaan ole tarvetta ihan heti uusia...

G - Google Drive

Ostin uuden puhelimen kesällä (Sony Xperia Go) ja tämän hankinnan myötä meidän talouden ostoslistat vaihtui sähköiseen muotoon Google Drivelle . Hyvät puolet tässä on, että ostoslistaa voi täydentää milloin haluaa ja se ei voi unohtua kotiin (puhelin tietty pitää olla mukana). Avokin mielestä plussaa on myös, että ei tarvitse arvailla mitä huonolla käsialalla kirjoittamassani ostoslistassa lukee ja tarvittaessa soitella perään. Google driveltä löytyy myös paljon muuta - matkasuunnitelmat ja matkan budjetit, listan hyväksi havaituista ruuista (joka helpottaa pähkäilyä viikonlopun sapuskoista) ja lista Onnin osaamista käskyista on työn alla. Uusi puhelin oli kyllä ihan kiva, varsinkin kun edellinen oli 5 vuotta vanha ja siitä putoili jo ruuveja. Radion kuuluvuus on tässä uudessa puhelimessa huomattavasti huonompi kuin vanhassa puhelimessa, mutta muuten se on kyllä ihan riittävän hyvä minulle. Puhelimella otettu kuva aamulenkillä lokakuussa.

Barefootshoes osa 2

Vuonna 2009 (tai 2008) mä ostin edelliset työkengät. Ne on palvellu hyvin ja ovat jo aika kulahtaneen näköiset (kuten kuvasta näkyy).   Pari viikkoa sitten UPS kiikutti kotiin (tai siis naapuriin???) Merelin Barfoot kengät. Ne on ihanan kevyet ja ostos ei oo ainakaan vielä kaduttanut. Vaikka mun ei päivisin paljoa tartte kävellä töissä, niin jalat ovat jotenkin virkeämmät päivän päätteeksi. Nyt mä sit mietin että pitäiskö tuollaiset hankkia myös kotikäyttöön. Väri vois silloin varmaan olla hieman hillitympi. (Nuo valkoiset kengät sydämellä jäivät eläkkeelle ja toimivat nykyään takapihakenkinä.)

Etelään junalla ja pyörällä (Viro ja Latvia) - Junailua rannikolla (8. päivä)

Päivä valkeni pilvisenä ja totuttua viileämpänä. Söimme aamupalan kaikessa rauhassa ja pesin vielä koneellisen pyykkiä. Aamupäivällä suuntasimme läheiselle Vecakin asemalle. Olimme hyvissä ajoin asemalla, joten o dottelimme junaa tovin ja ihmettelimme asemakissan lisäksi myös metsäpalo varoitus-kyltin vieressä olevaa punkkivaroitus kylttiä. Vecakin asemakissa Punkkivaroitus Juna tuli ajallaan ja kipusimme junaan. Tällä kertaa se oli hieman kevyempää, koska suurin osa tavaroista jäi tietenkin majapaikaan. Junassa oli tällä kertaa myös telineet pyörille Junailua Ensimmäinen kohde oli polkupyörämuseo. Tämä on erään intohimoisen fillariharrastajan pitämä museo . Sisäänpääsy maksoi muutama euron ja museon omistajan poika kertoili meille eri pyöristä. Kaikki pyörät oli löydetty Lativasta ja niitä pyöriä oli ihan hirmuinen määrä - kilpapyöriä, tandemeja, venäläisä ja saksalaisia armeijan fillareita sekä itse tehtyjä puisia pyöriä. Mä olin vähän alkuun "vähemmän ...