Avokilla oli "Minä, Ozzy"-äänikirja koneellaan, jota hän ehdotti minulle ajanvietteeksi sairaalaan. Pienen "ei mua kiinnostaa mitkään Ozzy Osbournet"- vastustelun jälkeen, siirsin sen kännykkääni. Ozzy Osbourne ei ehkä kuulu henkilöihin joiden elämästä olisin oikeasti kiinnostunut ja olin aika skeptinen kirjan suhteen, mutta tuo kirja oli oikeasti hyvä ja hauska. Sairaalassa tuli hekoteltua koko sen viikon ajan kun siellä hengailin ja kirjan kuunteleminen piristi kummasti sairaalan ankeaa arkea. (Oikeasti mä en tajua miten Ozzy on elossa kaiken sen jälkeen.)
Mulla on nyt syskyllä ollut usein hetkiä jolloin väsyttää ihan hirumuisesti, mutta ei kuitenkaan kykene nukkumaan, lukemaan kirjaa tai katselee telkkuu. Ozzyn-äänikirja todisti, että äänikirjan kuuntelu on loistava tapa viettää aikaa tällaisina hetkinä. Kuunneltuani Ozzy-kirjan loppuun, ostin astetta asiallisemman äänikirjan - Khaled Hosseinin "Tusen strålande solar" (Tuhat loistavaa aurinkoa). Se on vielä kesken , mutta vaikuttaa ihan lupaavalta.
Äänikirjoissa hieman häiritsee se, että kirjan lukija luo tietynlaisen äänimaailman ja "reaktion" asioihin. Khalen Hosseinin kirjassa tämä asia häiritsee mua enemmän kuin Ozzyn kirjassa.
Oon mä lukenut ihan oikeitakin kirjoja - just perjantaina luin loppuun Dee Brownin "Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen". Kävin sit heti kaivelemassa avokin kirjahyllyä ja sieltä seuraavaksi luettavaksi valikoitui Harper Leen "Kuin surmaisi satakielen"-kirja.
Mun kirjahyllystä löytyy lähinnä omaan alaan liittyviä kirjoja ja kaunokirjallisuutta muutama hassu kirja. Onneksi avokkilta löytyy kirjoja sitäkin enemmän ja ei tartte kävellä lähimpään kirjastoon (300 m).
Mulla on nyt syskyllä ollut usein hetkiä jolloin väsyttää ihan hirumuisesti, mutta ei kuitenkaan kykene nukkumaan, lukemaan kirjaa tai katselee telkkuu. Ozzyn-äänikirja todisti, että äänikirjan kuuntelu on loistava tapa viettää aikaa tällaisina hetkinä. Kuunneltuani Ozzy-kirjan loppuun, ostin astetta asiallisemman äänikirjan - Khaled Hosseinin "Tusen strålande solar" (Tuhat loistavaa aurinkoa). Se on vielä kesken , mutta vaikuttaa ihan lupaavalta.
Äänikirjoissa hieman häiritsee se, että kirjan lukija luo tietynlaisen äänimaailman ja "reaktion" asioihin. Khalen Hosseinin kirjassa tämä asia häiritsee mua enemmän kuin Ozzyn kirjassa.
Oon mä lukenut ihan oikeitakin kirjoja - just perjantaina luin loppuun Dee Brownin "Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen". Kävin sit heti kaivelemassa avokin kirjahyllyä ja sieltä seuraavaksi luettavaksi valikoitui Harper Leen "Kuin surmaisi satakielen"-kirja.
 |
| Lukutuokio sohvalla - muuten ihan jees, mutta tuo parta on kyllä vähän tiellä |
Kommentit
Lähetä kommentti