Siirry pääsisältöön

Portugal - Lagos ja Sagres (päivä 4)


Keskiviikkoaamu oli sateinen ja tuulinen. Sää sopi aika hyvin mun olotilaan, vaikka olinkin nukkunut 10 tuntia putkeen. Huoneeseen tuotu aamupala paransi vähän oloa ja buranan avustuksella olotila muuttui ihan normaaliksi. Päätettiin kuitenkin ottaa rennosti koko päivän. Ajateltiin, että käytäis vain katselemassa eräs niemenkärki Lagosissa ja sit mennä kauppakeskukseen....

Hotellilta  oli vain muutama kilometrin ajokärki Lagosin niemenkärkeen. Saimme taas kerran nauttia upeista maisemista ihan kahdestaan. Meri pauhas ja tuulenpuuskat olivat todella voimakkaita. Vaikka olimme korkealla merenpinnan yläpuolella, niin kameran linssiin lentävä vesi toi omat haasteensa kuvaamiseen.

Lagosin majakka ja kova tuuli
Lagos
Se niemenkärki oli reilussa tunnissa katseltu. Lähdimme ajelee takaisin kohti Portimaoa ja erästä kauppakeskusta. Portimao oli edelleen todella sekava ja se kauppakeskus oli aika onneton ja kylmä. Palasimme Lagosiin syömään ja mä söin taas mielettömän hyvää mustekalaa. Ruokailun aikana pähkäilimme mitä tekisimme seuraavaksi. Hotellilla hengailu ei houkuttanut, joten päätimme suunnata auton nokan kohti Portugalin/Manner-Euroopan lounaisinta niemenkärkeä Capo da Sao Vincente.

Capo da Sao Vincentessä tuuli ihan yhtä paljon kuin Lagosissakin, mutta oli siellä kiva käydä kuitenkin.
Capo da Sao Vincente

Hämmentävintä paikassa oli ne kalastajat. Ne kalasti niiden jyrkänteiden reunoilla... siis oikeasti sen jyrkänteen reunalla! Ei tulis itselle kyllä mieleen mennä tuonne kalastaa...

Kalastaja = Se musta läiskä kuvan oikeassa yläkulmassa
Portugalilaista kalastuskulttuuria seurattuamme ajelimme rannikkoa pitkin Sagresiin. Pysähdyimme matkalla ottamaan kuvia ja sattumalta juuri siinä kohtaa oli ranta. Kipsuimme alas todella pitkät portaat ja alhaalla odotti autio upea pitkä ranta. Se oli paljon päheämpi kuin siellä Portimaossa edellisenä päivänä!

Portaat rannalle
Rannalla
Olispa keli vain ollut vähän parempi!!!

Jatkoimme ajelua pieneen Sagresin kylään. Ajoimme edestakaisin siellä ja yritimme löytää paikallista linnoitusta (Fortaleza). Linnoitus löytyi lopulta ja siellä ihmettelimme taas näitä paikallisia kalastajia. Isot saalithan he saivat, eli eivät he ihan turhaan siellä hengailleet.

Loistopaikka kalastaa
Fortaleza oli  hieno paikka, mutta tähän mennessä olimme nähneet aika monta äkkijyrkkää merenrantaa.  Eli emme ehkä ihan osanneet arvostaa paikan hienoutta ja olimme myös ehkä vähän kyllästyneet talsimaan etukenossa navakassa tuulessa.

Fortalezassa oli siis linnoitus ja siellä oli sellainen lyhyehkö niemenkärjen kiertävä kävelyreitti. Niemenkärjessä ei ollut yhtään puuta, koska ei siellä mikään pysyis pystyssä. Maisemat koostuivat siis matalasta kasvillisuudesta ja kiviröykkiöistä = ei yhtään tuulensuojaa missään.
Fortalezan majakka
Muinainen kompassi Fortalezassa

Fortaleza visiitin jälkeen päivä oli jo pitkällä ja päiväohjelmassa oli jäljellä enää illallinen. Ravintolan olimme jo aiemmin valinneet valmiiksi. Ainoa ongelma oli, että se aukesi vasta puoli kasilta ja meillä oli nälkä jo puoli seiskalta. Kävimme sitten hakemassa alku-alkupalaa Lidlistä. Loput ajasta kyhjötimme autossa odottamassa, että ravintola aukeaa ja ukkoskuuro menis ohi.

Nälkä ja kylmä
Ruoka oli hyvää ja sitä oli taas ihan liikaa. Ei ainakaan tarvinnut stressata, että ruokaa olis ollut liian vähän!

Jänispataa
(Illalla suihkun jälkeen mä olin kuulemma simahtanut sänkyyn alta aikayksikön.)

Kommentit

Suositut tekstit

Slovenia - Matkapäivä 1 (Radovljica ja Bled)

Keskiviikko iltana pakkasin laukut ja vein Onnin hoitoon. Mulla on aina ihan mieletön stressi laukun pakkaamisesta ja yritän vain jatkuvasti lykätä sitä. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta matkalaukun pakkaaminen on todella ahdistavaa hommaa. Avokki ei oikein ymmärrä/arvosta tätä minun pakkaus-stressiä. Torstaina aamulla lento lähti kymmenen paikkeilla. Olimme totuttuun tapaan ajoissa lentokentällä ja joimme siellä perinteiset teet. Lento olisi ollut mukavampi ilman takapenkin juoppoja ja ilmakuoppia. Ne ilmakuopat oli yllättävän voimakkaita töyssyjä, ihmiset koneessa ihan kirkui. Mä en tykkää lentämisestä, mutta ei ne nyt niin pahoja ollut. Ne juopot meidän takana oli ihan kamalia, ikinä ei oo lennolla ollut niin äänekkäitä ihmisiä. Se niiden "puhe" tuli korvakuulokkeidenkin läpi, eli sitä ei päässyt edes pakoon. Onneksi lento oli vain sen 2½ tuntia. Ljubljanan lentokentällä oli juuri satanut ja ilma oli todella kostea ja lämmin. Autovuokraamossa oli pitkät jonot ja siell...