Siirry pääsisältöön

Unikeko

Tämä viikko ei oo ollut kovinkaan tapahtumarikas. Maanantaina kävin verikokeissa ja täytin Onnille pakastimen täyteen barfia seuraavaksi kolmeksi viikoksi. Illalla kävin vielä moikkaamassa kaveria keskustassa.

Tiistai aamupäivän käytin tehokkaasti hyväksi ja tein "töitä". Puoliltapäivin suuntasin sitten Meikkuun tokaan tiputukseen. Tän jälkeen onkin sitten elelty hiljaiseloa ja suurin osa ajasta on vietetty sängyssä tai sohvalla nukkuen. Huonoa oloa ei oo ollut, vain väsy ja vatsassa on sellainen outo tunne. Eilinen oli ehkä pahin, mutta tänään on jo ei-niin-väsynyt-olo. Tosin nukuin mä kolmen tunnin päikkärit ja täydet yöunet tänään.

Kellojen siirtäminen hieman hämäs tänään aamulla. Onni herätti noin 6:40 ja ihmettelin, kun se näin aikasin herää. Lähdin sitten lenkilla ja ihmettelin, kun on niin valoisaa. Piti tarkistaa kännykän kellosta aika pariin kertaan lenkin aikana, mutta mulle ei ihan välähtänyt kellojen siirtäminen. Kotiin tullessa ihmettelin avokille, miten ulkona on niin oudon valoisaa... ja pähkäiltiin sitä sitten tovi.

Onnikin on tällä viikolla ollut rennosti. Ollaan nukuttu aika paljon samassa kasassa sohvalla. Onnin pakki on ollut kunnossa ja kohtauksia ei oo ollut 1½ viikkoon. Eli tää viikko on mennyt huomattavasti paremmin, kuin sen mun ekan syto-tipan jälkeen. Toivottavasti tilanne myös pysyy tällaisena.

En ihan aina ymmärrä Onnin nukkuma-asentoja
Mä taisin ehkä vähän hötkyillä mun hiusten leikkuun suhteen... musta tuntuu, että ne kasvaa tai ainakaan ne ei irtoile. Toisaalta mun hiuspohja ei enää hilseile tai kutise, kun sen saa rasvattua.

Ainiin, mun joulusuunnitelmatkin lyötiin lukkoon tiistaina. Mä saan toka vikan sytostaatin jouluaaton aattona. Eli joulu vietetään todellakin kotona nauttien joulupuurosta.

Kommentit

Suositut tekstit

Slovenia - Matkapäivä 1 (Radovljica ja Bled)

Keskiviikko iltana pakkasin laukut ja vein Onnin hoitoon. Mulla on aina ihan mieletön stressi laukun pakkaamisesta ja yritän vain jatkuvasti lykätä sitä. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta matkalaukun pakkaaminen on todella ahdistavaa hommaa. Avokki ei oikein ymmärrä/arvosta tätä minun pakkaus-stressiä. Torstaina aamulla lento lähti kymmenen paikkeilla. Olimme totuttuun tapaan ajoissa lentokentällä ja joimme siellä perinteiset teet. Lento olisi ollut mukavampi ilman takapenkin juoppoja ja ilmakuoppia. Ne ilmakuopat oli yllättävän voimakkaita töyssyjä, ihmiset koneessa ihan kirkui. Mä en tykkää lentämisestä, mutta ei ne nyt niin pahoja ollut. Ne juopot meidän takana oli ihan kamalia, ikinä ei oo lennolla ollut niin äänekkäitä ihmisiä. Se niiden "puhe" tuli korvakuulokkeidenkin läpi, eli sitä ei päässyt edes pakoon. Onneksi lento oli vain sen 2½ tuntia. Ljubljanan lentokentällä oli juuri satanut ja ilma oli todella kostea ja lämmin. Autovuokraamossa oli pitkät jonot ja siell...