Päässä on jo ihan hurjat 1½ cm pitkät hiukset.
Iho elää ihan omaa elämää - päänahka hilseilee, kädet on ihan rutikuivat, mutta kasvot kukkii. Pään hilseilyn kanssa mennää koko ajan parempaan suuntaan apteekin hilseshampoon ansiosta.
Oikea (leikattu) puoli hieman turpoaa aina välillä, jos nostelee tai kantaa paljon. Tälle nyt ei voi tehdä mitään... muuta kuin nakittaa kaikki raskaiden esineiden kantaminen avokille.
Vasemmassa kädessä vielä hieman kipeitä sytostaatista ärtyneitä verisuonia, muttta ei läheskään yhtä paha kuin kuukausi sitten. Nyt voin jo laittaa paidan päälle, jossa vähän tiukemmat hihat.
Kunto nousee kohisten, mutta lihakset jumittelee aika herkästi vieläkin. Juoksulenkeissä on aina alkuun hieman lisähaastetta, kun Onni vetää remmistä ihan täysin vastakkaiseen suuntaan. Liikunnan suhteen olen päässyt jo siihen tilanteeseen, että juoksu- tai pyörälenkille on päästävä. Pelkkä kävely ei enää riitä.
Aivot toimii jo ihan hyvin ja jaksan keskittyä kunnolla vaativempienkin yhtälöiden ja teorioiden pyörittelyihin. Vielä maaliskuussa keskittyminen herpaantu todella helposti ja mutkikaampien asioiden miettiminen oli aika haastavaa. Olin tämä viikon tutkimusvapaalla ja mä tein kieltämättä töitä aamu kasista ilta kasiin. (Tietty söin ja lenkitin Onnin ihan normaalisti, eli en mä tietokoneen edessä koko viikkoa kökkinyt.) Oli todella ihanaa kun oikeasti sai asioita eteenpäin.
Puuroa tai muroja mä en ole syönyt sytojen jälkeen. Sytojen aikana puuro ja murot oli ainoa tapa pitää vatsa jotenkuten tyytyväisenä.
Iho elää ihan omaa elämää - päänahka hilseilee, kädet on ihan rutikuivat, mutta kasvot kukkii. Pään hilseilyn kanssa mennää koko ajan parempaan suuntaan apteekin hilseshampoon ansiosta.
Oikea (leikattu) puoli hieman turpoaa aina välillä, jos nostelee tai kantaa paljon. Tälle nyt ei voi tehdä mitään... muuta kuin nakittaa kaikki raskaiden esineiden kantaminen avokille.
Vasemmassa kädessä vielä hieman kipeitä sytostaatista ärtyneitä verisuonia, muttta ei läheskään yhtä paha kuin kuukausi sitten. Nyt voin jo laittaa paidan päälle, jossa vähän tiukemmat hihat.
Kunto nousee kohisten, mutta lihakset jumittelee aika herkästi vieläkin. Juoksulenkeissä on aina alkuun hieman lisähaastetta, kun Onni vetää remmistä ihan täysin vastakkaiseen suuntaan. Liikunnan suhteen olen päässyt jo siihen tilanteeseen, että juoksu- tai pyörälenkille on päästävä. Pelkkä kävely ei enää riitä.
 |
| Lenkin tehostajana 22 kiloa apinautseria vetämässä ihan väärään suuntaan. |
Aivot toimii jo ihan hyvin ja jaksan keskittyä kunnolla vaativempienkin yhtälöiden ja teorioiden pyörittelyihin. Vielä maaliskuussa keskittyminen herpaantu todella helposti ja mutkikaampien asioiden miettiminen oli aika haastavaa. Olin tämä viikon tutkimusvapaalla ja mä tein kieltämättä töitä aamu kasista ilta kasiin. (Tietty söin ja lenkitin Onnin ihan normaalisti, eli en mä tietokoneen edessä koko viikkoa kökkinyt.) Oli todella ihanaa kun oikeasti sai asioita eteenpäin.
Puuroa tai muroja mä en ole syönyt sytojen jälkeen. Sytojen aikana puuro ja murot oli ainoa tapa pitää vatsa jotenkuten tyytyväisenä.
Fint att du börjar känna dig bättre :) !
VastaaPoista