Siirry pääsisältöön

Kokkailua kadonneen makuaistin kanssa

Mä tein tänään ruuan pitkästä aikaa ihan itse. Tein jotain helppoa ja hyvää - salviakanaa riisipedillä. Ongelmana on, että sytostaatit on vieny mun makuaistin... tai siis kaikki maistuu metalliselle. Ihan silloinkin kun ei syö mitään, niin se maku on suussa.

Mulla ei nyt oo harmaintakaa aavistusta onko tuo mun tekemä kana oikeasti mautonta moskaa vai enkö mä vain maista mitään?! Ehkä avokki osaa ratkaista tän ongelman... Tosin en mä nyt tiedä onko sillä väliä onko toi ruoka oikeasti hyvää, koska enhän mä maista sitä kuitenkaan. Ruuanlaitto ei muutenkaan mennyt ihan putkeen, taisin mitata veden määrän hieman väärin ja lopputuloksena vetistä riisiä...

Tämäkin viikko on mennyt aika tiiviisti sänky-sohva akselilla - Onni tiiviistii kainalossa.. Eli ei mitään ihmeellistä

Vakiosettiä - pehmeä sohva, katseltavaa ohjelmaa telkussa ja snautseri kainalossa.

Kommentit

Suositut tekstit

Slovenia - Matkapäivä 1 (Radovljica ja Bled)

Keskiviikko iltana pakkasin laukut ja vein Onnin hoitoon. Mulla on aina ihan mieletön stressi laukun pakkaamisesta ja yritän vain jatkuvasti lykätä sitä. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta matkalaukun pakkaaminen on todella ahdistavaa hommaa. Avokki ei oikein ymmärrä/arvosta tätä minun pakkaus-stressiä. Torstaina aamulla lento lähti kymmenen paikkeilla. Olimme totuttuun tapaan ajoissa lentokentällä ja joimme siellä perinteiset teet. Lento olisi ollut mukavampi ilman takapenkin juoppoja ja ilmakuoppia. Ne ilmakuopat oli yllättävän voimakkaita töyssyjä, ihmiset koneessa ihan kirkui. Mä en tykkää lentämisestä, mutta ei ne nyt niin pahoja ollut. Ne juopot meidän takana oli ihan kamalia, ikinä ei oo lennolla ollut niin äänekkäitä ihmisiä. Se niiden "puhe" tuli korvakuulokkeidenkin läpi, eli sitä ei päässyt edes pakoon. Onneksi lento oli vain sen 2½ tuntia. Ljubljanan lentokentällä oli juuri satanut ja ilma oli todella kostea ja lämmin. Autovuokraamossa oli pitkät jonot ja siell...