Meidän koiranhankinta projekti kesti vuosia. Perkkaan kämpässä selailtiin koirakirjojani ja katseltiin koiraohjelmia. Käytiin näyttelyissä ja pähkäiltiin, että mikä olis meille sopiva koira. Avokki olis halunnut spanielin, mutta mulle ei oo kovinkaan hyvää kuvaa spanieleista... niinpä se oli ehdoton no-no. Nyt kun oon tavannut aivan ihania spanieleita, niin en välttämättä ole enää niin ehdoton.
Halusimme aktiivisen keskikokoisen koiran, eli sellaista 15- 25 kg koiraa. Mietimme kooikerhondjea ja stabyhounia. Mutta sitten avomiehen veli hankki kääpiösnautserin ja mä olin ihan myyty. Käppänä on ihan liian pieni koira, mutta snautseri kiinnosti. Tosin ei käppänässäkään mitään vikaa oo. (Ja näin jälikäteen voin sanoa että käppänä vaikuttaa huomattavasti helpommalta koiralta.)
Aloin sitten kaivelee "intternetin ihmeellistä maailmaa" ja en löytänyt oikein mitään selkeää informaatiota niiden luonteesta. Lähetin sitten sähköpostin, joka oli pitkä kuin nälkävuosi Ferdinanin kenneliin. Sain sieltä todella hyvät vastaukset kysymyksiinin ja kiinnostuin. Kävimme tutustumassa kasvattajaan ja jäimme tämän jälkeen odottamaan, josko seuraavasta pentueesta meille löytyis se meidän oma snautseri. Ja sieltähän sellainen tuli! Me oltiin aateltu alunperin että meille tulis tyttö, jonka nimi olis ollut Ilona. Kun saatiin tietää että sieltä tulee poika meille, niin piti pähkäillä uudestaan se nimi. Haluttiin samantyyppinen nimi ja (muotinimi) Onni oli täydellinen. Jos jälkeen päin oltais mietitty nimeä sopivaa, niin se olis ollut Sisu. Onnin oikea nimi on Ferdinan Rizarno.
Oli kyllä ihana saada koira tuhisemaan nurkkiin, usean vuoden tauon jälkeen. Onni oli pentuna ihan mieletön koheltaja ja nyt vasta vuoden jälkeen näyttäis sen päähän tulleen edes jonkinlaista varovaisuutta.
Onni on aika valikoiva sen suhteen että kenestä se pitää, useimmiten se kuitenkin tykkää kaikista. Sillä on sellainen villi liito-orava tyylinen tervehdys, eka tulee valtavat etutassut ja sitten kuono, lopulta sitten se koko 20 kg rysähtää päin. Se ei edes hidasta vauhtia!!! Tervehtimistä nätisti on treenattu, mutta kuitenkin se aina kokeilee... että josko tällä kertaa sais tehdä ns. pommin.
Onnin luoksetulo oli myös pitkään näitä liito-orava pommeja... ainakin koirakoulun vetäjällä oli hauskaa (ja mulla kroppa hellänä), kun treenattiin luoksetuloa. Luoksetulo ei ole pomminvarma, mutta Onni-pommeja sielltä välillä tulee.
Onni on oikeasti älykäs koira, mutta se älykkyys peittyy sinne "vauhti korjaa virheet" mentaliteetin alle. Onni oppii joitakin asioita kerrasta, toisia joutuu taas tahkomaan pitkään. Ja jos se on jotain "väärää käytöstä" oppinut tai saanut tehdä kerran, niin se kokeilee sitä miljoona kertaa uudestaan.
Onni on selkeästi operantti oppia (sheippaus), se oppii asiat nopeammin kun se itse saa keksiä mitä pitää tehdä. Tässä esimerkki miten se tehdään. Tosin Onni ei vielä tee mitään tuollaista. Mä pähkäilin pitkään että miten Onnin saa menemään maahan käskystä. Houkuttelu ei tehonnut tai siis jäätiin siihen "houkutteluvaiheeseen". Mutta sitten kun se sai ihan itse "keksiä", että mitä sen pitää tehdä... niin sitten ei oo enää ollut mitään ongelmia ja maahan meno on ollut varmaa.
Onni välillä kerjää tekemistä lenkillä, se seuraa ja katselee silmii ja heiluttaa häntää sille vinkeesti. Jos tähän ei reagoi, niin se voi alkaa pomppia mun pään korkeudelle mun vieressä (=huonoa käytöstä). Tää käyttäytyminen on saatu karsittua aika hyvin.
Onni on aika äänekäs koira, se haukkuu harvoin... mutta vinkuu sitäkin enemmän. Se esim. vinkuu kun sillä on jano ja sitten herra kävelee vasta juomaan. Välillä tuntuu että se vinkuu vain, koska partakarva on vinosssa.
Onni on itsepäinen. Viime aikoina ollaan taisteltu sohvapöydän herruudesta. Lauantaiaamuna me hävittiin ainakin yksi erä.
Halusimme aktiivisen keskikokoisen koiran, eli sellaista 15- 25 kg koiraa. Mietimme kooikerhondjea ja stabyhounia. Mutta sitten avomiehen veli hankki kääpiösnautserin ja mä olin ihan myyty. Käppänä on ihan liian pieni koira, mutta snautseri kiinnosti. Tosin ei käppänässäkään mitään vikaa oo. (Ja näin jälikäteen voin sanoa että käppänä vaikuttaa huomattavasti helpommalta koiralta.)
Aloin sitten kaivelee "intternetin ihmeellistä maailmaa" ja en löytänyt oikein mitään selkeää informaatiota niiden luonteesta. Lähetin sitten sähköpostin, joka oli pitkä kuin nälkävuosi Ferdinanin kenneliin. Sain sieltä todella hyvät vastaukset kysymyksiinin ja kiinnostuin. Kävimme tutustumassa kasvattajaan ja jäimme tämän jälkeen odottamaan, josko seuraavasta pentueesta meille löytyis se meidän oma snautseri. Ja sieltähän sellainen tuli! Me oltiin aateltu alunperin että meille tulis tyttö, jonka nimi olis ollut Ilona. Kun saatiin tietää että sieltä tulee poika meille, niin piti pähkäillä uudestaan se nimi. Haluttiin samantyyppinen nimi ja (muotinimi) Onni oli täydellinen. Jos jälkeen päin oltais mietitty nimeä sopivaa, niin se olis ollut Sisu. Onnin oikea nimi on Ferdinan Rizarno.
 |
| Onni silppusi paperikassin sisällön eteiseen protestina siitä, että me syötiin eka. |
 |
| Onni pommi tulee - se tunne kun 20 kg snautseria rysähtää syliin |
Onnin luoksetulo oli myös pitkään näitä liito-orava pommeja... ainakin koirakoulun vetäjällä oli hauskaa (ja mulla kroppa hellänä), kun treenattiin luoksetuloa. Luoksetulo ei ole pomminvarma, mutta Onni-pommeja sielltä välillä tulee.
Onni on oikeasti älykäs koira, mutta se älykkyys peittyy sinne "vauhti korjaa virheet" mentaliteetin alle. Onni oppii joitakin asioita kerrasta, toisia joutuu taas tahkomaan pitkään. Ja jos se on jotain "väärää käytöstä" oppinut tai saanut tehdä kerran, niin se kokeilee sitä miljoona kertaa uudestaan.
Onni on selkeästi operantti oppia (sheippaus), se oppii asiat nopeammin kun se itse saa keksiä mitä pitää tehdä. Tässä esimerkki miten se tehdään. Tosin Onni ei vielä tee mitään tuollaista. Mä pähkäilin pitkään että miten Onnin saa menemään maahan käskystä. Houkuttelu ei tehonnut tai siis jäätiin siihen "houkutteluvaiheeseen". Mutta sitten kun se sai ihan itse "keksiä", että mitä sen pitää tehdä... niin sitten ei oo enää ollut mitään ongelmia ja maahan meno on ollut varmaa.
Onni välillä kerjää tekemistä lenkillä, se seuraa ja katselee silmii ja heiluttaa häntää sille vinkeesti. Jos tähän ei reagoi, niin se voi alkaa pomppia mun pään korkeudelle mun vieressä (=huonoa käytöstä). Tää käyttäytyminen on saatu karsittua aika hyvin.
Onni on aika äänekäs koira, se haukkuu harvoin... mutta vinkuu sitäkin enemmän. Se esim. vinkuu kun sillä on jano ja sitten herra kävelee vasta juomaan. Välillä tuntuu että se vinkuu vain, koska partakarva on vinosssa.
Onni on itsepäinen. Viime aikoina ollaan taisteltu sohvapöydän herruudesta. Lauantaiaamuna me hävittiin ainakin yksi erä.
 |
| Erävoitto Onnille taistelussa sohvapöydästä |
Kommentit
Lähetä kommentti