Yleistä höpinää

Ateenassa tuli syötyä paljon hyvä ruokaa, mutta myös jotain pahaakin. Hämmentävin syömäni ruoka oli ehdottomasta eräs moussaka. Moussakassa oli kahden sentin juustokerros pinnassa ja pohjalla jäisiä pakaste ranskalaisia. Alkuruuan salaatti ja talonviini oli tässä ravintolassa hyvää, joten tuo pakaste-rannari-moussaka tuli aikamoisena yllätyksenä. Toinen hämmentävä kokemus oli Bubble Talen jäätee. Mä testasin granaattiomena-versiota ja se oli ihan hirveää sokerilitkua... Mä olin aluperin käsittänyt, että tarjolla olis kuplateetä - mitä se nyt sit onkaan. Mutta ne kuplat olikin sellaisia limaisia palloja kupin pohjalla. Yöööök!!! Tämä kannatta jättää väliin! Tää kannattaa jättää väliin Ja sitten niihin hyviin kokemuksiin. Kyseiset paikat eivät todellakaan ole kreikkalaista ruokaa ja enimmäkseen kasvisruokaa. Ateenassa kannattaa ehdottomasti syödä falafeleja - me syötiin kolmessa eri paikassa (Falafel house, Mr. Falafel (Pireus), Falafellas) ja ja kaikki oli hyviä. Falafellas o...

Kaikki varmaan tietää, että Ateenassa on paljon vanhoja kivikasoja. Kreikkalaisilla on joskus ollut aikaa ja rahaa rakennella isoja hienoja rakennuksia kivestä sekä väsätä koristeeksi hienoja veistoksia. Meillä ei tosin ollut hirveästi aikaa tuhlattavaksi Ateenassa, joten ostimme sellaisen lipun Hop-on-Hop-off-bussiin. Sillä pääsi kätevästi näkemään tärkeimmät paikat ja kuulokkeilla sai kuunnella kertomuksia paikan historiasta (=eli ei tarvinnut arvailla mikä kivikasa on kyseessä). Akropolis tuli katseltua - se oli ihan hieno ja kuuma paikka. Lippu Akropolikselle maksoi 12€, mutta lippu sisälsi sisäänpääsyn myös useaan muuhun kohteeseen (voimassa neljä päivää). Eli loppujenlopuksi se ei ollut niin kallis. Akropolis-kukkulan päällä on monta rakennusta ja sinne on aikamoinen kipuaminen. Rakennukset tosin ovat kokeneet kovia viime vuosituhansina, niin oikea nimitys taitaa olla raunio. Akropolis Parthenon Käytiin myös  kiertämässä Zeuksen temppeli -sekin oli ihan jees. ...

Kotiuduttiin eilen kahden viikon reissulta Kreikassa. Ihan huippuhauskaa oli, vaikka molemmat olimme vuorollamme hieman nuhaisia. Loma koostuin Ateenan nähtäävyyksien kiertelystä paahtavassa helteessä,  Serifoksen pikkusaaren kiertelyä autolla ja snorklailua. Miloksen saarella oli luvassa lisää snorklausta ja maisemien ihailua pinnan alla ja päällä. Milokselle voisin ehdottomasti mennä toistekin. Alla oleva kuva kiteyttää aika hyvin reissumme. Ens kerralle pitää ostaa mukaan vesitiiviskamera, jotta kuvia sais muulatakin kuin rannalta. Rannalla Nyt pitää hieman pähkäillä, miten minä tämän matkakertomuksen kirjoitan. Kävin läpi kuvia ja mielestäni ne eivät todellakaan anna oikeutta Miloksen ja Serifoksen kauneudelle. Suurin osa ajasta meillä meni snorklailuun ja kävimme joissakin paikoissa useamman kerran. Kronologisesta matkakertomuksesta tulisi todella pomppiva ja kuka nyt oikeasti haluaa lukea "täällä me snorklailtiin ja täällä syötiin". Epäilen, että teen lyh...

Matkan viimeisiä päiviä vietiin ja haikeina poljettiin perjantaina kohti Tallinnaa. Keli oli sateinen ja kylmä. Kastuttiin aika perusteellisesti, joten kameroita ei pahemmin tullut kaivettua esille. Tämä etappi ei myöskään ollut kovinkaan tapahtumarikas. Pysähdyimme Keilaan syömään. Emme ymmärtäneet mitä ruokalistassa luki, joten vain osoittelimme sieltä jotain. Ruoka oli ihan ok - saimme vatsan täyteen ja vaatteet ainakin osittain kuivaks. Matka jatkui  pitkin maantien reunaa Tallinnan reunamille Tähetorni hotellille. Hotelli oli halpa, mutta ihan mielettömän siisti esim. Viruun verrattuna. Hotellilla kävimme heti suihkussa ja lepäilimme. Iltapäivällä suuntasimme Kristiinen kauppakeskukseen. Tallinnassa suunnistaminen on aika mielenkiintoista, kun en ikinä ole ollut siellä "lähiöalueella" ja kylttejä ei ollut mihinkään suuntaan. Tiet olivat myös aina välillä aika mielenkiintoisessa kunnossa. Pyörittiin Kristiinen kauppakeskuksessa jonkin aikaa ja suunnattiin sit syömää...

Koska tarkoituksena oli yöpyä vielä toinenkin yö Padisessa, niin edessä oli päiväretki jonnekin. Suunnitelmia emme asian suhteen tosin olleet tehneet. Aamulla katselimme keliä ja karttaa - päätimme sunnata parinkymmenen kilometrin päähän Paldiskiin. Siellä olis tiedossa ainakin joku majakka ja niemenkärki. Lähdimme polkemaan kohti Paldiskia aurinkoisessa kelissä pientä metsätietä pitkin. Tie oli aika märkä, liukas ja mutainen eilisen sateen jäljiltä, mutta maisemat olivat täysin sen pienen vaivan arvoiset. Yllätimme pellolla hengailevan ison kurkiparven, mutta emme valitettavasti saaneet kuvaa näistä. Bongasimme myös ketunpoikasen ja monta heinäpaalia. Heinäpaaleja Ensikosketus Paldiskiin ei ollut kovinkaan miellyttävä - iso satama, ankeita rakennuksia, kova tuuli ja (päivän ensimmäinen) vesikuuro. Maisema ja keli muuttui heti päästyämme Paldiskin pohjoispuolella olevalle niemenkärjelle. Aurinko alkoi paistaa, tuulimyllyt humisivat ja maisemat oli "aika" upeita. ...

Hieman haikeana jätettiin Kassimaja taaksemme ja suuntasimme etupyörät kohti itää. Kotimatka oli siis alkanut ja edessä pisin etappi (60 km).  Haapsalusta lähdettiin polkee sitä pyörätieksi muutettua rautatietä. Se oli todella tasaista, suoraa ja hyvälaatuista (kovaa) hiekkatietä. Ja erittäin tylsää poljettavaa!!! Ainoina töyssyinä oli nyrkin kokoiset etanat, joita alkumatkasta yritin tuloksetta väistellä. YÖK! Tasaista puurtamista Ainoa mieleen jäänyt nähtävyys tuolta tieltä oli tuo Ristin rautatieasemalla ollut risti. Risti oli muistomerkkinä Siperiaan karkotetuille... joita on ollut muuten paljon. Risti Ristissä Rististä suuntasimme pohjoiseen ja ajoimme osittain samaa reittiä kuin menomatkalla esim. käväisimme taas Lintsillä. Lintsillä Matka taittui taas ihan liian nopeasti ja olimme ihan liian aikaisin majapaikassamme - Padisen kartanossa. Toisaalta oli todella hyvä, että olimme siellä ajoissa... koska ensimmäiset sadepisarat tipahtelivat kun kurvasimme k...

Aamulla keli oli tuulinen ja sateinen. Päätimme jättää väliin suunnitellun vierailun Hiiumaalla ja ottaa päivä rennosti Haapsalussa. Kovalla tuulella riskinä oli, että lautta ei kulkis ja emme pääsis illalla pois saarelta. Aamu alkoi siis rennosti gooletellen mitä Haapsalusta löytyy ja pälyillen ikkunasta josko se sade lakkasi. Avokki sai nopeasti kartoitettua joitakin hyvältä kuulostavia kohteita suhteellisen läheltä. Kymmenen paikkeilla sää selkeni ja hyppäsimme pyörän selkään. Suuntana oli Pullapään ulkoilualue. Alkuun poljimme kohti  satamaa josta lautat Hiiumaalle lähtee. Tie oli vanhaa rautatienpohjaa, eli erittäin suora ja tasainen. Matka taisi taittua vähän liiankin sukkelaan ja poljimme liian pitkälle. Lähdimme sompailee metsäteitä pitkin oikeaan suuntaan, koska emme halunneet ajaa takaisin. Olis ehkä kannattanut, reitit muuttuivat aika eksoottisiksi ja lätäköiseksi. Onneksi nuo tielle muodostuneet lammikot olivat kirkasvetisiä ja liuskekivipohjaisia, joten ei tarvin...