Syy siihen, että olen hereillä tähän aikaan vuorokaudesta on viikonlopun koettelemuksessa. Meni sairastelun takia vuorokausirytmi "vähän" sekaisin. Taisin samalla sekoittaa myös Onninkin rytmin, koska sillä on normaalisti poiketen tänä yönä ollut uniongelmia. Otin sen nyt poikkeuksellisesti omaan kainaloon koisii, niin että se rauhoittuis. Onni on hieman hämillään tästä järjestelystä ja nyt tässä sitten odottelen että se nukahtais... ja kirjoittelen tätä samalla.
Molemmat meidän talouden kaksijalkaiset sai viikonloppuna vatsapöpön. Ymmärrettiin se vasta maanantaina, kun avokki tuli töistä kotiin... Ehkä ne kehon vihjeet olis voinut tajuta aikaisemminkin, eikä vain ottaa muutama Burana ja ihmetellä huonoa oloa.
Lauantaina mä valittelin iltalenkin jälkeen, kun oli jotenkin tosi väsynyt olo ja päätä särki. Epäilin että oli ukkosta ilmassa ja päivän pyörälenkki varmaan myös väsytti. Eihän kesällä tulla ikinä kipeiks... EIPÄ.
Sunnuntaina Timokin valitti, että väsytti ja oli voimaton olo. Mä löhösin sohvalla koko aamupäivän. Iltapäivällä leikkasin ja ompelin verhoja. Ihmettelin kun alaselkää särkee. "Ihan kuin olisin tulossa kipeäksi" totesin Timolle. Illalla tein extra pitkän lenkin... ja sitten olinkin jo valmis sänkyyn.
Maanantai aamuna heräsin sitten aikaisin vatsakipuun, en oksentanut mutta ei se kaukanakaan ollut...vatsa oli todella kipeä. Kuvittelin että se menisi ohi ja niin oli kuulemma Timokin aamulla kuvitellut. Lenkit tuntuivat raskailta ja ruoka ei maistunut, mutta ajattelin että viikonloppuna oli tullut syötyä liikaa. Ärsytti kun ei saanut tehtyä mitään järkevää koko päivän aikana! Timo tuli sitten töiden jälkeen kotiin ja totesi että hän on kipeenä ja pyysi että hoitaisin Onnin illan ulkoilut. Ei siinä muuta ongelmaa ollut kuin että mä oli ihan yhtä huonossa kunnossa kuin Timo.
Onni oli maanantaina ihan täynnä energiaa (ikävä kyllä) ja se hyppi seinille oikein huolella. Täytettiin sen kaikki aktivointilelut herkuilla, niin että se pysyis järjissään ja me voitas vaan makoilla kuolleina sängyssä. Tosin mä tein kyllä illalla tunnin lenkin sen kanssa (hampaat irvessä). Käveltiin metsässä Onni fleksissä, niin että se sais juosta edes vähän enemmän, kuin tavallisessa taluttimessa.
Maanantain ja tiistain välisenä yönä me molemmat nukuttiin kuin tukit, meillä oli molemmilla taju ihan kankaalla. Heräättiin vasta aamulla, kun herätyskello soi. Tiistaina aamulla Onni teki ihan mielellään normaalia pidemmän lenkin ja (mä kävelin sen kanssa ihan mielellään sen pidemmän lenkin). Normaalisti jos Onni sais päättää, niin lenkit menis lyhyen kaavan mukaan... tavoitteena päästä mahdollisimman nopeasti kotiin syömään...
Tänään sitten mietittiin, että mistä tämä sairastelu johtui. Se olis voinut olla se savulle maistuva graavilohi perjantai-iltana. Mun piti ihan kysyä Timolta että onko tää graavilohta, se maistuu ihan kylmäsavulohelle (siis savulle). Päättelimme sitten että se graavilohi on varmaan ollut vain niin lähellä savukala tuotteita. Toisaalta se on voinut tulla kaupasta, jossa maistelimme päivällä eri tuotteita. Tai sitten iltapäivällä syödystä ruuasta kotona. Tai sitten se Ceasar salaatti kanalla ja itse tehdyllä kastikkeella (=anjovis?). Tätä on ihan mahdotonta tietää...
(Onneksi olen tämän kuukauden ollut tutkimusvapaalla. Olisin kuitenkin raahautunut maanantaina töihin.)
Nyt Onni nukkuu ja niin myös minäkin kohta...
Molemmat meidän talouden kaksijalkaiset sai viikonloppuna vatsapöpön. Ymmärrettiin se vasta maanantaina, kun avokki tuli töistä kotiin... Ehkä ne kehon vihjeet olis voinut tajuta aikaisemminkin, eikä vain ottaa muutama Burana ja ihmetellä huonoa oloa.
Lauantaina mä valittelin iltalenkin jälkeen, kun oli jotenkin tosi väsynyt olo ja päätä särki. Epäilin että oli ukkosta ilmassa ja päivän pyörälenkki varmaan myös väsytti. Eihän kesällä tulla ikinä kipeiks... EIPÄ.
Sunnuntaina Timokin valitti, että väsytti ja oli voimaton olo. Mä löhösin sohvalla koko aamupäivän. Iltapäivällä leikkasin ja ompelin verhoja. Ihmettelin kun alaselkää särkee. "Ihan kuin olisin tulossa kipeäksi" totesin Timolle. Illalla tein extra pitkän lenkin... ja sitten olinkin jo valmis sänkyyn.
Maanantai aamuna heräsin sitten aikaisin vatsakipuun, en oksentanut mutta ei se kaukanakaan ollut...vatsa oli todella kipeä. Kuvittelin että se menisi ohi ja niin oli kuulemma Timokin aamulla kuvitellut. Lenkit tuntuivat raskailta ja ruoka ei maistunut, mutta ajattelin että viikonloppuna oli tullut syötyä liikaa. Ärsytti kun ei saanut tehtyä mitään järkevää koko päivän aikana! Timo tuli sitten töiden jälkeen kotiin ja totesi että hän on kipeenä ja pyysi että hoitaisin Onnin illan ulkoilut. Ei siinä muuta ongelmaa ollut kuin että mä oli ihan yhtä huonossa kunnossa kuin Timo.
Onni oli maanantaina ihan täynnä energiaa (ikävä kyllä) ja se hyppi seinille oikein huolella. Täytettiin sen kaikki aktivointilelut herkuilla, niin että se pysyis järjissään ja me voitas vaan makoilla kuolleina sängyssä. Tosin mä tein kyllä illalla tunnin lenkin sen kanssa (hampaat irvessä). Käveltiin metsässä Onni fleksissä, niin että se sais juosta edes vähän enemmän, kuin tavallisessa taluttimessa.
Maanantain ja tiistain välisenä yönä me molemmat nukuttiin kuin tukit, meillä oli molemmilla taju ihan kankaalla. Heräättiin vasta aamulla, kun herätyskello soi. Tiistaina aamulla Onni teki ihan mielellään normaalia pidemmän lenkin ja (mä kävelin sen kanssa ihan mielellään sen pidemmän lenkin). Normaalisti jos Onni sais päättää, niin lenkit menis lyhyen kaavan mukaan... tavoitteena päästä mahdollisimman nopeasti kotiin syömään...
Tänään sitten mietittiin, että mistä tämä sairastelu johtui. Se olis voinut olla se savulle maistuva graavilohi perjantai-iltana. Mun piti ihan kysyä Timolta että onko tää graavilohta, se maistuu ihan kylmäsavulohelle (siis savulle). Päättelimme sitten että se graavilohi on varmaan ollut vain niin lähellä savukala tuotteita. Toisaalta se on voinut tulla kaupasta, jossa maistelimme päivällä eri tuotteita. Tai sitten iltapäivällä syödystä ruuasta kotona. Tai sitten se Ceasar salaatti kanalla ja itse tehdyllä kastikkeella (=anjovis?). Tätä on ihan mahdotonta tietää...
 |
| Viikonloppuna syötiin kaikkea hyvää, mutta veikkaan että ihan heti ei tee mieli samoja ruokia uudestaan. |
(Onneksi olen tämän kuukauden ollut tutkimusvapaalla. Olisin kuitenkin raahautunut maanantaina töihin.)
Nyt Onni nukkuu ja niin myös minäkin kohta...
Kommentit
Lähetä kommentti