Siirry pääsisältöön

Luoteis-Viro pyörällä - matkavalmistelut ja lautalla Viroon

Eräänä talvisena päivänä sanoin avokille "Olisko ihan kreisiä, jos lähdettäis pidemmälle pyöräretkelle". Avokki totesi miettineensä ihan samaa ja siitä se reissunsuunnittelu sitten lähti liikkeelle. Viroon päätimme lähteä, koska siellä on halpaa ja emme ole pahemmin reissanneet siellä. 

Avokki suunnitteli reitin ja yöpymispaikat... mä varasin lauttaliput rapakon yli. Päivämatkat suunniteltiin maltillisesti eli sellaiset 40-50 km polkemista päivässä ~ kolmesta neljään tuntia päivässä. Reitiksi muodostui Tallinna - Laulasmaa - Rummu - Haapsalu - Hiiumaa - Risti -Padise -Keila - Tallinna. Reitin arvioitu pituus n. 300 km. Yöpymispaikoista suurin osa oli sieltä halvemmasta päästä, koska syksyllä on luvassa vähän pidempi matka... (siis jos Kreikka on vielä pystyssä.) Telttailu on vähän liian extremeä meille, eli se ei ollut vaihtoehto.

Valmisteluina avokki tilas meille isommat pyörälaukut, hankki Viron pyöräilykartan ja selvitti mitä kannattaa ottaa mukaan. Mä latasin off-line kartta-sovelluksen kännykkääni, käytin pyöräni huollossa ja kävin polkemassa pari 40-50 km lenkkiä edellisellä viikolla. Eli avokilla teki sen isoimman työn ja mä vain huolehdin omista jutuistani. 

Hieman huolestutti, että miten mun city-fitnesspyörä soveltuu Viron maanteille ja miltä pyörä tuntuu kun oikeasti polkee vähän enemmän. Kun mä ostin just sellaisen vauhdikkaaseen kaupunkiajoon sopivan pyörän ja siihen se myös soveltuukin todella hyvin.

Citypyörä tuunattu laukuilla matkapyöräksi.
Toisena huolenaiheena oli, että kestääkö kroppa... tai siis miten tuo parinvuoden takainen rintavarustuksen uudelleenjärjestely tykkää asiasta - kipeytyykö taas pahastikkin ja tuleeko hankaumia? Hankaumat saa helposti taltutettu ihoteipillä ja Buranaa pakkasin mukaan riittävästi.

Lähtöpäivä, eli heinäkuun 3., oli erittäin kuuma päivä ja (tuskan)hikeä pukkas vähän ekstraa pakatessa laukkuja. Piti todella tarkkaa miettiä mitä pakkaa ja hankalammaksi tilanteen teki vielä se etten ikinä oo ollut vastaavalla reissulla. Urheiluvaatetta piti olla mukana, mutta myös siistimpää vaatetta ravintolaan. Piti myös varautua niin helteisiin kuin sadekeleihin. Myöskään turhaa painoa en halunnut mukaan, koska munhan piti liikuttaa sitä tarvamäärää ihan omalla lihasvoimalla koko matkan. 

Laukkujen sisältö

Kaikki pakattu ja valmiina lähtöön
Avokki kotiutui töistä puoli neljän paikkeilla ja ennen viittä olimme Linda Linen terminaalissa hikisenä miettien että mitä tästäkin tulee. 

Makasiiniterminaaliin päästiin ilman suurempia ongelmia...
jos hiestä märkiä paitoja ei lasketa
Olimme Grouponin kautta saaneet halvemmalla Comfort-luokan liput, joten saimme odotella eri portilla kuin normaalisti. Mitään hyötyä pyörällä liikkuessa siitä "vip"-jonosta ei ollut, koska jouduimme kuitenkin siirtymään laivaan perän kautta... eli samasta paikasta kuin turistiluokka siirtyi laivaan. Saatiin me laivalla pähkinöitä, vettä ja lasin viiniä. (Poistuminen tapahtui tietenkin myös sieltä perän kautta.)

Lahden ylitys oli hieman töyssyinen ja nälkäkin ehti jo tulla. Yövyimme aivan sataman lähellä olevassa Fat Margaret-hostellissa. Sijainti oli loistava ajatellen seuraavan päivän starttia, mutta vieressä kulkeva vilkasliikenteinen tie tietty kuului huoneeseen. Aika nopeasti kuitenkin sit simahdettiin.

Kommentit

Suositut tekstit

Slovenia - Matkapäivä 1 (Radovljica ja Bled)

Keskiviikko iltana pakkasin laukut ja vein Onnin hoitoon. Mulla on aina ihan mieletön stressi laukun pakkaamisesta ja yritän vain jatkuvasti lykätä sitä. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta matkalaukun pakkaaminen on todella ahdistavaa hommaa. Avokki ei oikein ymmärrä/arvosta tätä minun pakkaus-stressiä. Torstaina aamulla lento lähti kymmenen paikkeilla. Olimme totuttuun tapaan ajoissa lentokentällä ja joimme siellä perinteiset teet. Lento olisi ollut mukavampi ilman takapenkin juoppoja ja ilmakuoppia. Ne ilmakuopat oli yllättävän voimakkaita töyssyjä, ihmiset koneessa ihan kirkui. Mä en tykkää lentämisestä, mutta ei ne nyt niin pahoja ollut. Ne juopot meidän takana oli ihan kamalia, ikinä ei oo lennolla ollut niin äänekkäitä ihmisiä. Se niiden "puhe" tuli korvakuulokkeidenkin läpi, eli sitä ei päässyt edes pakoon. Onneksi lento oli vain sen 2½ tuntia. Ljubljanan lentokentällä oli juuri satanut ja ilma oli todella kostea ja lämmin. Autovuokraamossa oli pitkät jonot ja siell...