Siirry pääsisältöön

Uusivuosi, mutta ei uusia kujeita

Uusivuosi on totaalisen turha juhla....tai siis täysin turha juhla mulle, koska en mä yksinkertaisesti kykene valvomaan niin myöhään. Nukahdin yhdentoista paikkeilla ja en heräännyt uuden vuoden vaihtumista merkkaavaan paukkeeseenkaan. Avokki sanoi että pauke oli ollut kuitenkin aika kova.

Alkuilta meni ihan hyvin. Pelasimme lautapelejä ja söimme pehmeitä tacoja lisukkeineen. Kaikki syötävä tehty itse paitsi nachot ja salsa. Ens kerralla pitää varmaan yrittää vääntää se salsakin itse. Kotitekoiset tortillat ovat ainakin paljon parempia kuin kaupan läytyt.

 Onni ei näyttänyt stressaavan paukkeesta kovinkaan paljoa, mutta mä stressasin asiasta kuitenkin. Edellinen koirani (Wilma) oli todella paukkusäikky ja tästä tämä minun paukkustressaaminen on varmaankin jäänyt päälle.

Uudenvuodenpäivänä me sitten vain hengailtiin ja katseltiin leijoja. Onni oli tainnut yöllä heräillä paukkeeseen, koska lenkille se suostu lähteä vasta klo 8 ja muutenkin se oli hieman flegmaattinen.

Onni on vähän väsy
Tänään päästiin vuoden ekoihin rally-toko treeneihin. Oli todella kivaa ja Onni ei pahemmin hötkyilly. Normaalisti se hötkyilee enemmän tai vähemmän pidemmän treenitauon jälkeen.

Ensi viikolla olis edessä visiitti eläinlääkärin luona. Onnille tehdään ainakin verikokeita jne. Tämä piti jo tehdä aikaisemmin, miutta tuoa mun sairastuminen ja joulun pyhät aiheutti pientä lykkäystä.

Kommentit

Suositut tekstit

Slovenia - Matkapäivä 1 (Radovljica ja Bled)

Keskiviikko iltana pakkasin laukut ja vein Onnin hoitoon. Mulla on aina ihan mieletön stressi laukun pakkaamisesta ja yritän vain jatkuvasti lykätä sitä. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta matkalaukun pakkaaminen on todella ahdistavaa hommaa. Avokki ei oikein ymmärrä/arvosta tätä minun pakkaus-stressiä. Torstaina aamulla lento lähti kymmenen paikkeilla. Olimme totuttuun tapaan ajoissa lentokentällä ja joimme siellä perinteiset teet. Lento olisi ollut mukavampi ilman takapenkin juoppoja ja ilmakuoppia. Ne ilmakuopat oli yllättävän voimakkaita töyssyjä, ihmiset koneessa ihan kirkui. Mä en tykkää lentämisestä, mutta ei ne nyt niin pahoja ollut. Ne juopot meidän takana oli ihan kamalia, ikinä ei oo lennolla ollut niin äänekkäitä ihmisiä. Se niiden "puhe" tuli korvakuulokkeidenkin läpi, eli sitä ei päässyt edes pakoon. Onneksi lento oli vain sen 2½ tuntia. Ljubljanan lentokentällä oli juuri satanut ja ilma oli todella kostea ja lämmin. Autovuokraamossa oli pitkät jonot ja siell...