Ummikot Aasiassa 2016 - Sandiolingin reitti

(Huom! Tämä postaus on pitkä... siis todella pitkä)

Avokki oli bongannut jostain mielenkiintoisen patikkareitin noin tunnin junamatkan päässä Taipeista. Sunnitelmissa oli parin tunnin tarpominen merkittyä reittiä pitkin. Matkan varrella olisi useita vesiputoksia ja kaunista metsää. Keli oli hieman sateinen, mutta tietenkin lämmin. Olin tunohtanu sadeviittani hotellille, mutta se ei menoa haitannut....varsinkin kun sadekuurot lakkasivat puolenpäivän jälkeen.

Reitin alkupää löytyi helposti ja reitti vei ylöspäin aika jyrkästi. Polku oli ihan hyväkuntoinen, mutta hieman märkä ja liukas. Taiwanin vihreys oli minulle ihan uutta ja viikonkin jälkeen se pääsi aina yllättämään. Kaikki oli vihreää, siis todella vihreää. Tämänkin päivän jälkeen kamerassa oli useita kuvia kasvillisuudesta.

Kaikki vihreän eri sävyt

Ensimmäinen vesiputous tuli vastaan todella nopeasti.

Alunperin käyttämämme reitti oli muodostunut vuosisatojen saatossa, kun ihmiset liikuivat kylästä toiseen. Reitti oli aktiivisessa käytössä nytkin. Moni vastaantulleista oli sellaisia harmaahapsisia eläkeläisiä (päiväkävelyllä). Olispa itsekkin sit joskus yhtä hyvässä kunnossa. Reitti oli varmanakin hiljattain kunnostettu ja kaikki näytti niin uudelta ja ehjältä... ainakin alkuun

Riippusilta pienen puron yli

Sateista johtuen, vesiputouksissa oli paljon vettä. Nämä vesiputoukset olivat todella upeita ja saimme ihastella niitä kaksistaan. 

Putouksen pohjalla oli yllättävän kova tuulenvire. Siellä oli mahdoton kuvata, koska linssi oli täynnä tippoja silmän räpäyksessä.

Vesiputousten ihailun lomassa tuli myös kiivettyä myös muutama porras... onneksi osa oli sitä vanhaa reittiä ja tarjolla oli vaihtoehtojakin.

Vanhat "portaat" - ei käytetty näitä

Uudet "portaat" - näitä käytettiin

Jos niitä kaikkia nyt voi portaiksi kutsua

Korkeuserot oli aika huimia ja polut kapeita. Alla olevassa kuvassa, on suora pudotus alaspain n. 30 cm  kengästäni oikealle. En ihan oikein ymmärrä mitä teräsvaareja ja mummoja tällä saarella asuu, mutte he kävelivät ihan kepeästi ja huolettomasti tuosta.

Reitti haarautui aika pian vesiputousten jälkeen ja merkattu reitti loppui. Tai siis merkkejä oli useita....

Kännykässä ei ollut kenttää, joten emme pystyneet siitäkään tarkistamaan karttaa tai sijaintia. Vastaan tulleet paikallisetkaan eivät osanneet sanoa mihin suuntaan meidän pitäis mennä. Ilmeisesti moni käveli reitin edestakaisin tai sitten kysyimme väärin.... No lähdimme sitä isompaa tietä pitkin.

Päädyimme seuraamaan Houtongin asemalle vieviä kylttejä, koska sinne oli vain 4000 m. Virhe! Se kyltissä mainittu etäisyys oli pakko olla 4000 m linnuntietä, koska seuraavat 10 kylttiä näytti samaa 4000 m.

Tarvoimme ylös ja alas lukemattomia mäkiä, portaita ja muutaman puron.

Uimme joessa ja söimme ainoaksi evääksi ottamamme banaanit... meillähän oli tarkoitus kävellä vain pari tuntia. Onneksi oli ottanut varuilta vähän enemmän juotavaa mukaan...Pientä turhautumista alkoi tulla ja kohta olis pimeääkin.

Yllättäen avokki alkoi pomppimaan,viuhtomaan ja huutamaan. Mä oli varma että käärme oli hyökännyt kimppuu, mutta se olikin kämmenen kokoinen hämähäkki. En ole ikinä nähnyt niin isoa hämähäkkiä.

Lopulta viittojen etäisyydet alkoiva laskemaan ja näytti siltä että olimme saapumassa jonnekkin. 

Ja polku alkoi laskeutumaan ja nousuja ei enää ollut.

Lopulta olimme lähtemämme joen uomassa.

Pysähdyimme ensimmäiseen kahvilaan syömään. Paino tässä asiassa oli tuolla sanalla kahvi. Sieltä ei saanut mitään suolaista, joten söimme jotakin hedelm-jäähile jälkkäriä. En ole varmaan ikinä syönyt mitään niin hyvää jäähile-ruokaa nälkääni. Nälällä saattoi olla osuutta asiaan...

Kylään johon saavuimme, oli vanha hylätty kaivoskylä. Rakennukset olivat sen mukaisia.

Kylä oli tunnettu myös kissoistaan, selvisi meille jälkeenpäin. Ihmettelimme kyllä miten siellä oli niin paljon kissoja. Niitä hengaili ihan kaikkialla.

Ruokaa tästä kylästä ei saanut, tai sitten ruokapaikat olivat sulkeutuneet. Joten huristelimme nälkäisinä junalla Taipeihin asti. Hotellille palattuamme kävimme nopeasti suihkussa ja seuraavaksi suuntasimme Mongolialaiseen buffettiin ahmimaan. Tästä lisää myöhemmin.