Siirry pääsisältöön

Karvanlähtöä ja seuraavaa kohtausta odotellessa

Onnin turkki on alkanut pysyä todella hyvin kiinni B-vitamiini pillereiden ansiosta, ehkä jopa vähän liiankin hyvin. Onnilta on jo ihan pennusta asti irronnut karvaa ihan hirmuisesti, niin oletin sen olevan Onnin karkealle turkin laadulle normaali tila. Olis ehkä pitänyt kysenalaistaa Onnin turkinlähtötahti jo aikaisemmin... Stupid me!

Onnin päästä alkaa karva irtoilee jo ihan kivasti, mutta ei se karva ihan kypsää nyppimiselle oo. Tosin en mä tiedä kuinka paljon nypittävää tuossa koirassa tänäkään vuonna on. Karva on lyhyttä ja kylkien nyppiminen on aina ollut todella tuskastuttavaa (ja turhaa).

Tosin ei me tässä odotella vain Onnin karvanlähtöä, multakin varmaan tipahtelee hiukset tällä viikolla alkaneiden sytostaattien ansiosta... Mä veikkaan, että mun karvanlähtöaika koittaa ennen Onnin nyppimisurakkaa. Mä kyllä leikkasin hiukset poikatukaksi jo pari viikkoa sitten... eli Onnin karvoja pidempiä hiustuppoja ei pitäis ainakaan irrota.

Alkuviikosta iloitsin kun Onni ei ollut  sanut kohtauksia 1½ viikkoon. Tosin ilo oli ennenaikaista. Torstaina sitten lähti tilanne lapasesta ja tuloksena kolmea kohtausta. Perjantaina se sit sinkoili/hepuloi kahden tunnin välein pitkin kämppää elämänsä kunnossa ja mun olis oikeasti pitänyt saada levätä tällä viikolla. Perjantai-ilta päätty sitten yhteen kohtaukseen lisää ja nukuin pe-la yön sohvalla Onni kainalossa..

Mietimme päämme puhki mikä torstain kohtausryppään laukaisi... Syy löytyi lopulta keittiönmattoon uppoutuneena pillerinä lauantai-iltana. Meidän keisari oli ilmeisesti torstaiaamuna sylkässyt läkkeet pihalle ja minä selkeesti sytostaattiväsymyksessä en ole ollut ihan skarpeimillani.

Maanantaina katellaan lääkärissä voiko Onnin epilepsialle tehdä enää mitään...

Tarvitsisko meidän keisari vielä muutaman tyynyn lisää?

Kommentit

  1. Lycka till med behandlingarna!! Och håret, det kommer att växa tillbaka!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Slovenia - Matkapäivä 1 (Radovljica ja Bled)

Keskiviikko iltana pakkasin laukut ja vein Onnin hoitoon. Mulla on aina ihan mieletön stressi laukun pakkaamisesta ja yritän vain jatkuvasti lykätä sitä. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta matkalaukun pakkaaminen on todella ahdistavaa hommaa. Avokki ei oikein ymmärrä/arvosta tätä minun pakkaus-stressiä. Torstaina aamulla lento lähti kymmenen paikkeilla. Olimme totuttuun tapaan ajoissa lentokentällä ja joimme siellä perinteiset teet. Lento olisi ollut mukavampi ilman takapenkin juoppoja ja ilmakuoppia. Ne ilmakuopat oli yllättävän voimakkaita töyssyjä, ihmiset koneessa ihan kirkui. Mä en tykkää lentämisestä, mutta ei ne nyt niin pahoja ollut. Ne juopot meidän takana oli ihan kamalia, ikinä ei oo lennolla ollut niin äänekkäitä ihmisiä. Se niiden "puhe" tuli korvakuulokkeidenkin läpi, eli sitä ei päässyt edes pakoon. Onneksi lento oli vain sen 2½ tuntia. Ljubljanan lentokentällä oli juuri satanut ja ilma oli todella kostea ja lämmin. Autovuokraamossa oli pitkät jonot ja siell...