Viikko meni leppoisasti ja suuria uutisia ei tällä viikolla ole. Mun rintakehä on alkanut palautua, mutta autolla ajo aiheuttaa selkeästi kipuilua. Olen siis vältellyt autolla ajamista, huonolla menestyksellä tosin. Lääkäri sanoi viime perjantaina, että lepäily ei auta ja sängynpohjalle ei kannata jäädä, niinpä olen elänyt normaalia elämää - käynyt treeneissä, lenkillä ja töissä ihan normaalisti.
Keskiviikkona kävimme Kirkkonummella juoksuttamassa Onnin hölmöilyenergian pois. Onni vinkui/mekkaloi suurimman osan matkasta Kirkkonummelle. Vinkuminen alkaa aina siinä vaiheessa, kun käännymme pois kehä kolmoselta. Vanhempien kotitielle kääntyessä vinkuminen hieman vaimeni, mutta takapenkillä oli innosta tärisevä koira - ääni värisi ja hampaat kalisi yhteen. Eli normimeininki :)
Torstaina pääsimme pitkästä aikaa Rally-toko treeneihin. Onni oli ihan täpinöissä ja teki innokaasti kaiken mitä pyydettiin. Siitä oikein näki kuinka se oli kaivannut tekemistä. Loppua kohden se kyllä vähän väsähti. Joulu- ja tammikuussa treenit on jäänyt todella vähiin epilepsian takia (annoksen nosto, uusi lääke ja magneettikuvaus... ja oli mulla yksi iltavuorokin).
Mulla on tänä viikonloppuna ollut päivystysvuoro töissä - tai olen siis odotellu kotona, josko tulee soitto ja lähtö töihin. Ei tullut soittoa ja ei tarvinnu lähteä töihin. Viikonloppun on sitten menny tehdessä rästihommia, jotka voi jättää tarvittaessa kesken. Tosin viikonlopun ainoa "saavutus" oli naulakon kiinnittäminen tuulikaapin seinälle. Siihen meni max 10 minuuttia. Ostettiin se pari kuukautta sitten ja siitä asti se on odottanut kiltisti paketissa.
Suurin osa viikonlopusta on mennyt netissä roikkuen ja miettien Onnin ja koiraharrastuksen tulevaisuutta. Onnin epilepsia on pysyvä ja samoin lääkitys. Barbituraatit on Suomen Kennelliiton määräysten mukaan kiellettyjen aineiden listalla, eli meillä ei ole asiaa mihinkään kisoihin. Tämä on tosin asia joka vaivaa minua vähiten, Onnin epilepsia voi pahentua ja ne lääkketkään eivät ole kovinkaan ystävällisiä maksalle.
Onneksi tiedämme nyt, että mistä kohtaukset eivät johdu ja mitään äkillisä käänteentekeviä muutoksia ei ole odotettavissa. Tosin mun on vaikea ymmärtää miten Onnin ruoka/vatsaongelmat ja epilepsia eivät ole kytköksissä toisiinsa. Eläinlääkäri sanoi, että se on erittäin epätodennäköistä. En ole eläinlääkäri tai lääkäri, niin mulla ei ole asiantuntemusta kumota tätä väitettä.
Mä oon nyt yrittänyt löytää tietoa netistä epilepsiaa ja ruokavaliota yhdistävistä asioista. Kirjoituksia löytyy paljon, mutta mikä siitä on totta? Mun pitää nyt perehytä asiaan ja miettiä mitä seuraavaksi tehtäis vai tehdäänkö mitään. Tällä hetkellä otetaan päivä kerralla ja katellaan miten nykyinen lääkitys auttaa. Parin kuukauden kuluttua meillä on jonkinlainen ns. "baseline" nykyiseen tilanteeseen.
Onneksi Onni on kuitenki vain koira eikä sen tietoisesti tarvitse luopua mistään esim. kuten "epileptikko-ihminen" joutuisi luopumaan autolla ajamisesta tai tietyistä ammateista.
Keskiviikkona kävimme Kirkkonummella juoksuttamassa Onnin hölmöilyenergian pois. Onni vinkui/mekkaloi suurimman osan matkasta Kirkkonummelle. Vinkuminen alkaa aina siinä vaiheessa, kun käännymme pois kehä kolmoselta. Vanhempien kotitielle kääntyessä vinkuminen hieman vaimeni, mutta takapenkillä oli innosta tärisevä koira - ääni värisi ja hampaat kalisi yhteen. Eli normimeininki :)
Torstaina pääsimme pitkästä aikaa Rally-toko treeneihin. Onni oli ihan täpinöissä ja teki innokaasti kaiken mitä pyydettiin. Siitä oikein näki kuinka se oli kaivannut tekemistä. Loppua kohden se kyllä vähän väsähti. Joulu- ja tammikuussa treenit on jäänyt todella vähiin epilepsian takia (annoksen nosto, uusi lääke ja magneettikuvaus... ja oli mulla yksi iltavuorokin).
Mulla on tänä viikonloppuna ollut päivystysvuoro töissä - tai olen siis odotellu kotona, josko tulee soitto ja lähtö töihin. Ei tullut soittoa ja ei tarvinnu lähteä töihin. Viikonloppun on sitten menny tehdessä rästihommia, jotka voi jättää tarvittaessa kesken. Tosin viikonlopun ainoa "saavutus" oli naulakon kiinnittäminen tuulikaapin seinälle. Siihen meni max 10 minuuttia. Ostettiin se pari kuukautta sitten ja siitä asti se on odottanut kiltisti paketissa.
Suurin osa viikonlopusta on mennyt netissä roikkuen ja miettien Onnin ja koiraharrastuksen tulevaisuutta. Onnin epilepsia on pysyvä ja samoin lääkitys. Barbituraatit on Suomen Kennelliiton määräysten mukaan kiellettyjen aineiden listalla, eli meillä ei ole asiaa mihinkään kisoihin. Tämä on tosin asia joka vaivaa minua vähiten, Onnin epilepsia voi pahentua ja ne lääkketkään eivät ole kovinkaan ystävällisiä maksalle.
Onneksi tiedämme nyt, että mistä kohtaukset eivät johdu ja mitään äkillisä käänteentekeviä muutoksia ei ole odotettavissa. Tosin mun on vaikea ymmärtää miten Onnin ruoka/vatsaongelmat ja epilepsia eivät ole kytköksissä toisiinsa. Eläinlääkäri sanoi, että se on erittäin epätodennäköistä. En ole eläinlääkäri tai lääkäri, niin mulla ei ole asiantuntemusta kumota tätä väitettä.
Mä oon nyt yrittänyt löytää tietoa netistä epilepsiaa ja ruokavaliota yhdistävistä asioista. Kirjoituksia löytyy paljon, mutta mikä siitä on totta? Mun pitää nyt perehytä asiaan ja miettiä mitä seuraavaksi tehtäis vai tehdäänkö mitään. Tällä hetkellä otetaan päivä kerralla ja katellaan miten nykyinen lääkitys auttaa. Parin kuukauden kuluttua meillä on jonkinlainen ns. "baseline" nykyiseen tilanteeseen.
Onneksi Onni on kuitenki vain koira eikä sen tietoisesti tarvitse luopua mistään esim. kuten "epileptikko-ihminen" joutuisi luopumaan autolla ajamisesta tai tietyistä ammateista.
 |
| Vetoleikkejä |
Kommentit
Lähetä kommentti