Mä olin ekaa päivä töissä vajaat kaksi viikkoa sitten. Ekalla viikolla pääsi väsy usein yllättämään iltapäivällä, mutta tällä viikolla on jo mennyt huomattavasti paremmin. Nyt se väsymys tulee vasta illalla. Vapaa-ajalla en ole jaksanut hengailla koneen ääressä, joten kirjoittelukin on jäänyt nyt vähemmälle. Onni vaikuttaa olevan tyytyväinen mahdollisuuteen nukkua useammin päivät ilman häiriötä.
Ainakin se on virekämpi iltaisin ja innokkaampi tervehtijä.
Mä aloitin työt kevennetysti - kaksi päivää töissä ja kolme päivää tutkimusvapaalla. Aikataulu on siis huomattavasti vapaampi ja loistava ratkaisu tähän tilanteeseen. Hieman hitaalla mun aivot välillä toimii ja pieniä kömmähdyksiä on tapahtunut, mutta pahoja muistikatkoksia ei onneks oo ollut.
Torstaina aloitimme taas treenailun rally-tokossa. Onnin alahuuli väpätti innostuksesta, kun kurvattiin koirakoulun pihaan ja meni tovi ennen kuin se rauhoittu. Kohkaaminen alkoi uudestaa kun se pääsi ulos autosta ja samaan tyyliin edetti harjoitustilohin asti (Onni innostuu - odotellan kunnes Onni rauhoittuu - jatketaan etenemistä). Lopulta päästiin harjoitustiloihin suht' kunnialla. Onnin innokkuus tais olla hieman tarttuvaa ja osa niistä muista koirista oli hieman levottomia meidän saavuttua paikalle. Tunti meni kuitenkin enimmäkseen hyvin.
Puolen vuoden harjoitustauko näkyi lähinnä mun ohjaamistaidoissa. Mä tein "pieniä" virheitä käskyissä koko tunnin ajan, mutta Onni haahuili vain ekan radan. Onnilla oli kaikki käskyt hallussa ja mitään ei tarvinnut palauttaa Onnille mieleen. Samaa ei voi sanoa mun tekemisistä. Mä käytän "käskyinä" lähinnä käsimerkkejä ja meni hieman arpomiseksi mikä käsimerkki tarkoittaa mitäkin. Onnilla on siis parempi muisti kuin mulla.
Tänään aamulla oli todellinen koiranilma, mutta ei todellakaan Onnille mieleinen ilma. Ajattelin kävellä pidemmän lenkin, mutta Onnin nelitassujarrut meni päälle vähän väliä. Perässä vedettävä koira ja vaaksuora räntäkeli ei oo kovinkaan motivoiva yhdistelmä.
Ens viikolla otetaan vikat verikokeet ja toivottavasti saan oikeasti alkaa kohottaa kuntoa. Rapakunnossa mä oon vieläkin, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Tavoitteena olis kyetä kunnialla pyöräilee työmatkan toukokuusta lähtien. Mulla on ollut myös aika hyvä massakausi tän talven aikana (+6kg). Tarkoituksena olis päästä vanhoihin mittoihin suht' nopeasti. Viime aikoina oon tehnyt kevyttä kahvakuulatreeniä ja pidentänyt kävelylenkkejä. Ruokapuoltakin on tuunattu tervellisempään suuntaan. Suunta on siis oikea, mutta tavoitteeseen on hieman matkaa. Onneksi mulla on toi 23 kiloinen partanaamainen henkilökohtainen valmentaja, joka varmistaa (useimmiten) sen lenkille lähdön. Lenkin pituudessa vois olla välillä toivomisen varaa. (Onninkin painoa pitäis saada tiputettua. Puolen vuoden saldo on +1½ kg ja eläinlääkäriltä kehotus tarkkailla painoa)
Mä aloitin työt kevennetysti - kaksi päivää töissä ja kolme päivää tutkimusvapaalla. Aikataulu on siis huomattavasti vapaampi ja loistava ratkaisu tähän tilanteeseen. Hieman hitaalla mun aivot välillä toimii ja pieniä kömmähdyksiä on tapahtunut, mutta pahoja muistikatkoksia ei onneks oo ollut.
Torstaina aloitimme taas treenailun rally-tokossa. Onnin alahuuli väpätti innostuksesta, kun kurvattiin koirakoulun pihaan ja meni tovi ennen kuin se rauhoittu. Kohkaaminen alkoi uudestaa kun se pääsi ulos autosta ja samaan tyyliin edetti harjoitustilohin asti (Onni innostuu - odotellan kunnes Onni rauhoittuu - jatketaan etenemistä). Lopulta päästiin harjoitustiloihin suht' kunnialla. Onnin innokkuus tais olla hieman tarttuvaa ja osa niistä muista koirista oli hieman levottomia meidän saavuttua paikalle. Tunti meni kuitenkin enimmäkseen hyvin.
Puolen vuoden harjoitustauko näkyi lähinnä mun ohjaamistaidoissa. Mä tein "pieniä" virheitä käskyissä koko tunnin ajan, mutta Onni haahuili vain ekan radan. Onnilla oli kaikki käskyt hallussa ja mitään ei tarvinnut palauttaa Onnille mieleen. Samaa ei voi sanoa mun tekemisistä. Mä käytän "käskyinä" lähinnä käsimerkkejä ja meni hieman arpomiseksi mikä käsimerkki tarkoittaa mitäkin. Onnilla on siis parempi muisti kuin mulla.
Tänään aamulla oli todellinen koiranilma, mutta ei todellakaan Onnille mieleinen ilma. Ajattelin kävellä pidemmän lenkin, mutta Onnin nelitassujarrut meni päälle vähän väliä. Perässä vedettävä koira ja vaaksuora räntäkeli ei oo kovinkaan motivoiva yhdistelmä.
 |
| Onni aamulenkin jälkeen. |
Ens viikolla otetaan vikat verikokeet ja toivottavasti saan oikeasti alkaa kohottaa kuntoa. Rapakunnossa mä oon vieläkin, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Tavoitteena olis kyetä kunnialla pyöräilee työmatkan toukokuusta lähtien. Mulla on ollut myös aika hyvä massakausi tän talven aikana (+6kg). Tarkoituksena olis päästä vanhoihin mittoihin suht' nopeasti. Viime aikoina oon tehnyt kevyttä kahvakuulatreeniä ja pidentänyt kävelylenkkejä. Ruokapuoltakin on tuunattu tervellisempään suuntaan. Suunta on siis oikea, mutta tavoitteeseen on hieman matkaa. Onneksi mulla on toi 23 kiloinen partanaamainen henkilökohtainen valmentaja, joka varmistaa (useimmiten) sen lenkille lähdön. Lenkin pituudessa vois olla välillä toivomisen varaa. (Onninkin painoa pitäis saada tiputettua. Puolen vuoden saldo on +1½ kg ja eläinlääkäriltä kehotus tarkkailla painoa)
 |
| Mukava lepoasento? |
Kommentit
Lähetä kommentti