Siirry pääsisältöön

Saarihyppelyä Kreikassa - Päiväretki purjeveneellä (Milos)

Mä oon kerran aikaisemmin käynyt lomamatkalla veneretkellä - Turkin Alanyassa. Olihan se ihan kiva, jos ei oteta huomioon että se vene hajos puolessa välissä retkeä ja tämän takia retken kesto vähän venähti 3-4 tuntia. Tuo veneen hajoaminen latisti silloin vähän fiilistä...

Nyt heti 13 vuotta myöhemmin päätin yrittää uudelleen veneretkeä. Miloksen saarella ei ole pulaa retkentarjoajista... varsinkaan Adamasin rannassa kaikille on tarjolla jotakin. Me valitsimme päiväretken Kleftikoon eräällä purjeveneellä. Hinta oli 40€ per naama ja se sisälsi ruuan, juoman ja tutustumiseen useampaan rantaa Miloksen länsiosassa. (Siis sinne minne ei saa ajaa vuokra-autolla.)

Reissu alkoi vähän nihkeästi, kun joku matkan varanneista hikeentyi täysin jostain täysin mitättömästä asiasta. Onneksi kyseinen turisti seurueineen päätti jäädä rannalle ja me muut päästiin aloittaa retki.

Vene oli aika iso ja 14 turistia mahtui sinne paremmin kuin hyvin. Keli oli hyvä. Juuri sellainen sopiva tuulen vire ettei tule kuuma, mutta allokkoa ei kuitenkaan ole. Aurinkoa paistoi koko päivän siniseltä taivaalta.

Sinistä vettä ja taivasta.
Aluksi saimma ihailla saarta mereltä päin - katakombien sisäänkäynnit, syrmatat, pari hylättyä mineraalikaivosta ja karhulta näyttävä kivimuodostelma

Sisäänkäyntejä katakombeille
Miloksen rantoja reunustaa useissa paikoissa kalastajakylät. Venevajoissa on erikoisuutena värikkäät ovet. Venevajaa/myrskysuojaa kutsutaan syrmataksi.

Kukkulan päällä Plakan-kylä ja rannassa kalastajien myrskysuojiksi rakennetut syrmatat

Karhukivi
Matkan varrella pysähdyimme parin luolan kohdalla ja pääsimme snorklailee. Veneestä sai lainata kamppeet, jos halusi... Mutta meillä oli omat räpylät ja snorkelit mukana.


Lopulta saavuimme päämääräämme Kleftikoon, jota merirosvot käyttivät suojanaan. Se on sellainen iso poukama täynnä erikokoisia luolia. Poukama oli täynnä veneitä, mutta ei tungokseksi asti. Kumivenekierroksella pääsimme tutustumaan paikan luoliin tarkemmin, joka oli kivaa. Kävimme myös snorklailemassa muutamissa näistä luolista. (En halua laittaa tästä kuvia paikasta, koska mikään niistä ei mielestäni anna oikeutta paikalle. Ens reissulle ostamme todellakin vedenkestävän kameran, koska tuolla olisi ollut niin paljon kuvattavaa.)

Paluumatkalla pysähdyimme muutamalle rannalle vielä snorklailee. Viimeinen osuus taittui ihan oikeasti purjehtien - meidän ei siis tarvinnut tehdä yhtään mitään... muuta kuin tietty nauttia matkasta.


Miloksen saarella kannattaa ehdottomasti mennä veneretkelle. Tai ainakin me koimme tämän olevan rento tapa tutustua siihen osaan saaresta, jonne ei pääse autolla.

Veneen omistaja (eli matkanjärjestäjä) oli tehnyt Kreikan talouskiirsin jälkeen loistavan päätöksen tarjota vain kreikkalaisia tuotteita. Lounaaksi oli järjetön määrä ihan mielettömän hyvää fetasalaattia ja tonnikalapastaa. Tosin mä en tiedä kuinka kreikkalaista tonnikala on?!  Välipalojakin oli tarjolla, mutta ne oli sellaista perusleipää ja kakkua. Juotavaa (kreikkalaista colaa, vettä, viiniä ja kaljaa) oli tarjolla koko ajan. Mä olin enimmäkseen kyllä vesilinjalla, kun piti vielä illalla ajaa Adamasista majapaikkaan. Mut ei se lounalla juotu valkoviini pahaakaan ollut.

(Aurinkorasvaa kannattaa varata mukaan, koska se aurinko on todella tujua merellä! Meillä oli 50 ja se riitti juuri ja juuri. )

Kommentit

Suositut tekstit

Perjantai on paras

Perjantai on paras, koska perjantaisin ehdin kotiin ennen avokkia sniffailee Onnin  unituoksuja.  Onnista lähtee nukkuessa ihan  mielettömän hyvä ja huumaava tuoksu. Olemme nimenneet sen "hyvän olon"-tuoksuksi. Tuoksu on voimakkain tassuissa ja niskassa... Tuoksun lisäksi, kotiintuloa parantaa tietenkin ovelle vastaan kömpivä Onni (silmät ristissä ja parta ihan vinossa). Joskus Onni tulee pienellä viivellä tervehtimään, mutta välillä se ei viitsi edes vaivautua herämään... vaan jatkaa koisimista. Toki perjantai on myös ihana päivä, koska edessä on (useimmiten) useampi vapaapäivä. Eilisen (perjantain) kruunasi vielä yhteislenkki koirapuistoon (minä, avokki ja Onni).

Ummikot Aasiassa 2016- Hong Kong ja ruokailu

Hong Kongista ei ihan heti ravintolat lopu. Tämän lisäksi tarjolla oli vielä katuruokaa, kauppahallien ruokapaikat sekä ruokaan erikoistuneita yötoreja (night market). Söimme siis vähän kaikkea.... Suurin haaste ruokailussa oli tikuilla syöminen... tai siis avokilla oli lähinnä ongelmia. Tää oli ehkä eka reissu missä mä lähes aina lappasin ruokaa suuhuni nopeampaan tahtiin kuin avokki. (Normaalisti se on siis toisinpäin.) Ravintoloiden tehokkuus tuli meille yllärinä - ruokia ei tarvinnut odotella ja pääruoka saattaa tulla pöytään enne alkuruokia. Tilatut juomat löysi tosin todella harvoin meidän pyötään... Mut ei se oo nyt niin justiinsa. Menomatkan hotelliaamupala tuli banaaninlehteen käärittynä. Banaaninlehteen käärittyä kanaa ja riisiä Testasimme kehuttua Dim Sum ravintolaa ekana päivänä Hong Kongissa. Dim sumit ovat höyrytettyjä liha/taikina/kasvis palleroita, mutta vois sanoa etten vieläkään ihastunut tähän ruokaa... tai minulla ei ainakaan ole tarvetta ihan heti uusia...

G - Google Drive

Ostin uuden puhelimen kesällä (Sony Xperia Go) ja tämän hankinnan myötä meidän talouden ostoslistat vaihtui sähköiseen muotoon Google Drivelle . Hyvät puolet tässä on, että ostoslistaa voi täydentää milloin haluaa ja se ei voi unohtua kotiin (puhelin tietty pitää olla mukana). Avokin mielestä plussaa on myös, että ei tarvitse arvailla mitä huonolla käsialalla kirjoittamassani ostoslistassa lukee ja tarvittaessa soitella perään. Google driveltä löytyy myös paljon muuta - matkasuunnitelmat ja matkan budjetit, listan hyväksi havaituista ruuista (joka helpottaa pähkäilyä viikonlopun sapuskoista) ja lista Onnin osaamista käskyista on työn alla. Uusi puhelin oli kyllä ihan kiva, varsinkin kun edellinen oli 5 vuotta vanha ja siitä putoili jo ruuveja. Radion kuuluvuus on tässä uudessa puhelimessa huomattavasti huonompi kuin vanhassa puhelimessa, mutta muuten se on kyllä ihan riittävän hyvä minulle. Puhelimella otettu kuva aamulenkillä lokakuussa.

Etelään junalla ja pyörällä (Viro ja Latvia) - Junailua rannikolla (8. päivä)

Päivä valkeni pilvisenä ja totuttua viileämpänä. Söimme aamupalan kaikessa rauhassa ja pesin vielä koneellisen pyykkiä. Aamupäivällä suuntasimme läheiselle Vecakin asemalle. Olimme hyvissä ajoin asemalla, joten o dottelimme junaa tovin ja ihmettelimme asemakissan lisäksi myös metsäpalo varoitus-kyltin vieressä olevaa punkkivaroitus kylttiä. Vecakin asemakissa Punkkivaroitus Juna tuli ajallaan ja kipusimme junaan. Tällä kertaa se oli hieman kevyempää, koska suurin osa tavaroista jäi tietenkin majapaikaan. Junassa oli tällä kertaa myös telineet pyörille Junailua Ensimmäinen kohde oli polkupyörämuseo. Tämä on erään intohimoisen fillariharrastajan pitämä museo . Sisäänpääsy maksoi muutama euron ja museon omistajan poika kertoili meille eri pyöristä. Kaikki pyörät oli löydetty Lativasta ja niitä pyöriä oli ihan hirmuinen määrä - kilpapyöriä, tandemeja, venäläisä ja saksalaisia armeijan fillareita sekä itse tehtyjä puisia pyöriä. Mä olin vähän alkuun "vähemmän ...

Urheiluvarusteiden päivitys ja pyöräilykauden avaus

Mun vanhat Timberlandin "vaelluskengät" oli ihan hajalla - pohjasta irronnut palasia, saumat repsotti ja vedenpitävyydestä ei tänä talvena oo ollut tietoakaan. Vanhat kengät ovat palvelleet kuitenkin jo ainakin kolme vuotta, eli ehkä niillä oli jo lupakin alkaa hajota. Eilen tein sit sellaisen 15 minuutin täsmäiskun Suomenojan Budgetsporttiin. Mukaan sieltä lähti kahdet ulkoilukengät (Halti ja Reebok), kahdet housut ja uimalasit. Kotona uudet kengät tuli tietenkin heti käyttöön. Edessä vanhat ja kuluneet Timberlandit - takana uudet ja kuraiset Reebokit Tänään mä kaivoin pyörän varastosta ja tein pienen kuntotarkastuksen sille. Tämän jälkeen poljin hurjat 8 km piipahtaessani koirakoulun kevättapahtumassa. Menomatka meni vielä kevyesti, mutta takaisin polkiessa oli ihan mieletön vastatuuli. Meinas pyöräily vaihtua kävelyks, kun kunto meinas loppua. Mä en oo ikinä tainnut aloittaa pyöräilykautta näin aikaisin (tai ollut näin rapakunnossa). Mulla on fillarilenkeillä käyt...