Saarihyppelyä Kreikassa - Päiväretki purjeveneellä (Milos)

Mä oon kerran aikaisemmin käynyt lomamatkalla veneretkellä - Turkin Alanyassa. Olihan se ihan kiva, jos ei oteta huomioon että se vene hajos puolessa välissä retkeä ja tämän takia retken kesto vähän venähti 3-4 tuntia. Tuo veneen hajoaminen latisti silloin vähän fiilistä...

Nyt heti 13 vuotta myöhemmin päätin yrittää uudelleen veneretkeä. Miloksen saarella ei ole pulaa retkentarjoajista... varsinkaan Adamasin rannassa kaikille on tarjolla jotakin. Me valitsimme päiväretken Kleftikoon eräällä purjeveneellä. Hinta oli 40€ per naama ja se sisälsi ruuan, juoman ja tutustumiseen useampaan rantaa Miloksen länsiosassa. (Siis sinne minne ei saa ajaa vuokra-autolla.)

Reissu alkoi vähän nihkeästi, kun joku matkan varanneista hikeentyi täysin jostain täysin mitättömästä asiasta. Onneksi kyseinen turisti seurueineen päätti jäädä rannalle ja me muut päästiin aloittaa retki.

Vene oli aika iso ja 14 turistia mahtui sinne paremmin kuin hyvin. Keli oli hyvä. Juuri sellainen sopiva tuulen vire ettei tule kuuma, mutta allokkoa ei kuitenkaan ole. Aurinkoa paistoi koko päivän siniseltä taivaalta.

Sinistä vettä ja taivasta.

Aluksi saimma ihailla saarta mereltä päin - katakombien sisäänkäynnit, syrmatat, pari hylättyä mineraalikaivosta ja karhulta näyttävä kivimuodostelma

Sisäänkäyntejä katakombeille

Miloksen rantoja reunustaa useissa paikoissa kalastajakylät. Venevajoissa on erikoisuutena värikkäät ovet. Venevajaa/myrskysuojaa kutsutaan syrmataksi.

Kukkulan päällä Plakan-kylä ja rannassa kalastajien myrskysuojiksi rakennetut syrmatat

Karhukivi

Matkan varrella pysähdyimme parin luolan kohdalla ja pääsimme snorklailee. Veneestä sai lainata kamppeet, jos halusi... Mutta meillä oli omat räpylät ja snorkelit mukana.

Lopulta saavuimme päämääräämme Kleftikoon, jota merirosvot käyttivät suojanaan. Se on sellainen iso poukama täynnä erikokoisia luolia. Poukama oli täynnä veneitä, mutta ei tungokseksi asti. Kumivenekierroksella pääsimme tutustumaan paikan luoliin tarkemmin, joka oli kivaa. Kävimme myös snorklailemassa muutamissa näistä luolista. (En halua laittaa tästä kuvia paikasta, koska mikään niistä ei mielestäni anna oikeutta paikalle. Ens reissulle ostamme todellakin vedenkestävän kameran, koska tuolla olisi ollut niin paljon kuvattavaa.)

Paluumatkalla pysähdyimme muutamalle rannalle vielä snorklailee. Viimeinen osuus taittui ihan oikeasti purjehtien - meidän ei siis tarvinnut tehdä yhtään mitään... muuta kuin tietty nauttia matkasta.

Miloksen saarella kannattaa ehdottomasti mennä veneretkelle. Tai ainakin me koimme tämän olevan rento tapa tutustua siihen osaan saaresta, jonne ei pääse autolla.

Veneen omistaja (eli matkanjärjestäjä) oli tehnyt Kreikan talouskiirsin jälkeen loistavan päätöksen tarjota vain kreikkalaisia tuotteita. Lounaaksi oli järjetön määrä ihan mielettömän hyvää fetasalaattia ja tonnikalapastaa. Tosin mä en tiedä kuinka kreikkalaista tonnikala on?!  Välipalojakin oli tarjolla, mutta ne oli sellaista perusleipää ja kakkua. Juotavaa (kreikkalaista colaa, vettä, viiniä ja kaljaa) oli tarjolla koko ajan. Mä olin enimmäkseen kyllä vesilinjalla, kun piti vielä illalla ajaa Adamasista majapaikkaan. Mut ei se lounalla juotu valkoviini pahaakaan ollut.

(Aurinkorasvaa kannattaa varata mukaan, koska se aurinko on todella tujua merellä! Meillä oli 50 ja se riitti juuri ja juuri. )