Onni update 9/2013 - Ei yhtään sen iisimpi viikko

Tämä viikko ei ollut myöskään rennoimmasta päästä. Ilmeisesti olin viime viikon perjantaina ollut ihan zombi töissäja maanantaina totesin, että kaikki perjantain aikaansaannoksenin pitää tehdä alusta alkaen uusiks. Mä en ilmeisesti käsittele kovinkaan hyvin epäonnistumisia, niinpä olin maanantaina pidempään töissä ja väkersin kaiken uusiks (vaikka asialla ei todellakaan ollut kiire).

Tiistaiaamuna heräsin puoli seitsemältä Onnin kohtaukseen. Kohtaus oli lyhyt ja Onni palautui siitä normaalia nopeammin. Diazepamia sille on aina annettava, jotta kohtaus ei uusiudu. Lopputuloksena tuttuakin tutumpi sivuvaikutus - Onnilla pää sekaisin  ja maailmaa syleilevä meno tiistai-iltana. Keskiviikko oli ihan tavallinen päivä, joskin töissä oli normaalia enemmän säpinää. Kotiinkin jouduin lähtee töistä ajallaan, kun tietokoneita päivitettiin etänä.

Torstaina illalla oli vuorossa taas rally-toko treenit. Mä en ihan tiedä kuinka paljon koirilla on ajantajua... mutta ennen kuin edes olin alkanut pakata treenireppua, niin Onni kantoi mulla treenilelunsa. Kyseinen lelu oli saanut olla säilytyspaikassaan rauhassa kokonaisen viikon. Hieman hämmästelin Onnin omatoimisuutta. Treenit meni ihan hyvin, jos sitä pientä nokkapokkaa toisen uroksen kanssa ei lasketa.

Onnin mielestä rally-toko treenien tärkein väline - eli palkkana käytettävä vetolelu

Perjantaina kotiin tullessani meillä oli vedet poikki. Mä olisin pärjännyt ihan hyvin, mutta avokki oli työmatkapyöräilystä hikinen ja oli vielä lähdössä illalla baariin kavereidensa kanssa. Hikisyys-ongelma ratkaistiin vierailulla avokin vanhempien luona. Avokki halusi Onninkin mukaan, koska avokin vanhempien luona oli avokin veljenpojat kylässä. Veljenpojat ovat erittäin tottuneita koiriin ja Onni sai siellä hirmuisesti rapsutuksia. Ongelmaksi hieman mudostu Onni pusukoneilu-ominaisuus. Nuorempi veljenpojista oli vielä niin täpinöissään, että Onnia silittäessään se pomppi tasajalkaa Onnin vieressä. Onnilla oli sitten hieman vaikeuksia hillitä pusukoneiluaan. Todella hienosti Onni kuitenkin käyttäyty.

Lauantaina löhöiltiin, syötiin hyvin ja käytiin lenkillä. Avokilla päivä meni lähinnä palautumiseen eilispäivän baarireissusta ja mä näpertelin kaikkea pientä. Sain kesän tokan satsin yrttejä kuivamaan ja siistin etupihan pähkinäpensasaitaa. Illalla katseltiin digiboksilta Silta-sarjan ensimmäinen osa (ja katsotaan varmaankin ens viikolla se toinen jaksi).

Minttua, persiljaa, basilikaa, oreganoa ja salviaa.

Iltaan mennessä avokki alkoi olla elävien kirjoissa ja lähdimme yhteislenkille metsään. Otin repun mukaan, jos vaikka matkan varrelta löytyis muutama kantarelli. Onnin ja avokin sienestys oli lähinnä mustikoiden mutustelua ja Onni kunnostautui myös makoilussa sammalikossa.

Sammalikko on hyvä paikka makoilla ja tarkkailla

Sieniä löytyi yli odotusten ja teimme näistä iltapalaksi sienibruschettaa.

Sienisaalis

Tänään sunnuntaina Onni herätti meidän neljältä aamulla kohtauksellaan. Kukaan meistä (minä, avokki eikä Onni)  ei meinannut saada unta tän jälkeen. Lenkitin Onnin seiskalta ja sitten mä sammuin sänkyyn ja nukuin kahteentoista. Kolmen paikkeilla Onni sai toisen kohtauksen ulkona meidän takapihalla. Loppupäivä on mennyt sitten siivotessa ja pyykätessä.

Takapihan "kukkia" kastellessani huomasin, että chilipensaassa on nuppuja! Nuppujen kuvaaminen hieman epäonnistui erään karvakuonon takia.

Chilipuskan nuppujen ikuistaminen hieman epäonnistui.

Tarkoituksena olis katsella miten Onnin kohtaustilanne kehittyy. Hyvältä viime viikkojen perusteella tilanne ei näytä ja hieman epäilen, että Pexion ei ole ratkaisu Onnin ongelmiin. Onnin neurologi on kesälomalla ja en sitten tiedä kuinka hyvin paikan muut eläinlääkärit osaavat nämä epilepsia-asiat....

Tälläistä tällä viikolla. Toivottavati ens viikko on parempi!