Siirry pääsisältöön

E - Epilepsia

Mä en ikinä uskonut, että E-kirjaimella kirjoittaisin epilepsiasta.

Meillä alko kesälomat reilu viikko sitten. Sunnuntai aamuna pakattiin tavarat autoon ja suunnattiin Luumäelle. Pakatessani Onnin kamoja huomasin, että Onni oli pissannut yöllä mökkiinsä. Ihmettelin hieman, mutta ajattelin että karvaturvalla oli ollut liian jännät unet yöllä.

Luumäellä keli oli upea ja Onni haki innokaana frisbeetä vedestä ja me rentouduttiin syömällä hyvin.  Onni noutaa vedesta ihan uskomattoman hyvin. Tai siis se noutaminen on varmaan, se uiminen on lähinnä räpiköimistä.


Illalla kävimme saunassa ja pelattiin Eurooppa-peliä. Kesken pelin Onni sai ensimmäisen juoksukohtauksen nukkuessaan, vähän ihmeteltiin miten se pissas allensa... siivottiin ja jatkettiin pelaamista. Tunti myöhemmin tuli taas samallainen kohtaus ja alettiin epäilee, että jotain on pielessä.


Yön aikana ei sitten pahemmin nukuttu. Heräsimme 1-2 tunnin välein Onnin kohtauksiin. Onnin kohtaukset alkoi sellaisella kamalalla ulahduksella, ihan kuin sitä olisi sattunut ihan mielettömästi. Tästä sitten alkoi tassujen vispaus ja mieletön kuolaaminen. Kohtaus loppui aina siihen, että takajalat vetäyty vatsan alle ja Onni pää yritti kaartua vielä enemmän taaksepäin kuin mitä se aikaisemmin oli  Kohtauksen jälkeen se oli ihan pihalla ja siitä oli todella vaikea "lukea" millä mielellä se oli.  (Eli ne aiemmat yöjuoksut joista mainitisin on ollut kohtauksia). Video Onnin kohtauksesta alla, kuvasin sen eläinlääkärille näytettäväksi.

Kohtauksia tais olla 7 tai 8 yön aikana. Avokki ei nukkunut yhtään, mutta mä pommin varmana nukkujana nukahdin aika nopeasti uudelleen. Aamulla soitin Kouvolan Univetiin ja saimme kuin saimmekin sieltä ajan. Soitin aika myöhään ja päivän vapaat ajat ovat usein ysin jälkeen jo menneet. Tosin en minä ainakaan olisi aikaisemmin ollut ajokunnossa huonosti nukutun yön jälkeen.

Kouvolaan ajettiin sitten aika haipakkaa ja lääkäriasemalla oli vastassa loistava lääkäri! Onnin vatsa ultrattiin ja otettiin laajat verikokeet. Koirilla ilmeisesti suolistovaivat saattavat aiheuttaa epilepsiaa... ja masuvaivojahan Onnilla on ollut. Onni jäi pariksi tunniksi vielä eläinlääkäriin nesteytettäväksi ja me käytiin syömässä. Onni oli saanut kohtauksen myös nesteytyksessä ja eläinlääkäri pelkäsi, että näin monen kohtauksen jälkeen Onni sais status epilepticuksen. Lopputuloksena lääkärikäynnistä oli Onnille repseti epilepsialääkkeistä. Selkeää syytä Onni ongelmille ei löytynyt.


Illalla Onnin vatsa oli todella kipeä joko kaikesta siitä kouristeltusta tai sitten siitä mitä aiheutti kohtaukset. Se vinkui koko illan, mutta lopulta se nukahti. Tiistaina puolenpäivän aikaan se söi ja alkoi piristyä.

Muutaman päivän Onni oli todella nuutunut ja kömpelö, mutta sitten sitä virtaa alkoi taas löytyä. Tosin loppuviikko otettiin suunniteltua rauhallisemmin. Poimittiin kantarelleja, soudeltiin, saunottiin ja lepäiltiin. Mökin lähiympäristössä oli ihan mielettömästi kantarelleja. Olis ollut todella kivaa, jos Onni olisi voinut treenata siellä kantarellin etsintään. Tosin Onni bongaa todella hyvin parhaat mustikka ja vadelma apajat.

Onni souturetkellä
Kelit oli aivan loistavat. Hengailin paljon laiturilla lukemassa auringonpaisteessa. Mökki oli matalan lahden rannalla ja se oli vielä uimakelpoista. Ihan luksusta! Meillä oli varmaankin koko kesän parhaat kelit! Siinä saunassakin sai ihan mielettömän hyvät löylyt.
 
Lauantaina kävimme Repoveden kansallispuistossa. Siellä käveltiin se lyhin mahdollinen lenkki. Reitillä ylitettiin vesiesteeet riippusiltaa pitkin sekä lossilla. Kotimatkalla Onni olikin sitten rauhallista poikaa, se simahti autoon heti sinne päästyään.
Repoveden kansallispuistossa

Onni ylitti todella mallikkaasti tuon rippusillan. Ei epäröinyt lainkaan, vaikka se silta nitisi ja natisi.. ja huojui.
Siltaa ylittämässä, Onni on vasemmalla puolella jalkojeni juuressa.

Nyt meillä on mennyt viikko ilman kohtauksia. Kahden viikon päästä pitäis viedä Onni tarkistuskäynnille. Meillä kävi ihan mieletön tuuri sen eläinlääkärin kanssa... se oli vain kesätöissä Kouvolassa ja aloittaa syyskuussa Espoossa. Lääkkeet ovat selkeästi lisänneet Onnin ruokahaluja ja usein keittiöstä löytyy pöytäsurffaaja... ARGH!

Kommentit

Suositut tekstit

Perjantai on paras

Perjantai on paras, koska perjantaisin ehdin kotiin ennen avokkia sniffailee Onnin  unituoksuja.  Onnista lähtee nukkuessa ihan  mielettömän hyvä ja huumaava tuoksu. Olemme nimenneet sen "hyvän olon"-tuoksuksi. Tuoksu on voimakkain tassuissa ja niskassa... Tuoksun lisäksi, kotiintuloa parantaa tietenkin ovelle vastaan kömpivä Onni (silmät ristissä ja parta ihan vinossa). Joskus Onni tulee pienellä viivellä tervehtimään, mutta välillä se ei viitsi edes vaivautua herämään... vaan jatkaa koisimista. Toki perjantai on myös ihana päivä, koska edessä on (useimmiten) useampi vapaapäivä. Eilisen (perjantain) kruunasi vielä yhteislenkki koirapuistoon (minä, avokki ja Onni).

Ummikot Aasiassa 2016- Hong Kong ja ruokailu

Hong Kongista ei ihan heti ravintolat lopu. Tämän lisäksi tarjolla oli vielä katuruokaa, kauppahallien ruokapaikat sekä ruokaan erikoistuneita yötoreja (night market). Söimme siis vähän kaikkea.... Suurin haaste ruokailussa oli tikuilla syöminen... tai siis avokilla oli lähinnä ongelmia. Tää oli ehkä eka reissu missä mä lähes aina lappasin ruokaa suuhuni nopeampaan tahtiin kuin avokki. (Normaalisti se on siis toisinpäin.) Ravintoloiden tehokkuus tuli meille yllärinä - ruokia ei tarvinnut odotella ja pääruoka saattaa tulla pöytään enne alkuruokia. Tilatut juomat löysi tosin todella harvoin meidän pyötään... Mut ei se oo nyt niin justiinsa. Menomatkan hotelliaamupala tuli banaaninlehteen käärittynä. Banaaninlehteen käärittyä kanaa ja riisiä Testasimme kehuttua Dim Sum ravintolaa ekana päivänä Hong Kongissa. Dim sumit ovat höyrytettyjä liha/taikina/kasvis palleroita, mutta vois sanoa etten vieläkään ihastunut tähän ruokaa... tai minulla ei ainakaan ole tarvetta ihan heti uusia...

G - Google Drive

Ostin uuden puhelimen kesällä (Sony Xperia Go) ja tämän hankinnan myötä meidän talouden ostoslistat vaihtui sähköiseen muotoon Google Drivelle . Hyvät puolet tässä on, että ostoslistaa voi täydentää milloin haluaa ja se ei voi unohtua kotiin (puhelin tietty pitää olla mukana). Avokin mielestä plussaa on myös, että ei tarvitse arvailla mitä huonolla käsialalla kirjoittamassani ostoslistassa lukee ja tarvittaessa soitella perään. Google driveltä löytyy myös paljon muuta - matkasuunnitelmat ja matkan budjetit, listan hyväksi havaituista ruuista (joka helpottaa pähkäilyä viikonlopun sapuskoista) ja lista Onnin osaamista käskyista on työn alla. Uusi puhelin oli kyllä ihan kiva, varsinkin kun edellinen oli 5 vuotta vanha ja siitä putoili jo ruuveja. Radion kuuluvuus on tässä uudessa puhelimessa huomattavasti huonompi kuin vanhassa puhelimessa, mutta muuten se on kyllä ihan riittävän hyvä minulle. Puhelimella otettu kuva aamulenkillä lokakuussa.

Barefootshoes osa 2

Vuonna 2009 (tai 2008) mä ostin edelliset työkengät. Ne on palvellu hyvin ja ovat jo aika kulahtaneen näköiset (kuten kuvasta näkyy).   Pari viikkoa sitten UPS kiikutti kotiin (tai siis naapuriin???) Merelin Barfoot kengät. Ne on ihanan kevyet ja ostos ei oo ainakaan vielä kaduttanut. Vaikka mun ei päivisin paljoa tartte kävellä töissä, niin jalat ovat jotenkin virkeämmät päivän päätteeksi. Nyt mä sit mietin että pitäiskö tuollaiset hankkia myös kotikäyttöön. Väri vois silloin varmaan olla hieman hillitympi. (Nuo valkoiset kengät sydämellä jäivät eläkkeelle ja toimivat nykyään takapihakenkinä.)

Etelään junalla ja pyörällä (Viro ja Latvia) - Junailua rannikolla (8. päivä)

Päivä valkeni pilvisenä ja totuttua viileämpänä. Söimme aamupalan kaikessa rauhassa ja pesin vielä koneellisen pyykkiä. Aamupäivällä suuntasimme läheiselle Vecakin asemalle. Olimme hyvissä ajoin asemalla, joten o dottelimme junaa tovin ja ihmettelimme asemakissan lisäksi myös metsäpalo varoitus-kyltin vieressä olevaa punkkivaroitus kylttiä. Vecakin asemakissa Punkkivaroitus Juna tuli ajallaan ja kipusimme junaan. Tällä kertaa se oli hieman kevyempää, koska suurin osa tavaroista jäi tietenkin majapaikaan. Junassa oli tällä kertaa myös telineet pyörille Junailua Ensimmäinen kohde oli polkupyörämuseo. Tämä on erään intohimoisen fillariharrastajan pitämä museo . Sisäänpääsy maksoi muutama euron ja museon omistajan poika kertoili meille eri pyöristä. Kaikki pyörät oli löydetty Lativasta ja niitä pyöriä oli ihan hirmuinen määrä - kilpapyöriä, tandemeja, venäläisä ja saksalaisia armeijan fillareita sekä itse tehtyjä puisia pyöriä. Mä olin vähän alkuun "vähemmän ...