Siirry pääsisältöön

Portugal - Lagos ja Sagres (päivä 4)


Keskiviikkoaamu oli sateinen ja tuulinen. Sää sopi aika hyvin mun olotilaan, vaikka olinkin nukkunut 10 tuntia putkeen. Huoneeseen tuotu aamupala paransi vähän oloa ja buranan avustuksella olotila muuttui ihan normaaliksi. Päätettiin kuitenkin ottaa rennosti koko päivän. Ajateltiin, että käytäis vain katselemassa eräs niemenkärki Lagosissa ja sit mennä kauppakeskukseen....

Hotellilta  oli vain muutama kilometrin ajokärki Lagosin niemenkärkeen. Saimme taas kerran nauttia upeista maisemista ihan kahdestaan. Meri pauhas ja tuulenpuuskat olivat todella voimakkaita. Vaikka olimme korkealla merenpinnan yläpuolella, niin kameran linssiin lentävä vesi toi omat haasteensa kuvaamiseen.

Lagosin majakka ja kova tuuli
Lagos
Se niemenkärki oli reilussa tunnissa katseltu. Lähdimme ajelee takaisin kohti Portimaoa ja erästä kauppakeskusta. Portimao oli edelleen todella sekava ja se kauppakeskus oli aika onneton ja kylmä. Palasimme Lagosiin syömään ja mä söin taas mielettömän hyvää mustekalaa. Ruokailun aikana pähkäilimme mitä tekisimme seuraavaksi. Hotellilla hengailu ei houkuttanut, joten päätimme suunnata auton nokan kohti Portugalin/Manner-Euroopan lounaisinta niemenkärkeä Capo da Sao Vincente.

Capo da Sao Vincentessä tuuli ihan yhtä paljon kuin Lagosissakin, mutta oli siellä kiva käydä kuitenkin.
Capo da Sao Vincente

Hämmentävintä paikassa oli ne kalastajat. Ne kalasti niiden jyrkänteiden reunoilla... siis oikeasti sen jyrkänteen reunalla! Ei tulis itselle kyllä mieleen mennä tuonne kalastaa...

Kalastaja = Se musta läiskä kuvan oikeassa yläkulmassa
Portugalilaista kalastuskulttuuria seurattuamme ajelimme rannikkoa pitkin Sagresiin. Pysähdyimme matkalla ottamaan kuvia ja sattumalta juuri siinä kohtaa oli ranta. Kipsuimme alas todella pitkät portaat ja alhaalla odotti autio upea pitkä ranta. Se oli paljon päheämpi kuin siellä Portimaossa edellisenä päivänä!

Portaat rannalle
Rannalla
Olispa keli vain ollut vähän parempi!!!

Jatkoimme ajelua pieneen Sagresin kylään. Ajoimme edestakaisin siellä ja yritimme löytää paikallista linnoitusta (Fortaleza). Linnoitus löytyi lopulta ja siellä ihmettelimme taas näitä paikallisia kalastajia. Isot saalithan he saivat, eli eivät he ihan turhaan siellä hengailleet.

Loistopaikka kalastaa
Fortaleza oli  hieno paikka, mutta tähän mennessä olimme nähneet aika monta äkkijyrkkää merenrantaa.  Eli emme ehkä ihan osanneet arvostaa paikan hienoutta ja olimme myös ehkä vähän kyllästyneet talsimaan etukenossa navakassa tuulessa.

Fortalezassa oli siis linnoitus ja siellä oli sellainen lyhyehkö niemenkärjen kiertävä kävelyreitti. Niemenkärjessä ei ollut yhtään puuta, koska ei siellä mikään pysyis pystyssä. Maisemat koostuivat siis matalasta kasvillisuudesta ja kiviröykkiöistä = ei yhtään tuulensuojaa missään.
Fortalezan majakka
Muinainen kompassi Fortalezassa

Fortaleza visiitin jälkeen päivä oli jo pitkällä ja päiväohjelmassa oli jäljellä enää illallinen. Ravintolan olimme jo aiemmin valinneet valmiiksi. Ainoa ongelma oli, että se aukesi vasta puoli kasilta ja meillä oli nälkä jo puoli seiskalta. Kävimme sitten hakemassa alku-alkupalaa Lidlistä. Loput ajasta kyhjötimme autossa odottamassa, että ravintola aukeaa ja ukkoskuuro menis ohi.

Nälkä ja kylmä
Ruoka oli hyvää ja sitä oli taas ihan liikaa. Ei ainakaan tarvinnut stressata, että ruokaa olis ollut liian vähän!

Jänispataa
(Illalla suihkun jälkeen mä olin kuulemma simahtanut sänkyyn alta aikayksikön.)
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Perjantai on paras

Perjantai on paras, koska perjantaisin ehdin kotiin ennen avokkia sniffailee Onnin  unituoksuja.  Onnista lähtee nukkuessa ihan  mielettömän hyvä ja huumaava tuoksu. Olemme nimenneet sen "hyvän olon"-tuoksuksi. Tuoksu on voimakkain tassuissa ja niskassa... Tuoksun lisäksi, kotiintuloa parantaa tietenkin ovelle vastaan kömpivä Onni (silmät ristissä ja parta ihan vinossa). Joskus Onni tulee pienellä viivellä tervehtimään, mutta välillä se ei viitsi edes vaivautua herämään... vaan jatkaa koisimista. Toki perjantai on myös ihana päivä, koska edessä on (useimmiten) useampi vapaapäivä. Eilisen (perjantain) kruunasi vielä yhteislenkki koirapuistoon (minä, avokki ja Onni).
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ummikot Aasiassa 2016- Hong Kong ja ruokailu

Hong Kongista ei ihan heti ravintolat lopu. Tämän lisäksi tarjolla oli vielä katuruokaa, kauppahallien ruokapaikat sekä ruokaan erikoistuneita yötoreja (night market). Söimme siis vähän kaikkea.... Suurin haaste ruokailussa oli tikuilla syöminen... tai siis avokilla oli lähinnä ongelmia. Tää oli ehkä eka reissu missä mä lähes aina lappasin ruokaa suuhuni nopeampaan tahtiin kuin avokki. (Normaalisti se on siis toisinpäin.) Ravintoloiden tehokkuus tuli meille yllärinä - ruokia ei tarvinnut odotella ja pääruoka saattaa tulla pöytään enne alkuruokia. Tilatut juomat löysi tosin todella harvoin meidän pyötään... Mut ei se oo nyt niin justiinsa. Menomatkan hotelliaamupala tuli banaaninlehteen käärittynä. Banaaninlehteen käärittyä kanaa ja riisiä Testasimme kehuttua Dim Sum ravintolaa ekana päivänä Hong Kongissa. Dim sumit ovat höyrytettyjä liha/taikina/kasvis palleroita, mutta vois sanoa etten vieläkään ihastunut tähän ruokaa... tai minulla ei ainakaan ole tarvetta ihan heti uusia...
1 kommentti
Lue lisää

G - Google Drive

Ostin uuden puhelimen kesällä (Sony Xperia Go) ja tämän hankinnan myötä meidän talouden ostoslistat vaihtui sähköiseen muotoon Google Drivelle . Hyvät puolet tässä on, että ostoslistaa voi täydentää milloin haluaa ja se ei voi unohtua kotiin (puhelin tietty pitää olla mukana). Avokin mielestä plussaa on myös, että ei tarvitse arvailla mitä huonolla käsialalla kirjoittamassani ostoslistassa lukee ja tarvittaessa soitella perään. Google driveltä löytyy myös paljon muuta - matkasuunnitelmat ja matkan budjetit, listan hyväksi havaituista ruuista (joka helpottaa pähkäilyä viikonlopun sapuskoista) ja lista Onnin osaamista käskyista on työn alla. Uusi puhelin oli kyllä ihan kiva, varsinkin kun edellinen oli 5 vuotta vanha ja siitä putoili jo ruuveja. Radion kuuluvuus on tässä uudessa puhelimessa huomattavasti huonompi kuin vanhassa puhelimessa, mutta muuten se on kyllä ihan riittävän hyvä minulle. Puhelimella otettu kuva aamulenkillä lokakuussa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Barefootshoes osa 2

Vuonna 2009 (tai 2008) mä ostin edelliset työkengät. Ne on palvellu hyvin ja ovat jo aika kulahtaneen näköiset (kuten kuvasta näkyy).   Pari viikkoa sitten UPS kiikutti kotiin (tai siis naapuriin???) Merelin Barfoot kengät. Ne on ihanan kevyet ja ostos ei oo ainakaan vielä kaduttanut. Vaikka mun ei päivisin paljoa tartte kävellä töissä, niin jalat ovat jotenkin virkeämmät päivän päätteeksi. Nyt mä sit mietin että pitäiskö tuollaiset hankkia myös kotikäyttöön. Väri vois silloin varmaan olla hieman hillitympi. (Nuo valkoiset kengät sydämellä jäivät eläkkeelle ja toimivat nykyään takapihakenkinä.)
5 kommenttia
Lue lisää

Etelään junalla ja pyörällä (Viro ja Latvia) - Junailua rannikolla (8. päivä)

Päivä valkeni pilvisenä ja totuttua viileämpänä. Söimme aamupalan kaikessa rauhassa ja pesin vielä koneellisen pyykkiä. Aamupäivällä suuntasimme läheiselle Vecakin asemalle. Olimme hyvissä ajoin asemalla, joten o dottelimme junaa tovin ja ihmettelimme asemakissan lisäksi myös metsäpalo varoitus-kyltin vieressä olevaa punkkivaroitus kylttiä. Vecakin asemakissa Punkkivaroitus Juna tuli ajallaan ja kipusimme junaan. Tällä kertaa se oli hieman kevyempää, koska suurin osa tavaroista jäi tietenkin majapaikaan. Junassa oli tällä kertaa myös telineet pyörille Junailua Ensimmäinen kohde oli polkupyörämuseo. Tämä on erään intohimoisen fillariharrastajan pitämä museo . Sisäänpääsy maksoi muutama euron ja museon omistajan poika kertoili meille eri pyöristä. Kaikki pyörät oli löydetty Lativasta ja niitä pyöriä oli ihan hirmuinen määrä - kilpapyöriä, tandemeja, venäläisä ja saksalaisia armeijan fillareita sekä itse tehtyjä puisia pyöriä. Mä olin vähän alkuun "vähemmän ...
Lähetä kommentti
Lue lisää