Siirry pääsisältöön

A - aamuvirkku

Musta on oikeasti tainnu tulla aamuihminen. Ennen ysiltä herääminen oli aikaisin, nykyään herään viimeistään seiskalta vapaapäivinäkin. Kesäaikaankaan siirtyminen ei vaikuttanut kuin sen yhden ainoa sunnuntaiaamun. Hihkuin innoissani avokille, kun olin kellojen siirron jälkeisenä aamuna nukkunut kasiin. Seuraavana päivän heräsin sit taas normaalisti seiskalta.

Aikaisin heräämisellä on hyvät puolensa. Arkisin töihin heräämiseen ei oikeastaan enää tarvitse herätyskelloa ja viikonloppuisin ehtii esim. lenkittää koiran ja siivota keittiön ennen kuin avokki herää. Viikonloppuisin aamulla saa lenkkeillä ihan yksin ja aamuisin luonnossa on sellainen jotenkin seesteinen tunnelma. Parhaat kuvanikin oon ottanut aamulla. Päivittäinen päänvaiva on se, että Onni ei ole aamuvirkku koira ja välillä joudun "odottelee" tovin lenkille lähtemistä.

Aamu-usva

Huonojakin puolia tosin löytyy. Aamuvirkku on iltatorkku, eli en iltaisin todellakaan jaksa valvoa myöhään. Avokki naureskeli pääsiäisenä, kun naapurin lapset oli metelistä päätellen hereillä myöhempään kuin minä. Leffojen katseleminen pitää aloittaa viimeistään seiskalta, koska muuten nukahdan kesken leffan. Kavereitten kanssa illanistujaisissa "tipahdan" ysiltä, eli juuri siinä vaiheessa kun keskustelu pääsee vauhtiin.

Joskus olis kiva nukkua pitkään. Välillä kyllä vedän sellaisia 13 tunnin "maratonunia", mutta tätä ei tapahdu kuin muutaman kerran vuodessa (tai silloin kun olen kipeä).

Kommentit

Suositut tekstit

Slovenia - Matkapäivä 1 (Radovljica ja Bled)

Keskiviikko iltana pakkasin laukut ja vein Onnin hoitoon. Mulla on aina ihan mieletön stressi laukun pakkaamisesta ja yritän vain jatkuvasti lykätä sitä. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta matkalaukun pakkaaminen on todella ahdistavaa hommaa. Avokki ei oikein ymmärrä/arvosta tätä minun pakkaus-stressiä. Torstaina aamulla lento lähti kymmenen paikkeilla. Olimme totuttuun tapaan ajoissa lentokentällä ja joimme siellä perinteiset teet. Lento olisi ollut mukavampi ilman takapenkin juoppoja ja ilmakuoppia. Ne ilmakuopat oli yllättävän voimakkaita töyssyjä, ihmiset koneessa ihan kirkui. Mä en tykkää lentämisestä, mutta ei ne nyt niin pahoja ollut. Ne juopot meidän takana oli ihan kamalia, ikinä ei oo lennolla ollut niin äänekkäitä ihmisiä. Se niiden "puhe" tuli korvakuulokkeidenkin läpi, eli sitä ei päässyt edes pakoon. Onneksi lento oli vain sen 2½ tuntia. Ljubljanan lentokentällä oli juuri satanut ja ilma oli todella kostea ja lämmin. Autovuokraamossa oli pitkät jonot ja siell...