Luoteis-Viro pyörällä - Laulasmaalta Kuijõelle (päivä 2)

Tästä postauksesta tulee aikamoinen kuvapläjäys, koska näimme päivän aikana niin paljon... vaikka taitoimme pyörällä vain reilut 40 km.

Sunnuntaiaamu oli aurinkoinen ja pari hassua pilveä taivaalla. Lähdimme kasin pintaa majapaikastamme ja ensimmäinen pysähdys tuli melkein heti Treppojan "vesiputouksella". Vesiputous koostui porrasmaisista pienistä putouksista - tai siis oli koostunut, jos siellä olis ollut enemmän vettä. Nyt siellä oli lähinnä kiviportaita, lätäköitä ja liejua. Treppojalla vois varmaan piipahtaa joskus johonkin vähän märempään aikaan vuodesta.

Treppojan vesiputous -
Varmaan hienompi, jos olis ollut joessa enemmän vettä.

Poikkesimme tarkoituksella pois "pyöräilyreitti" 1 ja siirryimme pienemmille teille. Matkamme jatkui Kloogajärven itäpuolella kulkevaa tietä pitkin. Vaikka sunnuntaiaamuna liikenne "isoilla" teillä ei pahemmin ollut, niin täällä sitä ei ollut lainkaan. 

Matkalla oli kauniita peltoja ja pieniä metsiköitä. Törmäsimme myös jonkinlaisiin betonirakennelmiin. Etelästä alkoi nousta myös todella tummia sadepilviä, jotka hieman huolestuttivat.

Mitäs tuolla on? No kuvataan

Pienen ihmettelyn jälkeen päätimme mennä tutkiskelemaan hieman tarkemmin. Ekana esteenä oli korkea hiekkapenkka. Penkan ylittäminen hieman normaalia raskaammalla pyörällä ei ole ihan helppo juttu tai ainakaan kevyt.

Ja ei kun penkan yli ja tutkiskelee asiaa tarkemmin

Betonirakennelma

Näitä tunneleita oli useampi kyseisellä alueella ja läjä talonraunioita. Emme tiedä mitä nämä olivat, mutta tuonne ei kaiketi olis saanut mennä. Sen polun varressa, jota pitkin poistuimme alueelta, oli merkattu "yksityisalue" merkillä.

Matka jatkui välillä erillisellä pyörätiellä ja välillä ajoradalla. Pilvet alkoivat hälvetä, eikä meidän tarvinnut enää olla huolissaan uhkaavista vesisateista.

Kevyenliikenteenväylä

Pysähdyimme välipalalle Vasalemman kartanon pihalle. Ulkonäöostä päätellen se oli hiljattain kunnostettu.

Taukopaikka

Tässä vaiheessa meidän vesivarastot alkoivat olla lopussa. Seuraavasta kylästä, eli Rummusta ei löytynyt muuta kuin sitruunanmakuista vishyä - joten ostimme sitä. 

Ennen matkaa avokki oli löytänyt infoa Rummun hylätystä kaivoksesta ja siellä olevasta uimarannasta. Rummun kaivosalue oli näkemisen arvoinen paikka. Ensinnäkin se oli ihan kiinni hylätyssä vankilassa, josta tuli jo vähän sellainen tunne... ettei täällä pitäis olla. Tosin emme olleet ainoat siellä, joten siellä sai oikeasti ihan olla.

Rummun rannalle vievä tie - vankila vasemmalla.

Toiseksi siinä rannalla oli ihan hillitön hiekkakasa.

"Hiekkakasa"

Rannassa oli hylättyjä rakennuksia ja osa rakenteista oli osittain tai kokonaan veden alla. Vesi oli kirkasta ja kylmää.

Biitsillä

Uinnin jälkeen kiipesimme tietty "hiekkakasan" päälle ja ihailimme maisemia sieltä. 

Näkymät hiekkakasan huipulta

Kiipeilyn jälkeen oli niin kuuma, että piti uudelleen mennä uimaan. Kuivattelimme ja ihmettelimme maisemia. Tässä vaiheessa pojat tietenkin paikaliset pojat hyppelivät vedessä olevista taloista veteen. Ihan kreisiä - tosin mäkin olisin varmaan mennyt hyppelee... jos olisin ollut vähän nuorempi.

Kovinkaan kauaa uinti ei viilentänyt, koska keli oli "aika" lämmin. Matka jatkui ja Padisen kartanon jälkeen törmäsimme valtavaan unikkopeltoon. Se hehkui punaisena kuumana kesäpäivänä.

Unikkopelto

Neljän pintaan saavuimme majapaikaakke Rehe turismitaluun. Kävimme suihkussa, lepäilimme ja sitten meillä oli vielä vähän aikaa tapettavana. Kävimme kävelyllä ja totesimme että majapaikassamme oli futiskentät, frisbeegolfrata ja krokettirata. Me potkimme jonkin aikaa jalkapalloa ja heittelimme frisbeetä. Mun futistaidot on kyllä aika ruosteessa, mutta avokki on pelannut enemmänkin... joten pieni tasoero meillä oli.

Yhdistettey futis-/frisbe-/krokettikenttä

Illlalla grillasimme vielä vähä iltapalaa. Seurana meillä oli talon non-stoppina kehräävä kissa. Se oli aivan ihana!

Kissa tais olla yhtä väsynyt kuin me.

Illalla taas simahdettiin taas sänkyyn.

(Päivän pyöräilyt 47 km)